Ero sivun ”Streptomysiini” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Ref. lis.: J. Wickström esitti tuon asian juuri näin, kuten kirjoitettuna. Alkukappaleen loppulause. |
|||
Rivi 67: | Rivi 67: | ||
{{Tynkä/Lääketiede}} |
{{Tynkä/Lääketiede}} |
||
[[Luokka:Antibiootit]] |
[[Luokka:Antibiootit]] |
||
[[Luokka:WHO:n tärkeimmät lääkkeet]] |
Versio 2. heinäkuuta 2019 kello 15.57
Streptomysiini
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
5-(2,4-diguanidino-3,5,6-trihydroksisykloheksoksi)-4-[4,5-dihydroksi-6-(hydroksimetyyli)-3-metyylaiminotetrahydropyran-2-yyli]oksi-3-hydroksi-2-metyylitetrahydrofuraani-3-karbaldehydi | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | A07 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C21H39N7O12 |
Moolimassa | 581,574 |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | ? |
Metabolia | ? |
Puoliintumisaika | ? |
Ekskreetio | ? |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
? |
Reseptiluokitus |
|
Antotapa | intramuskulaarinen, intravenoosi |
Streptomysiini on antibioottilääke ja bakterisidi, jota Streptomyces griseus -maaperäbakteeri tuottaa[1]. Streptomysiini oli ensimmäinen tehokas lääke tuberkuloosin hoidossa, mutta ei ole enää käytössä Suomessa.[2] Viomysiini ja kanamysiini ovat samankaltaisia antibiootteja.[3]
Löytyminen
Streptomysiinin löysi vuonna 1943 Selman Waksman, joka sai tästä aiheesta Nobelin palkinnon v. 1952. Hän löysi sen tutkimalla gramnegatiivisia bakteereita, joiden kasvuun penisilliini ei vaikuttanut.[4]
Vaikutustapa
Streptomysiini on bakteereja tappava ja niistä parhaiten tehoaa gramnegatiivisiin sauvabakteereihin, eräisiin stafylokokkeihin ja mykobakteereihin[2].
Käyttö
Streptomysiiniä on annosteltu lähinnä ruiskeena lihakseen, joko sulfaattina taikka hydrokloridina. Lääke imeytyi elimistöön yleensä nopeasti. Sitä saatettin annostella tuberkuloosin hoidossa, 1 g eli 1000 mg 2-3x/vko.[5]
Pian löytymisensä jälkeen streptomysiiniä käytettiin ensisijaisena tbc-lääkkeenä, ja pitkään - ainakin 70-luvulle saakka.[6] Rifampisiinin löytymisen ja käyttöönoton jälkeen SM:sta tuli toissijainen lääkeaine tubin hoidossa, muun muassa ototoksisuutensa johdosta.
Sivuvaikutukset
Sivuvaikutuksia streptomysiini aiheuttaa varsinkin henkilöille, joilla on vajaatoiminen munuainen[2]. Sivuvaikutuksiin kuuluvat muun muassa tasapainon häiriintyminen, munuaisvauriot, streptomysiiniallergia[2].
Samanaikainen lääkitys, joka estää pahoinvointia ja huimausta: se saattaa hidastaa streptomysiinin neurotoksisten sivuvaikutusten toteamista. Tähän lääkeaineryhmään kuuluu useita antihistamiineja ja neurolepti-ryhmän lääkeaineita.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Tirri, R.; Lehtonen, J.; Lemmetyinen, R.; Pihakaski, S. & Portin, P.: Biologian sanakirja, s. 657. Uudistetun laitoksen 3. painos. Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8.
- ↑ a b c d Koulu, Tuomisto (toim.): ”R. K. Tuominen: Tuberkuloosilääkkeet ja sulfonit”, Farmakologia ja toksikologia, 6. painos, s. 872-873. Kustannus Medicina, 2001. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.4.2012).
- ↑ Wickström J., 1970: s. 58
- ↑ Wickström J., 1970: s. 58
- ↑ Vartiainen I., 1960: s. 233-234
- ↑ Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977: s. 133
- J. Wickström: Tarttuvat taudit, SHKS-WSOY, 1970, Turku-Porvoo (laitoksen 5. uudistettu painos - ei ISBN-numeroa, alkuteos ruotsinkielinen: Infektionssjukdomarna, s. 58) Suom. Leena Tuuteri
- Ilmari Vartiainen, Lääkeaineoppi (Farmakologia), SHKS-WSOY, 1960, (ei ISBN-tunnusta, s.233-234)
- Tuomi-Alfering-Olli: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS/WSOY, 1977 s. 133-134 ISBN 951-0-06936-1
Aiheesta muualla
- Medicina.fi: Streptomysiini (pdf)
- PubChem: Streptomycin (englanniksi)
- DrugBank: Streptomycin (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Streptomycin (englanniksi)
- ChemBlink: Streptomycin (englanniksi)