Ero sivun ”Koartikulaatio” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
45 merkkiä poistettu ,  10 kuukautta sitten
päivitys
(päivitys)
(päivitys)
 
 
Vaikutusalueeltaan yksi laajimmista koartikulaatioilmiöistä suomessa on konsonanttien mukautuminen ympäröiviin vokaaleihin huulten pyöreyden suhteen. Ilmiö on helppo havaita sanoissa, joissa esiintyy vain yhtä vokaalia: Kielenkäyttäjän intuition mukaan sanat ''kiikkiin'' /{{IPA|kiːkːiːn}}/ (esimerkiksi ''jäädä kiikkiin'') ja ''kyykkyyn'' /{{IPA|kyːkːyːn}}/ (''mennä kyykkyyn'') ovat konsonantistoltaan identtisiä. Omaa lausumista peilin avulla tarkkaillessa on kuitenkin helppo huomata, että koko ensimmäinen sana ensimmäisestä ''k'':sta viimeiseen ''n'':ään asti lausutaan suhteellisen pyöristämättömin (lavein) huulin. Toinen sana sen sijaan lausutaan kokonaisuudessaan eteen työnnetyin pyörein huulin (kenties viimeistä ''n'':ää lukuun ottamatta). Huulten laveus on olennaisen tärkeä ominaisuus /{{IPA|i}}/-vokaalille yhtä lailla kuin huulten pyöreys on sitä /{{IPA|y}}/:lle. /{{IPA|i}}/:n ja /{{IPA|y}}/:n pääasiallinen artikulaatioero on nimittäin huulten pyöreydessä. Muilta artikulaatio-ominaisuuksiltaan nämä kaksi ovat lähes identtisiä. /{{IPA|k}}/-äänteen kannalta huulten pyöreys ei kuitenkaan ole kovin olennaista. Irrallaan lausuttuna [{{IPA|k}}] tuotetaan lavein huulin, mutta toisaalta suomen kielessä ei ole erillistä pyörein huulin lausuttavaa */{{IPA|kʷ}}/-foneemia. Niinpä se kaikkien muiden suomen konsonanttien tavoin koartikuloituu tältä ominaisuudeltaan ympäristönsä vokaaleihin. Myös monissa muissa kielissä esiintyy täysin vastaava ilmiö koskien koko konsonantistoa tai vain osaa siitä.
 
== Katso myös ==
* [[Fonetiikan päivät]]
 
== Lähteet ==

Navigointivalikko

Henkilökohtaiset työkalut

Nimiavaruudet

Kirjoitusjärjestelmät