Ero sivun ”Antti Peippo” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Elokuvaajana: +lyhäreitä |
→Elokuvaajana: +1, perun puheeni että kb-artikkeli vilisisisi kirjoitusvihreitä, niitä on vain pari |
||
| Rivi 31: | Rivi 31: | ||
*1964: [[X-Paroni]] |
*1964: [[X-Paroni]] |
||
*1965: [[Onnenpeli]] |
*1965: [[Onnenpeli]] |
||
*1965: [[Asuminen ja luonto]] |
|||
*1967: [[Kaupungissa on tulevaisuus]] |
*1967: [[Kaupungissa on tulevaisuus]] |
||
*1967: [[Kansanvakuutus turvanamme]] |
*1967: [[Kansanvakuutus turvanamme]] |
||
Versio 14. heinäkuuta 2019 kello 10.15
Antti Eerikki Peippo (10. syyskuuta 1934 Lahti – 29. kesäkuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen elokuvaaja ja elokuvaohjaaja.
Peippo tuli tunnetuksi erityisesti Risto Jarvan elokuvien hovikuvaajana. Lukuun ottamatta elokuvaa Yö vai päivä (1962) hän on kuvannut kaikki Jarvan elokuvat. Jarvan kuoleman jälkeen hän jatkoi kuvaajana muissa Jarvan tuotantoyhtiön Filminorin elokuvissa.
Peipon ainoaksi pitkän näytelmäelokuvan ohjaustyöksi jäi tieteiskauhukomedia Ihmemies (1979).
Antti Peippo alkoi 16-vuotiaasta opiskella maalausta Taideakatemian koulussa ja opiskeli sitä 1950-luvun alkupuolella myös Pariisissa. 1960-luvun alussa hän opiskeli kamerataidetta Taideteollisessa korkeakoulussa, jossa hän seuraavalla vuosikymmenellä opetti. Vuosina 1964–1975 Peippo toimi Filminor-yhtiössä elokuvaajana ja kuvasi muun muassa melkein kaikki Risto Jarvan elokuvat.[1]
Peipon ura jatkui aina 1980-luvun lopulle asti lyhyet elokuvien ja lyhyiden dokumenttien ohjaajana ja kuvaajana. Hän näytteli myös pieniä osia useissa elokuvissa. Vuonna 1972 valmistunut Viapori – Suomenlinna palkittiin parhaan lyhytelokuvan Jussilla.[2] Kettu-mitalin hän sai vuonna 1983 Helsinkiä valokuvanneesta venäläisupseerista Ivan Timiriasevista kertovalla elokuvalla Sivullisena Suomessa ja Risto Jarva -palkinnon 1989 omaelämäkerrallisella lapsuuskuvauksella Sijainen, joka palkittiin myös Tampereen elokuvajuhlien kotimaisen sarjan pääpalkinnolla. Elokuvataiteen valtionpalkinnon Peippo sai vuosina 1972, 1973 ja 1981.[1][3]
Filmografia
Ohjaajana
- 1972: Viapori – Suomenlinna
- 1973: Suomalainen pöydänkattaja
- 1975: Leikkien mallit
- 1977: Menneen ajan kuvat
- 1979: Ihmemies
- 1979: Graniittipoika (lyhytelokuva Wäinö Aaltosen veistoksesta)
- 1981: Seinien silmät
- 1983: Sivullisena Suomessa
- 1984: Kolme salaisuutta
- 1984: Risto Jarva, työtoverini
- 1985: Ateneumin joululehti
- 1985: Nykytaiteen museo
- 1987: Ratsastus Aasian halki
- 1987: Hotelli Belvedere
- 1989: Sijainen
- 1989: Valtakunnan sydän
Elokuvaajana
- 1964: X-Paroni
- 1965: Onnenpeli
- 1965: Asuminen ja luonto
- 1967: Kaupungissa on tulevaisuus
- 1967: Kansanvakuutus turvanamme
- 1968: Nainen ja yhteiskunta
- 1969: Ruusujen aika
- 1970: Bensaa suonissa
- 1970: Maaseudun tulevaisuus?
- 1972: Kun taivas putoaa...
- 1974: Yhden miehen sota
- 1975: Mies, joka ei osannut sanoa ei
- 1976: Loma
- 1977: Jäniksen vuosi
- 1978: Vartioitu kylä 1944
- 1983: Menestyksen maku
Lähteet
- ↑ a b Kuolleita: Elokuvaohjaaja Antti Peippo. Helsingin Sanomat, 4.7.1989, s. 12.
- ↑ www.jussit.fi, Vuosi 1972.
- ↑ Antti Peippo Elonetissä.
Aiheesta muualla
- Sedergren, Jari: Peippo, Antti (1934–1989) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 22.10.2018. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 14.7.2019.
- Antti Peippo, esseedokumentin mestari, Risto Jarva -seura
- Antti Peippo muistelee, Risto Jarva -seura
- Antti Peippo Elonetissä.