Ero sivun ”Päijänne” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Historia: korvattu Historia-osio |
pakollinen välilyönti |
||
| Rivi 20: | Rivi 20: | ||
| kuvateksti = Päijänteen sijainti |
| kuvateksti = Päijänteen sijainti |
||
| koordinaatit = |
| koordinaatit = |
||
| pinta-ala = |
| pinta-ala = 1082,8851 km² <ref name=syke/> |
||
| korkeus = 78,3 m <ref name=kp/> |
| korkeus = 78,3 m <ref name=kp/> |
||
| rantaviiva = |
| rantaviiva = 2789,149 km <ref name=syke/> |
||
| suurinsyvyys = 95,3 m <ref name=koko/> |
| suurinsyvyys = 95,3 m <ref name=koko/> |
||
| keskisyvyys = 16,2 m <ref name=koko/> |
| keskisyvyys = 16,2 m <ref name=koko/> |
||
Versio 10. elokuuta 2019 kello 21.39
| Päijänne | |
|---|---|
 Päijänteen sijainti |
|
| Valtiot | Suomi |
| Paikkakunta | Asikkala, Kuhmoinen, Muurame, Padasjoki, Sysmä, Jämsä, Jyväskylä ja Toivakka |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Kymijoki [1] |
| Järvinumero | 14.221.1.001, 14.231.1.001 ja 14.211.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 78,3 m [2] |
| Pituus | 119 km |
| Rantaviiva | 2 789,149 km [3] |
| Pinta-ala | 1 082,8851 km² [3] |
| Tilavuus | 15,39311967 km³ [3] |
| Keskisyvyys | 16,2 m [4] |
| Suurin syvyys | 95,3 m [4] |
| Valuma-alue | 26 459,34 km² [5] |
| Keskivirtaama | 240 m³/s (MQ) |
| Saaria | 2 690 [3] |
 Päijänne |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Päijänne (ruotsiksi Päijänne, aikaisemmin Päjäne) on Kymijoen vesistön pääjärvi ja Suomen toiseksi suurin järvi. Se sijaitsee Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen maakuntien alueella. Päijänteen laskujoki Kymijoki virtaa Suomenlahteen. Päijänteen vesipinta-ala on noin 1 100 neliökilometriä,[6] minkä lisäksi on saaria noin 330 neliökilometriä.[7] Rantaviivan pituus on noin 2 789,15 km [3]. Päijänteessä sijaitsee Suomen sisävesien syvin kohta, jonka syvyys on 95,3 metriä.
Maantiede
Päijänteen pinta-ala on 1 118 km². Järvi on 119 kilometriä pitkä, ja sen suurin leveys on 28 kilometriä.[8] Päijänteen suurimpia selkiä ovat keskiosan Tehinselkä ja Judinsalonselkä, eteläosan Asikkalanselkä ja pohjoisosan Vanhanselkä ja Ristinselkä. Suomen sisävesien syvin kohta (95,3 m) sijaitsee Ristinselällä Toivakan kunnassa Rappukallion edustalla. Syvänne on merkitty Päijänteen Ristinselälle sekä Päijänteen merikarttasarjaan erikoismerkillä. Useissa tietosanakirjoissa esiintyvä virheellinen tieto, jonka mukaan kohta olisi peräti 104 metriä syvä, perustuu venäläisten mittaustulosten virheelliseen tulkintaan. Päijänteen keskisyvyys on 16,2 metriä. Suuria saaria ovat muun muassa Virmailansaari, Salonsaari, Judinsalo, Onkisalo, Paatsalo, Muuratsalo, Haukkasalo ja Vuoritsalo, ja kaikkiaan saaria on 1 886 kappaletta.[9]
Välillä esiintyi epäselvyyttä siitä, onko pinta-alaltaan Suomen järvistä toiseksi suurin Päijänne vai Inarijärvi. Inarijärveä pidettiin pinta-alaltaan suurempana.[10] Sen sijaan vesimäärältään Päijänne on aivan kiistatta Suomen toiseksi suurin järvi. Päijänne on myös Suomen pisin järvi, jos Ison-Saimaan eri järvialtaat lasketaan eri järviksi kuten varsinkin aikaisemmin monesti tehtiin.
Päijänteen pohjoisosaan virtaavat Saarijärven, Viitasaaren ja Rautalammin reittien vedet, lännestä Jämsän reitti, idästä Sysmän reitti ja etelästä Vesijärvi Vääksyn kanavan[11] ja Vääksynjoen kautta. Päijänne laskee eteläosistaan Kalkkisten koskea Kymijokeen ja edelleen Suomenlahteen. Päijänteen vesi vaihtuu virtauksen ansiosta kerran 2,5 vuodessa. Päijänteen vedenkorkeus vaihtelee vuoden mittaan keskimäärin 60 senttiä, keskimääräinen vedenkorkeus on 78,3 metriä. Alimmillaan se on niin sanotun kevätkuopan aikaan huhtikuussa ja korkeimmillaan juhannuksen tienoilla.
Päijänne ulottuu Päijät-Hämeessä Padasjoen, Asikkalan ja Sysmän kuntien alueelle ja Keski-Suomessa Kuhmoisten, Jämsän, Joutsan, Luhangan, Muuramen, Toivakan ja Jyväskylän kuntien alueelle, ennen vuotta 2009 myös Korpilahden kunnan ja Jyväskylän maalaiskunnan ja ennen vuotta 1993 myös Säynätsalon kunnan alueelle.
Historia
Muinais-Päijänne
- Pääartikkeli: Muinais-Päijänne
Järviallas, johon Päijänne on muodostunut, on syntynyt mannerjäätikön kalliomurroksiin kuluttama viime jääkauden aikana. Kun mannerjää poistui Suomesta, jäi järviallas ensin Itämeren vedenpinnan alle. Maankohoaminen nosti kallioperää vedestä ja Päijänteestä tuli Itämereen lahti. Vasta noin 8 800 vuotta sitten vuotta sitten, Päijänne kuroutui erilleen Itämerestä ja muodosti oman järven. Siihen laski aluksi sekä Puula että Saimaa, mutta niiden lasku-uomat kääntyivät epätasaisen maankohoamisen johdosta etelään päin. Samoin kävi Päijänteelle, kun Heinolssa sijaitseva Jyrängönharju murtui ja Kymijoki syntyi noin 6 900 vuotta sitten.
Lähihistoriaa
1830-luvulla Päijänteen pintaa laskettiin noin 120 senttimetriä perkaamalla Kalkkistenkoskea. Vuonna 1899 esiintyneen poikkeuksellisen tulvan jälkeen esitettiin tehtäväksi uutta järvenlaskua, mutta sen sijaa suunniteltiinkin Päijänteen vedenpinnan säännöstelyä, joka toteutui vuonna 1964.[12]
Kansallispuisto
Päijänteen eteläosassa sijaitsee Padasjoen, Asikkalan ja Sysmän kuntien alueelle jakaantuva Päijänteen kansallispuisto. Kansallispuiston ydinalue on Kelventeen etelä-pohjoissuuntainen, kahdeksan kilometriä pitkä ja 50–800 metriä leveä harjusaari. Kelventeen suojaisat laguunilahdet ovat suosittuja veneilykohteita.
Päijänteestä on kanavayhteyksiä vuonna 1993 valmistunutta Keiteleen kanavaa pitkin pohjoiseen Keiteleelle, vuonna 1871 käyttöön otettua Vääksyn kanavaa pitkin etelään Lahden Vesijärvelle sekä vuonna 1878 valmistunutta Kalkkisten kanavaa pitkin Asikkalanselältä Ruotsalainen-järven Hopeaselälle. Kalkkisiin rakennettiin täysin uusi kanava vuonna 1964.
Kymijoen vesistön yhdistämistä uudella kanavalla mereen on suunniteltu pitkään, mutta toistaiseksi hankkeet eivät ole edenneet. Vaihtoehtoina on yhdistäminen Keiteleen kautta niin sanottua Savon kanavaa tai Päijänteen eteläpäästä niin sanottua Mäntyharjun kanavaa Saimaaseen, josta yhteys merelle jatkuisi Saimaan kanavan kautta. Kolmas vaihtoehto olisi Päijänteen yhdistäminen suoraan Suomenlahteen kanavoimalla Kymijoki.
Veneily
Päijänne on suosittu veneilykohde: yhtenäistä vesireittiä pääsee Lahden edustalta Vesijärveltä aina pohjoiseen Keski-Suomeen Viitasaarelle ja Pohjois-Savoon Pielavedelle saakka. Vesireitin pituus Lahdesta Pielavedelle on noin 200 meripeninkulmaa, noin 380 kilometriä.
Suomen suurimpiin veneilytapahtumiin kuuluva Päijännepurjehdus purjehditaan joka heinäkuussa järven päästä päähän. Reitti kulkee Padasjoelta Jyväskylään, lähtö tapahtuu vuorovuosin (parittomina vuosina) etelästä Padasjoella tai pohjoisesta (parillisina vuosina) Jyväskylän Korpilahden kirkonkylän edustalta. Päijännepurjehdukseen osallistuu noin 180 kölivenettä ja lähes tuhat purjehtijaa vuosittain.[13]
Veden laatu
Päijänteen veden laatu on hyvä, Jämsän eteläpuolella erinomainen. Teollisuuden jätevesikuormitus oli suurimmillaan vuosina 1960–1985, jonka jälkeen veden laatu on parantunut. Pohjoisella Päijänteellä veden laatuun ovat vaikuttaneet Äänekosken teollisuus, Lievestuoreen sulfiittiselluloosatehdas sekä Kankaan paperitehdas Jyväskylässä, keskisellä Päijänteellä Jämsän teollisuus. Erityisen paljon Päijänteen veden laatu kohentui 1980-luvun puolivälin jälkeen Metsä-Botnian silloisille sellutehtaille asetettujen tiukkojen päästörajoitusten astuttua voimaan Äänekoskella.
Lupakäytännön tiukkenemisessa oli merkittävä osuus Päijänne puhtaaksi -kansalaisliikkeellä, joka keräsi 140 000 nimen adressin teollisuuden jätevesien tehokkaamman käsittelyn puolesta. Nimilistat luovutettiin sisäministeri Matti Ahteelle vuonna 1983. Korkein hallinto-oikeus vahvisti siihen saakka ennätysmäisen ankarat päästörajoitukset vuonna 1985. Pääkaupunkiseudun juomavesi johdetaan Päijänteen eteläpäässä sijaitsevan Asikkalan edustalta Päijännetunnelia pitkin Vantaalle Silvolan tekojärveen.
Nimi
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Eihän puoltakaan alla olevista jutuista löydy viitatusta lähteestä |
Päijänteen nimi kuuluu oletettavasti Suomen vanhimpiin paikannimiin. Eräät muutkin todennäköisesti vanhimpiin kuuluvat paikannimet ovat tärkeiden vesistöjen nimiä, kuten Imatra, Saimaa ja Keitele. Vesistöt ovatkin olleet erityisen tärkeitä muinaisajan ihmisille. (Katso: Suomen vesiliikenne) Suuret vesistöt ja vesitiet ovat laaja-alaisia ja tunnettuja maanmerkkejä, joiden nimet eivät helpolla muutu. Päijänteen nimen alkuperää ei tunneta, mutta sen ja edellä mainittujen suurten vesistöjen nimitysten alkuperää on pohdittu paljon. Eri käsitysten mukaan ne voisivat olla suomesta tai saamelaiskielistä, tai näiden yhteisestä kivikautisesta kantamuodosta ”kantasuomalaisesta” kielestä, tai jopa alueella mahdollisesti ennen suomensukuisia kieliä puhutusta hypoteettisesta kielestä.[14]
Erään arvelun mukaan Päijänne voisi juontua päijätä-verbistä, joka merkitsee varoittamista. Tällöin nimi voisi olla peräisin ehkä 1000-luvun tienoilta, kun karjalaiset hyökkäilivät Hämeeseen, ja käyttivät usein Päijänteenkin vesistöä. Paikalliset olisivat tehneet merkkitulten ketjun, jonka avulla tieto vainolaisista olisi kantautunut Päijänteen perukoiden asutuskeskuksiin jo ennen vihollislaivaston ilmestymistä näköpiiriin. Päijänteen rannalla sijaitseva 192 metriä korkea saari Päijätsalo olisi voinut olla merkittävin tähystys- ja varoituspaikka. Päijätsalon hyvät näköalat yli järven ovat edelleen tunnetut, ja siellä on nykyisin näköalatorni. Teoria tuntuu kuitenkin epäuskottavalta, sillä päijätä-verbiä ei ole tavattu kuin Pohjois-Karjalan Kiteellä.[14]
Erään mielikuvituksellisen selitysmallin mukaan Päijänteen nimi olisi kehittynyt sanasta ”pääjänne”, eli siis tärkein jänne. Tämä liittyisi Päijänteen pitkän selän erityiseen merkitykseen kulkureittinä, josta haarautuu useita lahtia, joiden pohjukassa on ollut asutusta, ja jonka molemmista päistä pääsee jokia pitkin muihin vesistöihin. Jos nimen alkuperä olisi tämä, nimen syntymän ajankohtaa ei voitaisi selvittää, sillä sanat pää ja jänne ovat hyvin vanhoja, ja ne tunnettiin jo "kantasuomalaisessa" kielimuodossa.[14]
Matkustajaliikenne
- Pääartikkeli: Päijänteen matkustajaliikenne
Laivaliikenne oli Keski-Suomessa tärkeä liikennemuoto vielä 1920-luvulla mutta 1930-luvulla liikenne taantui. Laivayritysten kilpailu johti keskittymiseen. Laivayhtiöiden lopettaessa toimintaansa Päijänteen koko liikenne keskittyi Jyväskylä–Päijänteen Laiva Oy:n käsiin. Säännöllinen liikenne väheni, mutta turistiliikenne piti laivaliikenteen jotenkuten pinnalla. Laivaliikenne sai jatkoajan sodan ja auto- ja polttoainepulan takia. Vuosina 1944–1945 kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet laivoihin. Laivat Suomi ja Jyväskylä hoitivat vuoroliikennettä Jyväskylän ja Lahden välillä ja Kaima Rutalahden, Korpilahden Oittilan ja Jyväskylän välillä. Laivaliikenne loppui vuonna 1951 ja Jyväskylä–Päijänteen Laiva Oy lopetti toimintansa. Turistimatkailua on kuitenkin jatkettu joka kesä.[15]
Katso myös
Kirjallisuutta
- Päijänne, elämän vesi, toimittaneet Bo Lönnqvist ja Ilkka Kuhanen. Jyväskylä: Atena, 2007 (Gummerus Kirjapaino), ISBN 978-951-796-483-8
- Suur-Päijänne. Olli Ahonen, Mikko Hakonen. Emu Kustannus, 2011. ISBN 9789526705149
Lähteet
- Laitinen, Erkki et al.: Keski-Suomen teillä: Keski-Suomen tiepiiri 50 vuotta. Jyväskylä: Keski-Suomen tiepiiri, 1997. ISBN 951-726-374-0.
- Päijänne, suomalainen suurjärvi.
- Jantunen, Tuija: Muinais Itämeri, julkaisusta: Jääkaudet, s. 63–86. toimittaja Koivisto, Marjatta. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
- Rainio, Heikki: Mahtavat Salpausselät, julkaisusta: Jääkaudet, s. 87–105. toimittaja Koivisto, Marjatta. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
Viitteet
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. |
- ↑ Päijänne, Asikkala (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 7.6.2019.
- ↑ Kansalaisen karttapaikka: Päijänne, Kuhmoinen (sijainti kartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 23.5.2017.
- ↑ a b c d e Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 23.5.2017.
- ↑ a b Päijänne - ymparisto.fi web.archive.org. 8.2.2012. Viitattu 9.1.2019.
- ↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 36. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ Päijänne 20.1.2010. Hämeen ELY. Viitattu 24.6.2010.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 7, artikkeli Päijänne
- ↑ Päijänne - ymparisto.fi web.archive.org. 8.2.2012. Viitattu 9.1.2019.
- ↑ Päijänne, suomalainen suurjärvi, s. 11
- ↑ Tietojätti, artikkelit Päijänne ja Inarijärvi
- ↑ Asikkalan kunta – Vääksyn kanava
- ↑ Ymparisto > Yleistietoa Kymijoesta www.ymparisto.fi. Viitattu 9.1.2019.
- ↑ Päijännepurjehduksen kuvaus Päijännepurjehdus ry.. Viitattu 26.7.2013.
- ↑ a b c https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit/kieli-ikkuna_(1996_2010)/paijanteen_arvoitus
- ↑ Laitinen et al. 1997, s. 34–35 ja 153.
Aiheesta muualla
| ||||||||||||||
