Ero sivun ”Chick Corea” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
replaced main photo, more recent
→‎Uran alkuajat: free-levyt
Merkkaus:  seulottavat 
Rivi 32: Rivi 32:
===Uran alkuajat===
===Uran alkuajat===
[[Tiedosto:Chick Corea 1976.JPG|thumb|Chick Corea vuonna 1976.]]
[[Tiedosto:Chick Corea 1976.JPG|thumb|Chick Corea vuonna 1976.]]
Ammattiura alkoi 1960-luvulla trumpetisti [[Blue Mitchell]]in sekä latinomusiikin suurten nimien kuten [[Willie Bobo]]n ja [[Mongo Santamaria]]n yhtyeissä. Corean ensimmäinen soololevy, ''Tones for Joan's Bones'', ilmestyi vuonna 1966, ja se sisälsi tuolle ajalle ominaista [[hard bop]]iksi kutsuttua jazzia. Lopullinen läpimurto tapahtui levyllä ''[[Now He Sings, Now He Sobs]]'' (1968), jossa hän soittaa basisti [[Miroslav Vitouš]]in ja rumpali [[Roy Haynes]]in kanssa. Kyseistä levyä pidetään edelleen jazzin tärkeimpiin pianotrio-levytyksiin kuuluvana. Corea soitti 1960-luvun lopussa [[Miles Davis]]in kuuluisimmilla fuusiolevyillä ''In a Silent Way'' ja ''Bitches Brew'' sähköpianoa, ja perusti sen jälkeen basisti [[Dave Holland]]in kanssa avant-garde jazzia soittaneen yhtyeen nimeltä ''Circle''. 1970-luvun alussa Corea kuitenkin viehättyi [[skientologia]]sta, josta tuli hänen uskontonsa. Kääntymyksensä seurauksena Corea sanoi halunneensa ”kommunikoida” ihmisten kanssa eli tehdä suositumpaa musiikkia. Tämän seurauksena hän jätti avantgarde-jazzin ja perusti fuusioyhtyeen nimeltä [[Return to Forever]].
Ammattiura alkoi 1960-luvulla trumpetisti [[Blue Mitchell]]in sekä latinomusiikin suurten nimien kuten [[Willie Bobo]]n ja [[Mongo Santamaria]]n yhtyeissä. Corean ensimmäinen soololevy, ''Tones for Joan's Bones'', ilmestyi vuonna 1966, ja se sisälsi tuolle ajalle ominaista [[hard bop]]iksi kutsuttua jazzia. Lopullinen läpimurto tapahtui levyllä ''[[Now He Sings, Now He Sobs]]'' (1968), jossa hän soittaa basisti [[Miroslav Vitouš]]in ja rumpali [[Roy Haynes]]in kanssa. Kyseistä levyä pidetään edelleen jazzin tärkeimpiin pianotrio-levytyksiin kuuluvana. Corea soitti 1960-luvun lopussa [[Miles Davis]]in kuuluisimmilla fuusiolevyillä ''In a Silent Way'' ja ''Bitches Brew'' sähköpianoa, ja perusti sen jälkeen basisti [[Dave Holland]]in kanssa avant-garde jazzia soittaneen yhtyeen nimeltä ''Circle''. Tämän vahvasti [[free jazz]]iin nojaavan kauden keskeisiä levyjä ovat esimerkiksi vapaata kollektiivista improvisointia sisältävä ''Is'' (1969) sekä Hollandin ja rumapli [[Barry Altschul]]in kanssa tehty trio-levy ''The Song of Singing'' (1970). 1970-luvun alussa Corea kuitenkin viehättyi [[skientologia]]sta, josta tuli hänen uskontonsa. Kääntymyksensä seurauksena Corea sanoi halunneensa ”kommunikoida” ihmisten kanssa eli tehdä suositumpaa musiikkia. Tämän seurauksena hän jätti avantgarde-jazzin ja perusti fuusioyhtyeen nimeltä [[Return to Forever]].


===Return to Forever===
===Return to Forever===

Versio 2. elokuuta 2019 kello 09.16

Chick Corea
Chick Corea vuonna 2018.
Chick Corea vuonna 2018.
Henkilötiedot
Syntynyt12. kesäkuuta 1941 (ikä 82)
Ammatti muusikko
Muusikko
Taiteilijanimi Chick CoreaView and modify data on Wikidata
Aktiivisena 1966–
Tyylilajit jazz
Soittimet piano, koskettimet
Yhtyeet Circle
Chick Corea Elektric Band,
Return to Forever
Five Peace Band
Levy-yhtiöt ECM, Polydor, Stretch, Warner Bros.
Aiheesta muualla
www.chickcorea.com

Armando Anthony ”Chick” Corea Jr. (s. 12. kesäkuuta 1941 Chelsea, Massachusetts) on yhdysvaltalainen jazzpianisti ja -säveltäjä, joka aloitti levytysuransa 1960-luvulla ja on 1970-luvulta lähtien kuulunut aikamme suosituimpien jazzmuusikoiden joukkoon.[1]

Corea on akustisten jazzlevyjen lisäksi tehnyt paljon sähköistä fuusiojazzia, ja häntä on kutsuttu joskus ”jazzin kameleontiksi”, koska hän vaihtaa tyyliään jatkuvasti. Corean pitkäikäisimmät ja tunnetuimmat yhtyeet ovat 1970-luvun Return to Forever ja 1985 perustettu Chick Corea Elektric Band.

Corean säveltämiä jazzstandardeja ovat esimerkiksi ”Litha”, ”Matrix”, ”Windows”, ”Crystal Silence”, ”La Fiesta” ja ”Spain”. Corea on säveltänyt myös pianokonserton. Suurimpina vaikutteiden antajina Corean pianonsoittoon ovat olleet Bud Powell, Thelonious Monk ja Béla Bartók. Corea itse on myöhemmin ollut vaikutteiden antajana seuraaville jazzpianistien sukupolville ja myös muusikoille laajemmin. Esimerkiksi Suomessa Iiro Rantala pitää Coreaa yhtenä tärkeimmistä vaikuttajistaan, ja toinen suomalainen pianisti, Lenni-Kalle Taipale, on jopa kertonut siirtyneensä alun perin jazzmusiikin pariin nähtyään Corean esityksen.[2]

Lempinimi ”Chick” tarkoittaa poikaa (vrt. espanjan chico ’poika’).

Elämä ja ura

Nuoruus

Corean isä Armando oli trumpetisti, joka johti dixieland-musiikkia soittanutta yhtyettä Bostonin alueella 1930- ja 1940-luvuilla. Hän laittoi poikansa pianon ääreen tämän ollessa neljävuotias.[1] Corea kasvoi jazzmusiikin ympäröimänä, ja hänen tärkeitä vaikuttajiaan olivat bebopia edustaneet suuret hahmot, kuten Dizzy Gillespie, Charlie Parker, Bud Powell, Horace Silver ja Lester Young. Kahdeksanvuotiaana Corea oli alkanut soittaa myös rumpuja ja saada pianotunteja konserttipianisti Salvatore Sullolta. Hänen kauttaan Corea tutustui enemmän myös klassiseen musiikkiin ja kiinnostui säveltämisestä.

High school -aikoinaan Corea alkoi tehdä esiintymiskeikkoja, ja hänellä oli myös trio-kokoonpano, joka soitti Horace Silverin kappaleita paikallisella jazzklubilla. Näihin aikoihin lyömäsoittaja Bill Fitch tutustutti Corean latinomusiikkiin, josta tuli hänelle tärkeä vaikutin. Corea piti varsinkin kuubalaista tanssimusiikkia hyvänä ”vastalääkkeenä” hänen soittamiensa jazztyylien vakavuudelle. Corean suurimpien latinosuosikkien joukossa oli Tito Puente yhtyeineen. Latinomusiikin lisäksi Corea viehättyi kohta myös espanjalaisesta flamencomusiikista. Corea lähti opiskelemaan musiikkia New Yorkiin, jossa hän opiskeli yhden kuukauden Columbian yliopistossa ja alle puoli vuotta Juilliard Schoolissa.[3] Hän ei innostunut opiskelemaan laitoksissa, mutta New Yorkin musiikkipiireistä tuli silti hänen ammatillisen muusikkouransa lähtökohta.

Uran alkuajat

Chick Corea vuonna 1976.

Ammattiura alkoi 1960-luvulla trumpetisti Blue Mitchellin sekä latinomusiikin suurten nimien kuten Willie Bobon ja Mongo Santamarian yhtyeissä. Corean ensimmäinen soololevy, Tones for Joan's Bones, ilmestyi vuonna 1966, ja se sisälsi tuolle ajalle ominaista hard bopiksi kutsuttua jazzia. Lopullinen läpimurto tapahtui levyllä Now He Sings, Now He Sobs (1968), jossa hän soittaa basisti Miroslav Vitoušin ja rumpali Roy Haynesin kanssa. Kyseistä levyä pidetään edelleen jazzin tärkeimpiin pianotrio-levytyksiin kuuluvana. Corea soitti 1960-luvun lopussa Miles Davisin kuuluisimmilla fuusiolevyillä In a Silent Way ja Bitches Brew sähköpianoa, ja perusti sen jälkeen basisti Dave Hollandin kanssa avant-garde jazzia soittaneen yhtyeen nimeltä Circle. Tämän vahvasti free jazziin nojaavan kauden keskeisiä levyjä ovat esimerkiksi vapaata kollektiivista improvisointia sisältävä Is (1969) sekä Hollandin ja rumapli Barry Altschulin kanssa tehty trio-levy The Song of Singing (1970). 1970-luvun alussa Corea kuitenkin viehättyi skientologiasta, josta tuli hänen uskontonsa. Kääntymyksensä seurauksena Corea sanoi halunneensa ”kommunikoida” ihmisten kanssa eli tehdä suositumpaa musiikkia. Tämän seurauksena hän jätti avantgarde-jazzin ja perusti fuusioyhtyeen nimeltä Return to Forever.

Return to Forever

Pääartikkeli: Return to Forever

Return to Foreverin kaksi ensimmäistä levyä, Return to Forever (1972) ja Light as a Feather (1973) olivat sähköistettyä lattari-vaikutteista jazzia. Bassossa oli tuolloin vielä tuntematon Stanley Clarke, laulajana toimi Flora Purim, rummuissa oli Floran aviomies Airto Moreira, ja mukana oli myös multipuhaltaja Joe Farrell. Kahden lattarivaikutteisen levyn jälkeen Corea muutti Return to Foreverin jazz-vaikutteista rockia soittavaksi kokoonpanoksi. Stanley Clarkea lukuun ottamatta vanhat jäsenet saivat poistua, ja rumpuihin tuli nyt Lenny White ja kitaristiksi otettiin Bill Connors, jonka ensimmäisen levyn jälkeen korvasi Al Di Meola. Tämän rock-kauden tuloksena syntyivät levyt Hymn of the Seventh Galaxy (1973), Where Have I Known You Before (1974), No Mystery (1975) ja Romantic Warrior (1976). Stanley Clarkesta ja Al Di Meolasta tuli 1970-luvulla soittimiensa vaikutusvaltaisimpia taitajia. Corea itse kehitti jazzpianotyylinsä rinnalle persoonallisen tavan käyttää syntetisaattoreita.

Vuonna 1976 Corea julkaisi espanjalaisvaikutteisen fuusiolevyn My Spanish Heart, joka usein luetaan hänen parhaisiin julkaisuihin. 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa Corea teki yhteistyötä perinteisemmän jazzin merkeissä muun muassa rumpali Steve Gaddin, basisti Eddie Gomezin ja saksofonisti Michael Breckerin kanssa. Tuon ajan kenties merkittävimmät levyt olivat Friends (1978) sekä Three Quartets (1981). Corea jatkoi myös jo aikaisemmin aloittamaansa yhteistyötä Gary Burtonin kanssa. Lisäksi Corea innostui klassisesta musiikista ja levytti Mozartia pianisti Friedrich Guldan kanssa.

Elektric Band

Pääartikkeli: Chick Corea Elektric Band

Vuonna 1986 Corea perusti Chick Corea Elektric Bandin, joka koostui nuorista, lahjakkaista muusikoista. Tämän lähinnä fuusiojazzia soittavan yhtyeen kautta tulivat tunnetuiksi esimerkiksi rumpali Dave Weckl, basisti John Patitucci, kitaristi Frank Gambale sekä saksofonisti Eric Marienthal. Elektric Band julkaisi lukuisia suosittuja, tyyliltään vaihtelevia fuusiolevyjä kuten Elektric Band (1986), Light Years (1987), Eye of the Beholder (1989) ja Inside Out (1990). Vastapainoksi Elektric Bandille Corealla oli Patituccin ja Wecklin kanssa myös Akoustic Band -niminen trio, joka julkaisi ainoan studiolevynsä vuonna 1989. Vuonna 1992, Elektric Bandin jälkeen, Corea perusti oman levymerkkinsä, Stretch Recordsin. Sen alaisuudessa ovat levyttäneet myös muut jazzmuusikot.

Myöhemmät ajat

Chick Corea esiintymässä vuonna 1992.

Corea ei ole jäänyt lepäämään laakereillaan, vaan on levyttänyt akustista ja sähköistä jazzia tasaiseen tahtiin usein nuorien, lupaavien muusikoiden kanssa. 1990-luvun lopussa hän muodosti Origin-nimisen yhtyeen, jossa soittivat esimerkiksi basisti Avishai Cohen ja rumpali Jeff Ballard, joiden kanssa hän muodosti 2000-luvun alussa uuden pianotrio-kokoonpanon. Vuonna 1999 Corea levytti pianokonserttonsa Lontoon filharmonisen orkesterin kanssa. Työtään taidemusiikin parissa hän on jatkanut säveltämällä esimerkiksi jousikvarteton, joka esitettiin ensi kertaa vuonna 2004. Corea on 2000-luvullakin saanut Grammy-palkintoja sekä julkaissut kunnianhimoisia, perinteisestä jazzista ja fuusiosta ammentavia teema-albumeita kuten esimerkiksi To the Stars (2004) ja The Ultimate Adventure (2006). Hänen levynsä ovat yleensä yhä täynnä uusia sävellyksiä.

Suomessa

Corea vieraili ensimmäisen kerran Suomessa 31-vuotiaana Pori Jazz -festivaaleilla kvintettinsä kanssa 1972.[4][5] Muita esiintymisiä Porissa ovat olleet Chick Corea Quartet 1981, Chick Corea & Origin 1998, Chick Corea New Trio 2001 sekä Return to Forever 2008.[6] Corea esiintyi The Vigil -yhtyeensä kanssa Finlandia-talossa ensin maaliskuussa 2013 [7][8] sekä uudestaan seuraavana vuonna.

Diskografia

Sooloura

  • Tones for Joan's Bones (1966)
  • Now He Sings, Now He Sobs (1968)
  • Is (1969)
  • Sundance (1969)
  • The Song of Singing (1970)
  • Circulus (1970)
  • Piano Improvisations Vol. 1 (1971)
  • Piano Improvisations Vol. 2 (1971)
  • The Leprechaun (1976)
  • My Spanish Heart (1976)
  • Friends (1978)
  • The Mad Hatter (1978)
  • An Evening with Chick Corea & Herbie Hancock (1978)
  • Secret Agent (1978)
  • Delphi I (1979)
  • CoreaHancock (1979)
  • Delphi 2 & 3 (1980)
  • Tap Step (1980)
  • Live in Montreux (1980)
  • Three Quartets (1981)
  • Touchstone (1982)
  • Trio Music (1982)
  • Again & Again (1983)
  • On two pianos (1983, Nicolas Economun kanssa)
  • The Meeting (1983, Friedrich Guldan kanssa)
  • Children's Songs (1984)
  • Fantasy for Two Pianos with Friedrich Gulda (1984)
  • Voyage - with Steve Kujala (1985)
  • Septet (1985)
  • Trio Music Live in Europe (1987)
  • Akoustic Band (1989)
  • Akoustic Band: Alive (1991)
  • Play (1992, Bobby McFerrinin kanssa)
  • Expressions (1994)
  • Time Warp (1995)
  • The Mozart Sessions (1996, Bobby McFerrinin kanssa)
  • Remembering Bud Powell (1997)
  • Like Minds (1998, Gary Burton, Chick Corea, Pat Metheny, Roy Hanes, Dave Holland)
  • corea.concerto (1999)
  • Solo Piano - Originals (2000)
  • Solo Piano - Standards (2000)
  • New Trio: Past, Present & Futures (2001)
  • Rendezvous In New York (2003)
  • The Ultimate Adventure (2006)

Gary Burtonin kanssa

  • Crystal Silence (1972)
  • Duet (1979)
  • In Concert, Zürich (1980)
  • Lyric Suite for Sextet (1983)
  • Native Sense - The New Duets (1997)

Circle

  • Circle Gathering (1970)
  • Circle Live in Germany (1970)
  • ARC (1970)
  • Circle - Paris Concert (1971)

Return to Forever

  • Return to Forever (1972)
  • Light as a Feather (1973)
  • Hymn of the 7th Galaxy (1973)
  • Where Have I known You Before (1974)
  • No Mystery (1975)
  • Romantic Warrior (1976)
  • MusicMagic (1977)
  • RTF Live (1978)

Chick Corea Elektric Band

  • Chick Corea Elektric Band (1986)
  • Light Years (1987)
  • Eye of the Beholder (1988)
  • Inside Out (1990)
  • Beneath the Mask (1991)
  • Elektric Band II: Paint the World (1993)
  • To the Stars (2004)

Chick Corea & Origin

  • Live at The Blue Note (1998)
  • A Week at The Blue Note (1998)
  • Change (1999)

Béla Fleckin kanssa

  • The Enchantment (2007)

Muita

Lähteet

  1. ↑ a b Early Years Chick Corea
  2. ↑ Lenni-Kalle Taipale Fimic 2003
  3. ↑ Contemporary Musicians e-Notes
  4. ↑ Festivaalivuosi 1972: Legenda Teljänhovin jameista elää yhä Pori Jazz. Viitattu 20.7.2013.
  5. ↑ Festivaalivuosi 1972: Chick Corea hyppää suosikiksi Pori Jazz. Viitattu 20.7.2013.
  6. ↑ Pori Jazz -historia: Esiintyjät (C) Pori Jazz. Viitattu 20.7.2013.
  7. ↑ Harri Uusitorppa: Pianisti Chick Corea palasi menneisyyteensä 17.3.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 20.7.2013.
  8. ↑ Historia: Esiintyjät R Pori Jazz. Viitattu 20.7.2013.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Chick_Corea&oldid=18320309”