Ero sivun ”Fortran” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3: Rivi 3:
|paradigma = [[proseduraalinen ohjelmointikieli|proseduraalinen]]
|paradigma = [[proseduraalinen ohjelmointikieli|proseduraalinen]]
|muistinhallinta = dynaaminen
|muistinhallinta = dynaaminen
|kehittäjä = John W. Backus
|kehittäjä = [[John W. Backus]]
|tyypitys = vahva, staattinen
|tyypitys = vahva, staattinen
|julkaistu=1954<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.cs.helsinki.fi/u/rodionef/fortran/fortran.html| Nimeke = Fortran – spesifikaatio| Tekijä = Efremov, Rodion | Ajankohta = 31.03.2011 | Viitattu = 7.7.2016}}</ref>
|julkaistu=1954<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.cs.helsinki.fi/u/rodionef/fortran/fortran.html| Nimeke = Fortran – spesifikaatio| Tekijä = Efremov, Rodion | Ajankohta = 31.03.2011 | Viitattu = 7.7.2016}}</ref>

Versio 3. syyskuuta 2019 kello 17.16

Fortran
Paradigma proseduraalinen
Tyypitys vahva, staattinen
Muistinhallinta dynaaminen
Julkaistu 1954[1]
Kehittäjä John W. Backus
Vakaa versio F77, F90, F95, HPF
Verkkosivu www.fortran.com
Uutisryhmä comp.lang.fortran

FORTRAN (engl. FORmula TRANslator) oli ensimmäinen todellinen korkean tason ohjelmointikieli. Iästään huolimatta sitä käytetään edelleen runsaasti erityisesti raskasta tieteellistä laskentaa vaativissa tehtävissä. Rakenteeltaan se on tyypillinen proseduraalinen ohjelmointikieli.

Historia

Reikäkortille toteutettua Fortran-koodia 1960-70-luvulta.

Kielen kehitti John Backus ja ensimmäinen versio ilmestyi 1957.[2] Backus johti kymmenen hengen ryhmää korkeamman tason kielen kehityksessä.[2]

Ensimmäisenä kaikista ohjelmointikielistä kielelle luotiin standardi vuonna 1966. Nykyään FORTRANista on käytössä useita versioita, joista tärkeimmät ovat Fortran 77, Fortran 90, Fortran 95, Fortran 2000, Fortran 2003 ja Fortran 2008. (Niin sanottu FORTRAN IV eli Fortran 66 on jo jäänyt pois yleisestä käytöstä.) Lisäksi on olemassa erityisesti rinnakkaislaskentaan tarkoitettu High Performance Fortran (HPF). Fortranin aiemmat standardit eivät tue oliopohjaista ohjelmointia, mutta Fortran 2003 -standardissa tuki olioiden kaltaisiin rakenteisiin on olemassa. On jokseenkin vakiintunut tapa kirjoittaa Fortran 77:ää ja sitä edeltäviä versioita tarkoitettaessa kielen nimeksi FORTRAN ja uudempia versioita tarkoitettaessa Fortran.

Fortranit sopivat erityisesti raskaaseen numeeriseen laskentaan ja kieleen liittyy useita juuri numeeriseen laskentaan liittyviä ominaisuuksia kuten taulukoiden ja matriisien käsittelyä. Suuri joukko erilaisia funktioita on Fortran-ohjelmissa käytettävissä ilman erillisten kirjastojen lataamista. Fortran on standardinsa ansiosta koodin siirrettävyyden kannalta eräs parhaita ohjelmointikieliä ja suoraviivaisen ja loogisen rakenteensa vuoksi kieli on helppo oppia nopeasti.

FORTRANin ja ohjelmointikielten kääntäjien kehitys ovat olleet kiinteässä vuorovaikutuksessa toisiinsa. Jo ensimmäisessä FORTRAN-kääntäjässä kiinnitettiin erityistä huomiota tuotetun konekielen nopeuteen, koska sen suunnittelijat arvelivat, ettei kukaan käyttäisi ohjelmointikieltä, joka ei olisi tehokkuudeltaan verrattavissa assemblyyn. Nykyiset F90/95-kääntäjät ovat yleensä yhtä nopeita tai nopeampia kuin F77-kääntäjät. Fortran-kääntäjät ovat alaspäin yhteensopivia, joten F90-kääntäjällä on mahdollista kääntää myös F77-ohjelmia. F90/95-koodiin on myös mahdollista sisällyttää F77-kielisiä osia sellaisenaan, joskin F90-standardi määritti muutamat F77:n piirteet vanhentuneiksi, eivätkä ne toimi enää F95-ohjelmissa.

FORTRAN 77

Huomattava osa edelleen käytössä olevista tieteellisen laskennan ohjelmista on toteutettu F77:lla.

Esimerkkiohjelma FORTRAN-77 -kielellä

 C LUVUNARVAUSPELI
       LUKU=42
       LKM=0
 10    PRINT*, 'ANNA LUKU 1...100'
       READ*, IARVAUS
       LKM=LKM+1
       IF(IARVAUS.LT.LUKU) THEN
          PRINT*, 'LIIAN PIENI ARVAUS'
          GOTO 10
       ELSE IF(IARVAUS.GT.LUKU) THEN
          PRINT *, 'LIIAN SUURI ARVAUS'
          GOTO 10
       END IF
       PRINT*, 'OIKEIN'
       PRINT*, 'TARVITSIT ',LKM,' ARVAUSTA'
       STOP
       END

Eo. esimerkissä FORTRAN-77 -koodille tyypillisesti:

  • Käytetään isoja kirjaimia.
  • Erillistä tyyppimäärittelyä kokonais- ja reaalilukujen välillä ei tarvita, vaan muuttujan alkukirjain määrää tyypin.
  • Varsinaiset lauseet alkavat 7. sarakkeesta.
  • Rivien pituus rajoitettu n. 80 merkkiin (periytyy reikäkorttiajalta).
  • Käytetään ensimmäisiin sarakkeisiin asetettuja rivinumeroita hyppykohtien osoittamiseen.
  • Kommentti- eli huomautusrivit ilmaistaan ensimmäiseen sarakkeeseen sijoitetulla C-kirjaimella.

F77 ei myöskään tue pinoa (engl. stack) vaan funktioilla on omat muistialueensa argumenteille ja datalle.[3]

Fortran 90/95

Fortran 90- ja 95-standardit poikkeavat toisistaan vain vähän ja suurimmat erot liittyvät F95:n parempaan tukeen rinnakkaislaskennalle. F90/95 eroaa ulkonaisesti jonkin verran F77:sta ja siinä pyritään välttämään eräitä F77:n ohjelman toimivuuden kannalta vaarallisia piirteitä. Samalla F90/95 sisältää monia ominaisuuksia, jotka puuttuvat kokonaan F77:sta. F95:n pohjalta on kehitetty myös datarinnakkainen versio High Performance Fortran (HPF).

Esimerkkiohjelma Fortran 90 -kielellä

 !Luvunarvauspeli
 PROGRAM luvunarvauspeli
  IMPLICIT NONE
  INTEGER :: luku, lkm, iarvaus
  LOGICAL :: virh
  luku = 42; lkm = 0; virh = .true.
  DO WHILE(virh)
    CALL arvaus
    CALL vertailu
  END DO
  WRITE(*,*) 'Oikein'
  WRITE(*,*) 'Tarvitsit ', lkm, ' arvausta'
  CONTAINS
  SUBROUTINE arvaus
      WRITE(*,*) 'Anna luku 1...100'
      READ(*,*) iarvaus
      lkm = lkm + 1
  END SUBROUTINE arvaus
  SUBROUTINE vertailu
      IF(iarvaus < luku)THEN
        WRITE(*,*) 'Liian pieni arvaus'
      ELSE
      IF(iarvaus > luku)THEN
        WRITE(*,*) 'Liian suuri arvaus'
      ELSE
        virh = .false.
      END IF
    END IF
  END SUBROUTINE vertailu
 END PROGRAM luvunarvauspeli

Tässä esimerkissä Fortran 90 -koodille tyypillisesti:

  • Ohjelma alkaa ja päättyy PROGRAM- ja END PROGRAM -lauseisiin. Kommenttimerkkinä toimii huutomerkki (!).
  • Komento IMPLICIT NONE poistaa käytöstä F77:n käyttämän muuttujan alkukirjaimeen perustuvan automaattisen tyyppimäärittelyn, joten muuttujat on määriteltävä ennen käyttöä.
  • Ohjelmointikielen käskyt on tässä kirjoitettu isolla. Kieli ei kuitenkaan tee eroa isoille ja pienille kirjaimille, joten tämä on makuasia. F77:n sarakesidonnaisuutta ei enää ole. Varattuja sanoja ei ole, joten periaatteessa on mahdollista määritellä vaikkapa muuttuja nimeltä 'real'. Tällöin funktio REAL() ei kuitenkaan ole enää käytettävissä.
  • Eri tehtävät on jaettu omille aliohjelmilleen (SUBROUTINE), mikä tekee koodista helposti uusiin tarkoituksiin muutettavaa. Aliohjelmat ja funktiot tulevat pääohjelmaa seuraavan CONTAINS-lauseen jälkeen. Myös ulkoisten aliohjelmien ja moduuleihin sijoitettujen aliohjelmien käyttö on mahdollista.
  • F77-esimerkin vaikeasti optimoitava GOTO-rakenne on muutettu tehokkaammaksi DO WHILE -silmukaksi. GOTO-rakenne olisi kuitenkin periaatteessa sallittu myös tässä.

Lähteet

  1. Efremov, Rodion: Fortran – spesifikaatio cs.helsinki.fi. 31.03.2011. Viitattu 7.7.2016.
  2. a b FORTRAN Encyclopaedia Britannica. Viitattu 8.6.2019. (englanniksi)
  3. Understanding the Stack cs.umd.edu. Viitattu 29.9.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla