Ero sivun ”Lannoite” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
8 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
(p)
[[Kuva:Drainage nitrates vers HondeghemFr 2003 04 09.jpg|thumb|250px|Epäoptimaalisen lannoittamisen seurauksena viljykasveilta karkaavat ravinteet kulkeutuvat vesistöihin, mikä [[Rehevöityminen|rehevöittää]] [[järvi]]ä ja [[joki]]a.|alt=]]
 
Lannoitteet sisältävät yleensä ennen kaikkea [[typpi|typpeä]], [[fosfori]]a ja [[kalium]]ia. Nämä kolme ovat kasvien pääravinteitank. Nykyään myös rikki tekee paluuta pääravinteeksi lannoitteissa teollisten päästöjen rikkilaskeuman vähennyttyä merkittävästipääravinteita. Niistä muodostuu NPK-arvo, eli ensimmäisenä typpi (N), toisena fosfori (P) ja kolmantena kalium (K). Jos lannoitetta on sata kiloa ja lannoitteen NPK-arvo on 27-4-16, sisältää se noin 27 kg typpeä, 4 kg fosforia ja 16 kg kaliumia. Nykyään myös rikki tekee paluuta pääravinteeksi lannoitteissa teollisten päästöjen rikkilaskeuman vähennyttyä merkittävästi. Tyypilliset nk. lisä- tai sivuravinteet ovat [[kalsium]], [[rikki]] ja [[magnesium]]. [[Hivenaine]]ina mukana on myös [[boori]]a, [[rauta]]a, [[sinkki]]ä, [[kupari]]a, [[molybdeeni]]a ja [[seleeni]]ä.
 
Typellä on kaikkein vahvin vaikutus kasvin kasvuun, sillä sen avulla kasvaa vahva ja elinvoimainen kasvi. Typen saantia ei pitäisi koskaan estää täysin tai kasvin kasvaminen tyrehtyy. Kaikki kasvit eivät kuitenkaan tarvitse typpeä lannoitteesta, vaan [[Typensidonta|sitovat]] sitä ilmakehästä symbioottisten juuristobakteerien avulla. Sellaisia ovat muun muassa apilat, herne ja leppä. Tällaisten kasvien yletön typpilannoitus voi olla niille jopa vahingollista.
20 701

muokkausta

Navigointivalikko