Ero sivun ”Antti Peippo” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
p kh tiiv
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
lisää vanhasta hesarista ja elonetistä
Rivi 5: Rivi 5:
Peipon ainoaksi jäänyt pitkän elokuvan ohjaustyö ''[[Ihmemies (vuoden 1979 elokuva)|Ihmemies]]'' (1979) oli tieteiskauhukomediaksi luonnehdittu elokuva ihmelapsi Olli Ruususesta, jonka suuri suomalainen yhtiö on aikoinaan lähettänyt Buffalon instituuttiin, jotta hänen aivokapasiteettinsa kehitettäisiin äärimmilleen yhtiön tulevia intressejä varten.
Peipon ainoaksi jäänyt pitkän elokuvan ohjaustyö ''[[Ihmemies (vuoden 1979 elokuva)|Ihmemies]]'' (1979) oli tieteiskauhukomediaksi luonnehdittu elokuva ihmelapsi Olli Ruususesta, jonka suuri suomalainen yhtiö on aikoinaan lähettänyt Buffalon instituuttiin, jotta hänen aivokapasiteettinsa kehitettäisiin äärimmilleen yhtiön tulevia intressejä varten.


Antti Peippo alkoi 16-vuotiaasta opiskella maalausta [[Taideyliopiston Kuvataideakatemia|Taideakatemian koulussa]] ja opiskeli sitä 1950-luvun alkupuolella myös Pariisissa. 1960-luvun alussa hän opiskeli kamerataidetta [[Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu|Taideteollisessa korkeakoulussa]], jossa hän seuraavalla vuosikymmenellä opetti. Vuosina 1964–1975 Peippo toimi Filminor-yhtiössä elokuvaajana ja kuvasi muun muassa melkein kaikki Risto Jarvan elokuvat.<ref name=hsnekro>{{Lehtiviite | Otsikko =Kuolleita: Elokuvaohjaaja Antti Peippo | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 4.7.1989| Sivut = 12}}</ref>
Peipon ura jatkui aina 1980-luvun lopulle asti lyhyet elokuvien ja lyhyiden dokumenttien ohjaajana ja kuvaajana. Hän näytteli myös pieniä osia useissa elokuvissa. Vuonna 1972 valmistunut ''[[Viapori (lyhytelokuva)|Viapori – Suomenlinna]]'' palkittiin [[Parhaan lyhytelokuvan Jussi|parhaan lyhytelokuvan Jussilla]].<ref>[http://www.jussit.fi/?page_id=84 www.jussit.fi, Vuosi 1972.]</ref>

Peipon ura jatkui aina 1980-luvun lopulle asti lyhyet elokuvien ja lyhyiden dokumenttien ohjaajana ja kuvaajana. Hän näytteli myös pieniä osia useissa elokuvissa. Vuonna 1972 valmistunut ''[[Viapori (lyhytelokuva)|Viapori – Suomenlinna]]'' palkittiin [[Parhaan lyhytelokuvan Jussi|parhaan lyhytelokuvan Jussilla]].<ref>[http://www.jussit.fi/?page_id=84 www.jussit.fi, Vuosi 1972.]</ref> [[Helsingin lyhytelokuvafestivaali|Kettu-mitalin]] hän sai vuonna 1983 Helsinkiä valokuvanneesta venäläisupseerista [[Ivan Timiriasev]]ista kertovalla elokuvalla ''Sivullisena Suomessa'' ja [[Risto Jarva -palkinto|Risto Jarva -palkinnon]] 1989 omaelämäkerrallisella elokuvalla ''Sijainen (Poika joka ei hymyillyt)'', joka palkittiin myös [[Tampereen elokuvajuhlat|Tampereen elokuvajuhlien]] kotimaisen sarjan pääpalkinnolla. [[Elokuvataiteen valtionpalkinto|Elokuvataiteen valtionpalkinnon]] Peippo sai vuosina 1972, 1973 ja 1981.<ref name=hsnekro/><ref>{{Elonet-h|100314}}</ref>


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 14. heinäkuuta 2019 kello 08.40

Antti Eerikki Peippo (10. syyskuuta 1934 Lahti29. kesäkuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen elokuvaaja ja elokuvaohjaaja.

Peippo tuli tunnetuksi erityisesti Risto Jarvan elokuvien hovikuvaajana. Lukuun ottamatta elokuvaa Yö vai päivä (1962) hän on kuvannut kaikki Jarvan elokuvat. Jarvan kuoleman jälkeen hän jatkoi kuvaajana muissa Jarvan tuotantoyhtiön Filminorin elokuvissa.

Peipon ainoaksi jäänyt pitkän elokuvan ohjaustyö Ihmemies (1979) oli tieteiskauhukomediaksi luonnehdittu elokuva ihmelapsi Olli Ruususesta, jonka suuri suomalainen yhtiö on aikoinaan lähettänyt Buffalon instituuttiin, jotta hänen aivokapasiteettinsa kehitettäisiin äärimmilleen yhtiön tulevia intressejä varten.

Antti Peippo alkoi 16-vuotiaasta opiskella maalausta Taideakatemian koulussa ja opiskeli sitä 1950-luvun alkupuolella myös Pariisissa. 1960-luvun alussa hän opiskeli kamerataidetta Taideteollisessa korkeakoulussa, jossa hän seuraavalla vuosikymmenellä opetti. Vuosina 1964–1975 Peippo toimi Filminor-yhtiössä elokuvaajana ja kuvasi muun muassa melkein kaikki Risto Jarvan elokuvat.[1]

Peipon ura jatkui aina 1980-luvun lopulle asti lyhyet elokuvien ja lyhyiden dokumenttien ohjaajana ja kuvaajana. Hän näytteli myös pieniä osia useissa elokuvissa. Vuonna 1972 valmistunut Viapori – Suomenlinna palkittiin parhaan lyhytelokuvan Jussilla.[2] Kettu-mitalin hän sai vuonna 1983 Helsinkiä valokuvanneesta venäläisupseerista Ivan Timiriasevista kertovalla elokuvalla Sivullisena Suomessa ja Risto Jarva -palkinnon 1989 omaelämäkerrallisella elokuvalla Sijainen (Poika joka ei hymyillyt), joka palkittiin myös Tampereen elokuvajuhlien kotimaisen sarjan pääpalkinnolla. Elokuvataiteen valtionpalkinnon Peippo sai vuosina 1972, 1973 ja 1981.[1][3]

Lähteet

  1. a b Kuolleita: Elokuvaohjaaja Antti Peippo. Helsingin Sanomat, 4.7.1989, s. 12.
  2. www.jussit.fi, Vuosi 1972.
  3. Antti Peippo Elonetissä.

Aiheesta muualla