Katalaani

Katalaani
Oma nimi	català
Muu nimi
Tiedot
Alue	Espanja Ranska Andorra Italia (Alghero)
Virallinen kieli	Andorra Espanjan itsehallintoalueet:  Katalonia  Valencia  Baleaarit
Puhujia	7-10 miljoonaa, toisena kielenä 5 miljoonaa lisäkäyttäjää
Sija	88.
Kirjaimisto	latinalainen
Kielenhuolto	Institut d'Estudis Catalans (Katolonia) Acadèmia Valenciana de la Llengua (Valencia)
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	romaaniset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	ca
ISO 639-2	cat
ISO 639-3	cat
Ohje
Infobox OK

Katalaani (català) on indoeurooppalaisen kielikunnan romaaniseen kieliryhmään kuuluva kieli, jota puhutaan etenkin Espanjaan kuuluvassa Kataloniassa, jossain määrin muualla Itä-Espanjassa Valenciaan saakka, Ranskassa pienellä raja-alueella (joskin katalaani kuuluu samaan murteeseen kuin koko oksitaania puhunut Etelä-Ranska), Andorrassa ja Italian Sardiniassa. Katalaaninkielisistä alueista käytetään katalaaniksi mielellään yhteisnimitystä Països Catalans. Katalaani on virallinen kieli alueellisesti Espanjassa Katalonian, Valencian ja Baleaarien itsehallintoalueilla. Se on Andorran valtion virallinen kieli.

Valencian itsehallintoalueen asukkaat kutsuvat omaa kielimuotoaan mielellään nimellä valencià ja mallorcalaiset mallorquì, ja aluehallitukset ovat pyrkineet jossain määrin ohjaamaan näiden kielimuotojen normittamista omiin suuntiinsa saadakseen ne näyttämään eri kieliltä. Kyseessä ovat kuitenkin saman kielen eri murteet, ja niiden erottamispyrkimykset ovat luonteeltaan ennen kaikkea poliittisia. Esimerkiksi vakavasti otettavista valencialaisista ja baleaarilaisista kaunokirjailijoista ehdoton enemmistö kirjoittaa samaa kirjakieltä kuin Katalonian asukkaat, ja paikallisten murteiden muotoja ja sanastoa käytetään ennen kaikkea kirjallisten tarpeiden mukaan, kuten antamaan paikallisväriä.

Katalaaninkieliset alueet

Valtio	Alue	Katalaaninkielinen nimi	Huomioita	Pohjois-Katalonia Katalonia Alghero Franja de Ponent Valencia El Carxe Sardinia (Italia) Aragonia (Espanja) Murcia (Espanja) Ranska Andorra Baleaarit Katalaaninkieliset alueet tummanharmaalla.
Espanja	Katalonia	Catalunya	Itsehallintoalue, jossa katalaani on virallinen kieli espanjan ja Araninlaaksossa puhutun oksitaanin ohella.
	Valencia	Comunitat Valenciana	Itsehallintoalue, jossa katalaani on virallinen kieli espanjan ohella. Paikallishallinto käyttää alueella puhutusta katalaanin murteesta nimeä valencia.
	Baleaarit	Illes Balears	Mallorcan, Menorcan, Ibizan ja Formenteran saarten muodostama itsehallintoalue, jossa katalaani on virallinen kieli espanjan ohella.
	Franja de Ponent	Franja de Ponent	Aragonian itsehallintoalueen Katalonian vastainen rajaseutu.
	El Carxe	El Carxe	Vuoristoinen harvaan asuttu alue Murcian itsehallintoalueella, Valencian rajalla.
Andorra	Andorra	Andorra	Itsenäinen valtio, jossa katalaani on ainoa virallinen kieli.
Ranska	Pohjois-Katalonia	Catalunya del Nord	Vastaa Roussillon’n historiallista maakuntaa ja jotakuinkin nykyistä Pyrénées-Orientalesin departementtia.
Italia	Alghero	L’Alguer	Kaupunki Sassarin maakunnassa, Sardinian saarella.

Historia

Katalaani kehittyi vulgaarilatinasta pitkän ajan kuluessa. Latina saapui Kataloniaan roomalaisten mukana 218 eaa. Murteiden eriytyminen vauhdittui Länsi-Rooman luhistumisen jälkeen vuonna 476. On kuitenkin mahdoton sanoa, missä vaiheessa katalaani eriytyi omaksi kielekseen, sillä kirjoitettu latina säilytti norminsa puhutun kielen muuntumisesta huolimatta. Luultavasti suurimmat muutokset kieli koki 600- ja 700-lukujen aikana. Seuraavien kolmensadan vuoden aikana kehitys alkoi näkyä myös kirjoitetussa kielessä, ja 1100-luvulta on peräisin varhaisin tunnettu kaunokirjallinen teksti les Homilíes d’Organyà. Kieli eli kultakauttaan aina 1400-luvun lopulle, jolloin Aragonian ja Kastilian kuningaskunnat yhdistyivät 1469. Tällöin katalaani sai lähimmän sukukielensä oksitaanin lisäksi kilpailijakseen kastilian, jota käytetään edelleen: se on Espanjan puhutuin kieli, joka tunnetaan yleisemmin espanjan kielenä. Nimitysten espanja ja kastilia käyttö vaihtelee alueittain sekä myös asiayhteydestä riippuen.

Katalonian hallinnon kieli vaihtui katalaanista kastiliaan vuoden 1716 kansainvälisten sotatoimien jälkeen. Oikeuslaitoksissa katalaani säilytti kuitenkin asemansa vielä pitkään, ja sen käyttö opetuskielenä kiellettiin vasta 1858. Puhuttu kieli säilyi kuitenkin elinvoimaisena sortotoimista huolimatta. Lisäksi katalaaninkielinen kansanrunous eli loistokauttaan juuri tuolloin. Kansallisaate voimistui edelleen 1830-luvulta lähtien, ja aikakaudesta puhutaankin katalonialaisen kirjallisuuden renessanssina. Vuonna 1900 alkoi ilmestyä ensimmäinen sanomalehti La Veu de Catalunya. Vuonna 1931 kieli sai virallisen asemansa takaisin, kuitenkin vain seitsemäksi vuodeksi, sillä se pysyi kiellettynä koko Francon diktatuurin ajan vuodesta 1938 vuoteen 1976, jolloin kielestä tuli virallinen myös Valencian ja Baleaarien alueilla. Demokratian palauduttua saattoi alkaa katalaanin hidas normalisointihanke, joka on ollut vaikea, koska kieli oli kielletty hyvin pitkään, mikä ei tosin täysin ollut estänyt katalaaninkielisen kirjallisuuden ilmestymistä diktatuurin aikanakin. Nykyään katalaania puhuu äidinkielenään noin 7,2 miljoonaa ihmistä, joista 6,89 miljoonaa Espanjassa. Kaksikielisten runsaan määrän vuoksi jotkut lähteet antavat luvuksi jopa 10,5 miljoonaa. Toisena kielenä puhujia on viisi miljoonaa. Katalaani on täten EU:n suurin vähemmistökieli.

Murteet

Katalaanin kielen murteet jakautuvat kahteen pääryhmään, itäkatalaaniin ja länsikatalaaniin, jotka puolestaan jaotellaan seuraavasti:

Itä-katalaani

• baleaari (alue: Baleaarit)
• keskikatalaani (yleisin katalaanin murre; alueet: Barcelona, Girona, Tarragona)
• Roussillonin murre (alue: Pyreneet)

Länsi-katalaani

• luoteiskatalaani (alueet: Lleida, Tarragona, Andorra, Franja de Ponent)
• Valencian murre (alueet: Alicante, Castellón, Valencia)

Valencialaiset itse usein kutsuvat murrettaan, valenciàa, mieluummin kieleksi kuin murteeksi. Baleaarien, erityisesti Mallorcan katalaania taas usein nimitettään myös nimellä mallorquí.

Äänteet ja kirjaimet

Pääartikkeli: Katalaanin äännerakenne

Vokaalit

a, e, i, o, u

Konsonantit

b, c, ç, d, f, g, h, j, k, l, m, n, p, q, r, s, t, v, w, x, z

Digrafit

gu, gü, ig, ix, ll, l·l, ny, qu, rr, ss, tg, tj, tm, tx

Ääntäminen

Ääntäminen vaihtelee suuresti eri murteiden välillä. Ne jaetaankin juuri ääntämisen perusteella karkeasti itä- ja länsimurteisiin.

Varsinkin suomalaisesta näkökulmasta katalaanin ääntämissäännöt ovat varsin monimutkaiset. Seuraavassa on esitetty joitakin ääntämisen piirteitä, mutta kattava esitys ei tässä ole mahdollinen.

Vokaalit

Muun muassa Katalonian alueella puhuttavassa itämurteessa painottomat o-, a- ja e-vokaalit ääntyvät neutreina. Painottomat a ja e kuulostavat suomen a:n ja ä:n välimuodolta ə, painoton o taas ääntyy u:na. Painollisina o ja e voivat esiintyä joko avoimina tai puolisuppeina yhteydestä riippuen. Näin ollen i ja u ovat ainoat vokaalit jotka ääntyvät suurin piirtein samalla tavoin kuin suomessa. Länsimurteissa a:n ja e:n neutrivokaali on a tai avoin e, eikä o:n muuttumista u:ksi esiinny. Y ei ole katalaanissa vokaaliäänne, sillä se esiintyy vain digrafissa ny.

Klusiilit

Ensimmäisenä on vinoviivojen välissä esitetty foneemi (äänne), ja sen jälkeen sitä ilmaiseva kirjain tai digrafi.

/p/ p

/b/ b, v (ks /v/ alempana), ääntyy frikatiiviäänteenä [β] (lähes suomalainen v) vokaalien tai likvidojen välissä; [p] sanan lopussa

/t/ t

/d/ d, ääntyy espanjan tapaan frikatiivina [ð] vokaalien tai likvidojen välissä; [t] sanan lopussa

/k/ c ennen a, o, u tai konsonanttia; qu ennen e, i; qu on /kw/ ennen a, o, u; qü (treema) on /kw/ ennen e, i; k (vain lainasanoissa)

/ɡ/ g ennen a, o, u; gu ennen e, i; gu on /ɡw/ ennen a, o, u; gü (treema, vrt q) on /ɡw/ ennen e, i, ääntyy frikatiivina [ɣ] vokaalien tai likvidojen välissä , [k] sanan lopussa

Loppuasemassa klusiilit muuttuvat soinnittomiksi.

Affrikaatat

/ts/ ts

/dz/ tz; Ribagorçan ja Apitxat-Valencian murteissa /dz/ on sulautunut soinnittomaan /ts/:hen.

/tʃ/ (suomalaisittain tš) tx; joskus myös ig sanan lopussa; paljon poikkeuksia.

/dʒ/ (suomalaisittain dž) tj ennen a, o, u; tg ennen e, i; paljon poikkeuksia. Ribagorçan ja Apitxat-Valencian murteissa, /dʒ/ on sulautunut soinnittomaan /tʃ/:hen.

Loppuasemassa affrikaatat muuttuvat soinnittomiksi. Sananloppuinen /ts, tʃ/ jota seuraa vokaali, on soinnillinen.

Frikatiivit

/f/ f

/v/ v, w (vain lainasanoissa). Monissa nykykatalaanin murteissa /v/ on sulautunut soinnillisen klusiilin /b/ kanssa (ilmiö nimeltä betasismi). Kuitenkin /v/ on edelleen erillinen foneemi Baleaarien, Algueren, Valencian ja Tarragonan ympäristön murteissa.

Loppuasemassa frikatiivit muuttuvat soinnittomiksi kuten saksassa.

Sibilantit

/s/ s; ss vokaalien välillä; myös c ennen e, i ja ç kaikkialla.

/z/ z; s vokaalien välillä (vrt. portugali). Ribagorçan ja Apitxat-Valencian murteissa /z/ on sulautunut soinnittomaan /s/:ään.

/ʃ/ (suomalaisittain š) x; ix vokaalin jälkeen tai sanan lopussa. Länsimurteissa (Lleida, Valencia), kirjoitettu -ix- äännetään [jʃ] tai [js]. Barcelonan kaupungissa, sananalkuinen tai nasaalien jälkeinen /ʃ/ ääntyy usein affrikaattana [tʃ].

/ʒ/ (suomalaisittain ž) j ennen a, o, u; g ennen e, i; paljon poikkeuksia. Barcelonan kaupungissa, sananalkuinen tai nasaalinjälkeinen /ʒ/ ääntyy usein affrikaattana [dʒ].

Sananloppuiset /s/ and /ʃ/, joita seuraa vokaali, muuttuvat soinnillisiksi.

Nasaalit

/m/ m

Digrafi tm vokaalienvälisessä asemassa ääntyy kaksois-m:nä (setmana (viikko) → "semmana"). Poikkeuksena lainasanat, kuten ritme (rytmi). Sanan lopputavussa digrafi mp redusoituu m:ksi .

/n/ n

Digrafi tn vokaalienvälisessä asemassa ääntyy kaksois-n:nä (cotna (kaarna) → "konna"). Poikkeuksena lainasanat, kuten ètnitat (etnisyys). Kyseessä ei tällöin olekaan varsinaisesti digrafi, vaan tavuraja erottaa konsonantit toisistaan.

/ɲ/ ny, palataalinaasali, kuten espanjan ñ (nj "yhteenlausuttuna").

Nasaalit loppuasemassa ääntyvät selkeinä, toisin kuin espanjassa tai ranskassa.

Lateraalit

/l/ l. Katalaanin /l/:ssä on selkeä velaarinen resonanssi.

l·l on ela geminada, katalaanille tunnusomainen grafeemi, joka merkitsee kaksois-l:ää (esim Barcelonan katu Paral·lel). Tämä grafeemi ääntyy kaksois-l:nä, ja tämä erottaa selkeimmin katalaanin ja espanjan puhujat toisistaan. Digrafi tl vokaalienvälisessä asemassa ääntyy myös kaksois-l:nä (espatla (olkapää) → 'espalla'), paitsi lainasanoissa, kuten atleta (urheilija).

/ʎ/ ll, palaatalilateraali (lj "yhteenlausuttuna"). Standardikatalaanin /ʎ/ ei ole sulautunut /j/:hin kuten ranskassa tai amerikanespanjassa, ja tätä ilmiötä (ieisme) pidetään sosiaalisesti stigmatisoivana. Trigrafi tll on sulautunut kaksois-ll:ään [ʎː], (rotllo (käärö) → "rolljo").

R-äänteet

Katalaanissa on kaksi r-äännettä, kuten espanjassa ja portugalissa.

/ɾ/ Yksitäryinen r, r kaikkialla muualla paitsi sanan alussa.

/r/ Monitäryinen r, rr kaikkialla ja r sanan alussa.

Sanan lopussa r ei äänny.

Kielioppi

Katalaanin kielioppi on romaanisille kielille tyypillinen.

Artikkelit

Katalaanissa käytetään muiden romaanisten kielten tapaan määräisiä ja epämääräisiä artikkeleita.

Epämääräinen artikkeli maskuliini feminiini yksikkö un una monikko uns unes

Määräinen artikkeli maskuliini feminiini yksikkö el la monikko els les

Yksikön määräiset artikkelit lyhenevät vokaalin tai h:n edellä muotoon l', mutteivät kuitenkaan puolivokaalisen i:n edellä (el pare, el iode, l'avi). Maskuliinin määräiset artikkelit yhdistyvät prepositioiden kanssa seuraavasti:

	a	de	per
el	al	del	pel
els	als	dels	pels

Preposition ja el-artikkeli eivät kuitenkaan yhdisty vokaaliäänteen edellä (al pare, a l'avi).

Adjektiivit

Adjektiivit taipuvat luvun ja suvun mukaan. Nelimuotoisilla adjektiiveilla kaikki neljä muotoa ovat erilaiset, kun taas kaksimuotoiset adjektiivit eivät taivu suvun mukaan.

Nelimuotoinen adjektiivi maskuliini feminiini yksikkö verd verda monikko verds verdes

Kaksimuotoinen adjektiivi maskuliini feminiini yksikkö indiferent monikko indiferents

Joidenkin adjektiivien taivutuksessa esiintyy morfofonologisia muutoksia, kuten affrikaatio (boig, boja), n:n häviäminen (pla, plana) ja loppukonsonantin soinnillistuminen (sentit, sentida).

ç-loppuiset adjektiivit taipuvat yksikössä kaksimuotoisten mutta monikossa nelimuotoisten adjektiivien tavoin, eli ne ovat käytännössä kolmimuotoisia:

Kaksimuotoinen adjektiivi

	maskuliini	feminiini
yksikkö	feliç
monikko	feliços	felices

Substantiivit

Substantiivit taipuvat ainoastaan luvun mukaan. Kullakin substantiivilla on suku, maskuliini tai feminiini. Yleensä monikko muodostetaan lisäämällä substantiivin loppun pääte -s (gat → gats). -a-loppuisten feminiinisanojen monikon pääte on kuitenkin -es (gata → gates). Jos sana loppuu -ga, -ca, -gua, -qua, -ça tai -ja, monikon pääte on -gues, -ques, -gües, -qües, -ces tai -ges. Tämä tehdään täysin oikeinkirjoituksellisista syistä eikä vaikuta ääntämiseen. Jos sana loppuu painolliseen vokaaliin, monikon pääte on yleensä -ns (capità → capitans; poikkeus sofà → sofàs). -s- ja -ç-loppuisten sanojen monikko muodostetaan yleensä päättellä -os (gas → gasos). Usempien -os-, -ós- tai -òs-loppuisten ja kaksi- tai useampitavuisten -às-, -ís- tai -ús-loppuisten maskuliinisanojen s kahdentuu (fracàs → fracassos; ós → óssos). -s-loppuiset toiseksi tai kolmanneksi viimeiseltä tavulta painotetut sanat eivät muutu (llapis → llapis). -s-, -ç-, -x- tai -z-loppuisten feminiinisanojen monikkomuoto on sama kuin yksikkömuoto, mutta oikeinkirjoituksessa lisätään s muihin kuin -s-päätteisiin sanoihin (pols → pols; calç → calçs).

Verbit

Katalaanin verbeillä on neljä tapaluokkaa (indikatiivi, subjunktiivi, konditionaali ja imperatiivi) ja aikamuodosta riippuen enimmillään neljä yksinkertaista aikamuotoa (preesens, imperfekti, preteriti ja futuuri). Verbit jaetaan kolmeen konjugaatioon eli taivutusryhmään. Seuraavassa esimerkiksi I konjugaation verbin cantar taivutus:

Infinitiivi	cantar
Gerundi	cantant
Partisiipin perfekti	cantat (cantada, cantats, cantades)
Indikatiivi	yks. 1.	yks. 2.	yks. 3.	mon. 1.	mon. 2.	mon. 3.
Preesens	canto	cantes	canta	cantem	canteu	canten
Imperfekti	cantava	cantaves	cantava	cantàvem	cantàveu	cantaven
Preteriti	cantí	cantares	cantà	cantàrem	cantàreu	cantaren
Futuuri	cantaré	cantaràs	cantarà	cantarem	cantareu	cantaran
Subjunktiivi	yks. 1.	yks. 2.	yks. 3.	mon. 1.	mon. 2.	mon. 3.
Preesens	canti	cantis	canti	cantem	canteu	cantin
Imperfekti	cantés	cantessis	cantés	cantéssim	cantéssiu	cantessin
Konditionaali	yks. 1.	yks. 2.	yks. 3.	mon. 1.	mon. 2.	mon. 3.
Preesens	cantaria	cantaries	cantaria	cantaríem	cantaríeu	cantarien
Imperatiivi	yks. 1.	yks. 2.	yks. 3.	mon. 1.	mon. 2.	mon. 3.
Preesens	–	canta	canti	cantem	canteu	cantin

Sanasto

Sanastoltaan katalaani muistuttaa suuresti espanjaa, mutta paljon yhteistä sanastoa on myös ranskan kanssa, vrt. esimerkiksi:

"syödä" - menjar, ra. manger (lat. manducare "pureskella"), mutta esp. comer (lat. com-edere "syödä yhdessä")

"löytää" - trobar, ra. trouver, esp. encontrar (lat. in-contrare "kohdata")

"puhua" - parlar, ra. parler (lat. parabolare, keskustella) , esp. hablar (lat. fabulare, puhua)

Se on myös säilyttänyt sanoja, jotka espanjassa ovat vanhentuneet, esimerkiksi vegada "kerta" (nykyespanjassa vez).

Tunnettuja puhujia

• Antoni Gaudí, arkkitehti
• Salvador Dalí, taidemaalari
• Manuel Castells, sosiologi
• Joan Miró, taidemaalari ja graafikko

Aiheesta muualla

Wikipedia

Katalaaninkielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja

• Generalitat de Catalunya
• Catalan 101 Learn Catalan online (englanniksi)
• Llengua catalana
• Suomi–Katalaani–Suomi-sanakirja
• YLE Elävä arkisto, Viikon kieli: Katalaani. Toim. Hannu Reime

Romaaniset kielet

• aragonia
• aromania
• arpitaani
• asturia
• dalmaatti
• emilia
• espanja
• friuli
• galicia
• istriot
• istro-romania
• italia
• katalaani
  • valencia
• korsika
• ladini
• ladino
• liguuri
  • monegassi
• lombardi
• mirandeesi
• napoli
• normanni
• oksitaani
  • provensaali
• picardi
• piemonte
• portugali
• ranska
• retoromaani
• romania
  • moldavia
• sardi
• sisilia
• taranto
• valloni
• venetsia