Ero sivun ”Vieno Kekkonen” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
kenttäfix, auktori
Rivi 29: Rivi 29:
==Levyjä==
==Levyjä==
[[File:Vieno kekkonen.jpg|thumb|Vieno Kekkonen kotonaan vuonna 1960.]]
[[File:Vieno kekkonen.jpg|thumb|Vieno Kekkonen kotonaan vuonna 1960.]]
* ''Vieno Kekkosta tapaamassa'' (1957)
* ''[[Vieno Kekkosta tapaamassa]]'' (1957)
* ''Vieno Kekkonen'' (1959)
* ''[[Vieno Kekkonen]]'' (1959)
* Eri esittäjiä: ''[[16 tähteä – 16 iskelmää]]'' (1975, Finndisc)
* Eri esittäjiä: ''[[16 tähteä – 16 iskelmää]]'' (1975, Finndisc)
* ''50-luvun parhaita'' (1979, Peel Records)
* ''[[50-luvun parhaita]]'' (1979, Peel Records)
* ''Sävelkansio'' (1980, Finnlevy)
* ''[[Sävelkansio]]'' (1980, Finnlevy)
* ''Unohtumattomat'' (1993, Finnlevy)
* ''[[Unohtumattomat]]'' (1993, Finnlevy)
* ''20 suosikkia – Kesän vihreät lehvät'' (1999, Warner Music)
* ''20 suosikkia – Kesän vihreät lehvät'' (1999, Warner Music)



Versio 11. syyskuuta 2019 kello 21.35

Vieno Kekkonen
Henkilötiedot
Syntynyt6. syyskuuta 1934 (ikä 89)
Karttula
Ammatti Muusikko
Muusikko
Laulukielet suomi
englanti
Aktiivisena 1950-luku–
Tyylilajit iskelmä
Soittimet laulu
Levy-yhtiöt Warner Music Finland

Vieno Hellevi Kekkonen-Sauri (s. 6. syyskuuta 1934 Karttula) on suomalainen iskelmälaulaja.[1] Hänen tunnetuimpiin levytyksiinsä kuuluvat käännösiskelmät "Preerian keltainen ruusu" (Yellow rose of Texas, 1955), "Sateenkaaren tuolla puolen" (Over the Rainbow, 1956), "Sävel rakkauden" (1957), "Hiljaa virtaa joki" (1959), "Ei koskaan sunnuntaisin" (1960), "Kesäyö" (Summertime, 1960) ja "Ensimmäinen rakkaus" (1962).

Elämä ja ura

Vieno Kekkonen valmistui näyttelijäksi Teatterikoulusta vuonna 1956 ja ehti näytellä vuoden verran Lahden kaupunginteatterissa.[2] Samalla Teatterikoulun kurssilla Kekkosen kanssa opiskelivat muiden muassa Heidi Krohn, Tea Ista ja Ritva Valkama.[3] Hän on esiintynyt näyttelijänä mm. Matti Kassilan elokuvissa Hilmanpäivät (1954), jossa hän esitti apteekkineidin roolin sekä Isän vanha ja uusi (1956) arkkitehti Pekanpään tyttären ystävättären Tuulan roolin.

Vieno Kekkonen antautui kuitenkin musiikin vietäväksi ja on tehnyt pitkän uran iskelmälaulajana. Viihdeuraansa samoihin aikoihin aloitellut Spede Pasanen suositteli Kekkoselle osallistumista Fazer-levy-yhtiön koelaulutilaisuuteen, jossa tuotantopäällikkö Toivo Kärki mieltyi kokelaan ääneen.[3] Tehtyään aluksi parikymmentä levytystä Fazerille Vieno Kekkonen siirtyi Scandialle.[4] Lopullisen läpimurtonsa hän teki Saukin suomeksi sanoittamalla kappaleella "Ei koskaan sunnuntaisin".[3] 1960-luvulla hän esiintyi muun muassa Jaakko Salon ja Erkki Valasteen orkesterien solistina[2].

1990-luvun lopulla hän esiintyi 1950-luvun laulajatähdistä muodostetussa laulutriossa, jonka muita jäseniä olivat Brita Koivunen ja Pirkko Mannola. Koivusen vetäydyttyä aktiiviuralta hänet korvasi triossa vuonna 2005 Marjatta Leppänen.

Vieno Kekkonen on ollut naimisissa Eero Saurin kanssa vuodesta 1964, ja heillä on kaksi tytärtä.[1] He muuttivat Helsingistä Pohjois-Ruotsin Pajalaan Eero Saurin jäätyä eläkkeelle Sanoma Magazines Finlandin kustannusjohtajan työstä.[5] Myös tytär Elina Sauri on esiintynyt laulajana.[6]

Levyjä

Vieno Kekkonen kotonaan vuonna 1960.

Lähteet

  1. a b Kuka kukin on 2003, s. 909. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  2. a b Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
  3. a b c Rautiainen, Reima: Iskelmätaivaan ikitähti laulaa mielikseen. Aamulehti 6.9.2014, s. B 8.
  4. Gronow, Pekka – Lindfors, Jukka – Nyman, Jake: Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille, s. 201. Helsinki: Tammi, 2004.
  5. http://www.kemi.fi/lukio/Seniorit/yhteiskunnallisiavaikuttajia/vaikuttajat/euro_sauri.html
  6. Koppinen, Mari: Kaunista musiikin historiaa. Helsingin Sanomat, 1.8.2016, s. B 4–5. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.