Ero sivun ”Viestiaselaji Suomessa” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p edellisen huoltoa, hyv
Rivi 12: Rivi 12:


==Viestitoiminta Suomessa==
==Viestitoiminta Suomessa==
⚫
Sotilasviestitoiminta nykyaikaisessa muodossaan perustui [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] aikana venäläisiin kiinteistöihin [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän–Japanin sodan]] jälkeen rakennettuihin sähkötysradioasemiin.{{Lähde}}


⚫
Suomen puolustusvoimien viestiaselajiperinne perustuu [[jääkäriliike|jääkäriliikkeen]] merkinantoon, sähkötykseen ja tiedonantoon, puhumiseen. Venäläistä perää oleva sana ''viesti'' ja ''viestijoukot'' muodostui vasta myöhemmin, itsenäisyyden aikaa. Ranskalaisen mallin mukaan viestiaselaji ja pioneeriaselaji toimivat yhdessä talvisotaa edeltävään aikaan saakka, jolloin viestijoukot eriytettiin teknillisistä aselajeista, pioneerijoukoista, omaksi aselajikseen viestijoukkojen kehityksen takaamiseksi.{{Lähde}}
⚫
Sotilasviestitoiminta nykyaikaisessa muodossaan perustui [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] aikana venäläisiin kiinteistöön sähkötysradioasemiin, mitä rakennettiin Venäjän - Japanin sodan jälkeen 1907 alkaen.


Huhtikuussa 1918 perustettiin [[radiokomennuskunta]], jonka tehtävänä oli ottaa haltuun, tutkia ja kunnostaa venäläisten Helsingin ja [[Viapori]]n, myöhemmän [[Suomenlinna]]n, alueella jättämiä sotilasradioasemia. Keskusasemaksi muodostui Santahaminassa ollut Venäjän [[Itämeren laivasto]]n 10 000 W Telefunken-radioasema, jolla oli pidetty yhteyksiä koko Itämeren alueella. Sillä saatiin yhteys Itävaltaan saakka.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jarmo Nieminen | Nimeke = Santahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 76 | Julkaisija = [[Maanpuolustuskorkeakoulu]] ja Jarmo Nieminen | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2360-3}}</ref>
⚫
Suomen puolustusvoimien viestiaselajiperinne perustuu [[jääkäriliike|jääkäriliikkeen]] merkinantoon, sähkötykseen, ja tiedonantoon, puhumiseen. Venäläistä perää oleva sana viesti- ja viestijoukot muodostui vasta myöhemin itsenäisyyden aikama. Ranskalaisen mallin mukaan viestiaselaji ja pioneeriaselaji toimivat yhdessä talvisotaa edeltävään aikaan saakka, jolloin viestijoukot eriytettiin teknillisistä aselajaista, pioneerijoukoista, omaksi aselajikseen viestijoukkojen kehityksen takaamiseksi.


Huhtikuussa 1918 perustettiin [[radiokomennuskunta]], minkä tehtävänä oli ottaa haltuun, tutkia ja kunnostaa venäläisten Helsingin ja [[Viapori]]n, myöhemmän [[Suomenlinna]]n, alueella jättämiä sotilasradioasemia. Keskusasemaksi muodostui Santahaminassa ollut Venäjän [[Itämeren laivasto]]n 10 000 W:n Telefunken-radioaema, millä olipidetty yhteyksiä koko Itämeren alueella. Sillä saati yhteys myös Itävaltaan saakka. <ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jarmo NIeminen | Nimeke = Santahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 76 | Julkaisija = [[Maanpuolustuskorkeakouul]] ja Jarmo Nieminen | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2360-3}}</ref>
Kesällä 1918 perustettiin sotalaitoksen radiolennätinosasto, mikä sai sotatoimialueilta kootun kenttäradiokaluston, siihen liitettiin myös Helsingissä olleet radiojoukot, kuten radiokoulu ja kenttäradio-osasto. Radiolennätinosaston esikunta sijaitsi Helsingissä Merimiehenkatu 13:ssa ja [[kevyt kenttäradio-osasto]] Santahaminassa.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jarmo NIeminen | Nimeke = Santahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 76 | Julkaisija = [[Maanpuolustuskorkeakouul]] ja Jarmo Nieminen | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2360-3}}</ref> Kevyessä kenttätadioasemassa oli kaksi kuuden hevosen valjakkoa ja raskaassa kenttäradioasemassa kolme kuuden hevosen valjakkoa. Yksi valjakoista oli radiomastohevosvaunun, toinen apparaatin ja kolmas voimakoneen. <ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jarmo NIeminen | Nimeke = Santahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 77 | Julkaisija = [[Maanpuolustuskorkeakouul]] ja Jarmo Nieminen | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2360-3}}</ref>

Kesällä 1918 perustettiin sotalaitoksen radiolennätinosasto, mikä sai sotatoimialueilta kootun kenttäradiokaluston, siihen liitettiin myös Helsingissä olleet radiojoukot, kuten radiokoulu ja kenttäradio-osasto. Radiolennätinosaston esikunta sijaitsi Helsingissä Merimiehenkatu 13:ssa ja [[kevyt kenttäradio-osasto]] Santahaminassa. <ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jarmo NIeminen | Nimeke = Santahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 76 | Julkaisija = [[Maanpuolustuskorkeakouul]] ja Jarmo Nieminen | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2360-3}}</ref> Kevyessä kenttätadioasemassa oli kaksi kuuden hevosen valjakkoa ja raskaassa kenttäradioasemassa kolme kuuden hevosen valjakkoa. Yksi valjakoista oli radiomastohevosvaunun, toinen apparaatin ja kolmas voimakoneen. <ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jarmo NIeminen | Nimeke = Santahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 77 | Julkaisija = [[Maanpuolustuskorkeakouul]] ja Jarmo Nieminen | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2360-3}}</ref>


[[Kipinälennätinkoulu]]sta muodostettu [[Raskas kenttäradio-osasto]] aloitti Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella, ja siirtyi syksyllä 1918 Santahaminan radioaeman yhteyteen. Elokuussa oli käynnistynyt varusmiesopetus, mitä pidettiin erikoislaatuisena ja salaisena. <ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jarmo NIeminen | Nimeke = Santahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 76 | Julkaisija = [[Maanpuolustuskorkeakouul]] ja Jarmo Nieminen | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2360-3}}</ref>
[[Kipinälennätinkoulu]]sta muodostettu [[Raskas kenttäradio-osasto]] aloitti Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella, ja siirtyi syksyllä 1918 Santahaminan radioaeman yhteyteen. Elokuussa oli käynnistynyt varusmiesopetus, mitä pidettiin erikoislaatuisena ja salaisena. <ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jarmo NIeminen | Nimeke = Santahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 76 | Julkaisija = [[Maanpuolustuskorkeakouul]] ja Jarmo Nieminen | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2360-3}}</ref>
Rivi 26: Rivi 25:


Jääkärikapteeni [[Arthur Stenholm]], myöhemin Arthur Saarmaa, kokosi [[Suomen suojeluskunnat|suojeluskuntien]] rintamalla käytetyt radiot ja venäläisiltä saadun sotasaaliin [[Helsingin yliopisto]]n fysiikan laitokselle, millä alkoi kesäkuun 1918 alussa [[sotalaitoksen kipinälennätinkoulu]]. Ensimmäiset oppilaat siirrettiin Helsinkiin Mikkelissä toimineesta Funkkeri- eli Radistikoulusta. <ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jarmo NIeminen | Nimeke = Santahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 76 | Julkaisija = [[Maanpuolustuskorkeakouul]] ja Jarmo Nieminen | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2360-3}}</ref>
Jääkärikapteeni [[Arthur Stenholm]], myöhemin Arthur Saarmaa, kokosi [[Suomen suojeluskunnat|suojeluskuntien]] rintamalla käytetyt radiot ja venäläisiltä saadun sotasaaliin [[Helsingin yliopisto]]n fysiikan laitokselle, millä alkoi kesäkuun 1918 alussa [[sotalaitoksen kipinälennätinkoulu]]. Ensimmäiset oppilaat siirrettiin Helsinkiin Mikkelissä toimineesta Funkkeri- eli Radistikoulusta. <ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jarmo NIeminen | Nimeke = Santahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 76 | Julkaisija = [[Maanpuolustuskorkeakouul]] ja Jarmo Nieminen | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2360-3}}</ref>




=== Yhtymän viestijärjestelmä ===
=== Yhtymän viestijärjestelmä ===

Versio 1. elokuuta 2019 kello 18.27

Viestin koulutushaaramerkki
Viestijoukkojen taktinen merkki
P-78-kenttäpuhelin on eräs useimpien suomalaisten joukkojen käyttämä viestiväline.

Viestijoukot tai viestiaselaji on yksi Suomen maavoimien aselajeista.[1] Suomessa viestiaselajin historia ulottuu rautakaudelle. Tällöin viesti kulki vainovalkein, eli korkeille kohdille pystytetyin merkkitulin. Viestiaselaji täytti 95 vuotta vuonna 2013. Viestitoiminta liittyy joukkojen erilaisen tiedonsiirron hoitamiseen (lähetti, puhe, data, video). Viestitoiminta voi tapahtua radioteitse tai kiinteiden viestintäverkkojen välityksellä.

Suhteellisen edun mukaan viestitoimintaan kuuluu:

Viestitoimintaan liittyy yhä enemmän esikuntajoukot, eli joukot, jotka palvelevat esikuntia yleisemmin kuin pelkästään viestitoiminnan alalla.

Viestitoiminta Suomessa

Sotilasviestitoiminta nykyaikaisessa muodossaan perustui Suomen suuriruhtinaskunnan aikana venäläisiin kiinteistöihin Venäjän–Japanin sodan jälkeen rakennettuihin sähkötysradioasemiin.lähde?

Suomen puolustusvoimien viestiaselajiperinne perustuu jääkäriliikkeen merkinantoon, sähkötykseen ja tiedonantoon, puhumiseen. Venäläistä perää oleva sana viesti ja viestijoukot muodostui vasta myöhemmin, itsenäisyyden aikaa. Ranskalaisen mallin mukaan viestiaselaji ja pioneeriaselaji toimivat yhdessä talvisotaa edeltävään aikaan saakka, jolloin viestijoukot eriytettiin teknillisistä aselajeista, pioneerijoukoista, omaksi aselajikseen viestijoukkojen kehityksen takaamiseksi.lähde?

Huhtikuussa 1918 perustettiin radiokomennuskunta, jonka tehtävänä oli ottaa haltuun, tutkia ja kunnostaa venäläisten Helsingin ja Viaporin, myöhemmän Suomenlinnan, alueella jättämiä sotilasradioasemia. Keskusasemaksi muodostui Santahaminassa ollut Venäjän Itämeren laivaston 10 000 W Telefunken-radioasema, jolla oli pidetty yhteyksiä koko Itämeren alueella. Sillä saatiin yhteys Itävaltaan saakka.[2]

Kesällä 1918 perustettiin sotalaitoksen radiolennätinosasto, mikä sai sotatoimialueilta kootun kenttäradiokaluston, siihen liitettiin myös Helsingissä olleet radiojoukot, kuten radiokoulu ja kenttäradio-osasto. Radiolennätinosaston esikunta sijaitsi Helsingissä Merimiehenkatu 13:ssa ja kevyt kenttäradio-osasto Santahaminassa.[3] Kevyessä kenttätadioasemassa oli kaksi kuuden hevosen valjakkoa ja raskaassa kenttäradioasemassa kolme kuuden hevosen valjakkoa. Yksi valjakoista oli radiomastohevosvaunun, toinen apparaatin ja kolmas voimakoneen. [4]

Kipinälennätinkoulusta muodostettu Raskas kenttäradio-osasto aloitti Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella, ja siirtyi syksyllä 1918 Santahaminan radioaeman yhteyteen. Elokuussa oli käynnistynyt varusmiesopetus, mitä pidettiin erikoislaatuisena ja salaisena. [5]

Kipinälennätinlaitokseen liitettiin kiinteät kipinälennätinasemat koko Suomesta samoin kuin sota- ja kauppa-alusten ja jäänsärkijöiden kiinteät radioasemat. [6]

Jääkärikapteeni Arthur Stenholm, myöhemin Arthur Saarmaa, kokosi suojeluskuntien rintamalla käytetyt radiot ja venäläisiltä saadun sotasaaliin Helsingin yliopiston fysiikan laitokselle, millä alkoi kesäkuun 1918 alussa sotalaitoksen kipinälennätinkoulu. Ensimmäiset oppilaat siirrettiin Helsinkiin Mikkelissä toimineesta Funkkeri- eli Radistikoulusta. [7]

Yhtymän viestijärjestelmä

Yhtymän viestijärjestelmä (YVI) muodostuu yleensä erilaisten viestiverkkojen yhdistelmästä, jolla varmistetaan viestien perillemeno erilaisissa toimintaympäristöissä.

Yhtymän viestijärjestelmä 2 (YVI2) on hyvin muokkautuvainen joten se saadaan kiinnitettyä miltei mihin tahansa Puolustusvoimien suurempaan ajoneuvoon.

  • XA-202YVI / ViPa (ViestiPasi / ViestiPanssariajoneuvo) on suhteellisen uusi keksintö, jossa on yhdistetty panssariajoneuvo ja YVI2 viestijärjestelmä toimivaksi kokonaisuudeksi.
  • Viestiasema (ViAs) on E-luokan Sisu-ajoneuvon lavalle nostettu 20 jalan kontti, jossa on YVI2-kalusto.

Niin ViAs:ssa kuin ViPa:ssa on sähkömagneettisen häirinnän suojaus, joka on välttämätön sodanajan kalustossa.

Yhtymän viestijärjestelmän lisäksi palveluskäytössä on myös jalkaväkiprikaatien käyttämä m80-järjestelmä, joka perustuu analogisiin radiolinkkeihin ja kenttäkaapelien laajamittaiseen käyttöön.

Alueelliset viestijoukot

Alueellisten viestijoukkojen (ALVI-joukkojen) tehtävänä on yhdistää yhtymän viestijärjestelmä (YVI) kiinteään televerkkoon. YVI2:n tapaan myös ALVI-kalustoa voidaan asentaa muun muassa konttiin maastokuorma-auton lavalle.

Taistelevien joukkojen käyttöön suunnitellusta yhtymän viestijärjestelmästä poiketen alueellisten viestijoukkojen kalusto perustuu kaupalliseen teknologiaan, eikä erityisesti sotilaskäyttöön suunniteltuihin laitteisiin.

Muiden aselajien viestitoiminta

Viestiaselaji toteuttaa yhtymätason viestitoiminnan, mutta erityisesti meri- ja ilmavoimilla, ilmatorjunnalla, kenttätykistöllä sekä rannikkotykistöllä on laajaa viestitoimintaa. Kenttätykistö hoitaa myös suurimman osan jalkaväen viestitarpeista jalkaväkijoukkoihin kuuluvien tykistön ja kranaatinheittimistön viestimuodostelmien avulla. Ilmatorjunnalla sekä kenttätykistöllä on orgaanisesti yhtymän viestijärjestelmän osia, jotka mahdollistavat niiden joustavan liittymisen viestijärjestelmään.

Koulutus

Nykyään viestiaselaji on yksi teknisimmistä Puolustusvoimien aselajeista.lähde? Pääkoulutuspaikkana toimii Riihimäen varuskunta ja siellä toimiva Viestirykmentti.

YVI-koulutusta annetaan varusmiehille lähinnä valmiusprikaateissa sekä Panssariprikaatissa.

ALVI-järjestelmän varusmieskoulutus keskittyy pääasiassa Viestirykmenttiin, mutta sitä annetaan myös Karjalan Prikaatissa sekä Kainuun Prikaatissa ja Jääkäriprikaatissa. Viestikoulutusta antavat myös ilmavoimat, merivoimat sekä kaikki ilmatorjunnan ja kenttätykistön joukkoyksiköt.

Valtakunnalliset viestisotaharjoitukset Suomessa

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Haettiin "aselaji" Kielitoimiston sanakirjasta Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus & Kielikone Oy. ”sot. aseistuksen mukaisia maavoimien osia. Suomen maavoimien aselajit ovat jalkaväki, kenttätykistö sekä ilmatorjunta-, viesti-, huolto- ja pioneerijoukot.” Viitattu 2.7.2017.
  2. ↑ Jarmo Nieminen: Santahamina - sinivalkoinen saari, s. 76. Maanpuolustuskorkeakoulu ja Jarmo Nieminen, 2012. ISBN 978-951-25-2360-3.
  3. ↑ Jarmo NIeminen: Santahamina - sinivalkoinen saari, s. 76. Maanpuolustuskorkeakouul ja Jarmo Nieminen, 2012. ISBN 978-951-25-2360-3.
  4. ↑ Jarmo NIeminen: Santahamina - sinivalkoinen saari, s. 77. Maanpuolustuskorkeakouul ja Jarmo Nieminen, 2012. ISBN 978-951-25-2360-3.
  5. ↑ Jarmo NIeminen: Santahamina - sinivalkoinen saari, s. 76. Maanpuolustuskorkeakouul ja Jarmo Nieminen, 2012. ISBN 978-951-25-2360-3.
  6. ↑ Jarmo NIeminen: Santahamina - sinivalkoinen saari, s. 77. Maanpuolustuskorkeakouul ja Jarmo Nieminen, 2012. ISBN 978-951-25-2360-3.
  7. ↑ Jarmo NIeminen: Santahamina - sinivalkoinen saari, s. 76. Maanpuolustuskorkeakouul ja Jarmo Nieminen, 2012. ISBN 978-951-25-2360-3.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Viestiaselaji_Suomessa&oldid=18319460”