Ero sivun ”Muistokirja” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
epäilemättä näin oli tarkoitus
Kielitoimiston sanakirjalle on nykyään täällä oma malline.
Rivi 1: Rivi 1:
'''Muistokirja''' (tai '''-vihko''' tai '''-albumi''', myös '''muistikirja''' tai '''ystäväkirja''') on kirja tai vihko, johon kootaan ystävien ja läheisten kirjan omistajalle osoittamia muistorunoja eli ”värssyjä”, [[kiiltokuva|kiiltokuvia]] eli ”muisteja” ynnä muuta sellaista. Muistokirjan pito on ollut erityisesti koulutyttöjen harrastus.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.kielitoimistonsanakirja.fi | Nimeke = Hakusana ’muistokirja’| Viitattu = 1.7.2019 }}</ref><ref name=ollila78>{{Lehtiviite | Tekijä =Ollila, Kaija | Otsikko = Muistovärssy ilman kiiltokuvaa ei kelvannut Viipurin tytöille| Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 1978-01-04 | Sivut =15 | www = https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1978-01-04/15| www-teksti = Näköislehden aukeama (tilaajille)}}</ref>
'''Muistokirja''' (tai '''-vihko''' tai '''-albumi''', myös '''muistikirja''' tai '''ystäväkirja''') on kirja tai vihko, johon kootaan ystävien ja läheisten kirjan omistajalle osoittamia muistorunoja eli ”värssyjä”, [[kiiltokuva|kiiltokuvia]] eli ”muisteja” ynnä muuta sellaista. Muistokirjan pito on ollut erityisesti koulutyttöjen harrastus.<ref>{{Kielitoimiston sanakirja|muistokirja}} Viitattu 1.7.2019.</ref><ref name=ollila78>{{Lehtiviite | Tekijä =Ollila, Kaija | Otsikko = Muistovärssy ilman kiiltokuvaa ei kelvannut Viipurin tytöille| Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 1978-01-04 | Sivut =15 | www = https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1978-01-04/15| www-teksti = Näköislehden aukeama (tilaajille)}}</ref>


Muistokirjaperinne tunnetaan jo keskiajalta, mutta yleisemmin 1800-luvun alkupuolelta alkaen teini-ikäisten harrastuksena. Koulujen antaman luku- ja kirjoitustaidon yleistymisen myötä harrastus levisi yhä laajemmalle ja nuorempiin ikäluokkiin, ja nykyisin muistokirjoja pitävät innokkaimmin juuri lukemaan oppineet alakoululaiset.<ref name=ollila78/>
Muistokirjaperinne tunnetaan jo keskiajalta, mutta yleisemmin 1800-luvun alkupuolelta alkaen teini-ikäisten harrastuksena. Koulujen antaman luku- ja kirjoitustaidon yleistymisen myötä harrastus levisi yhä laajemmalle ja nuorempiin ikäluokkiin, ja nykyisin muistokirjoja pitävät innokkaimmin juuri lukemaan oppineet alakoululaiset.<ref name=ollila78/>

Versio 1. heinäkuuta 2019 kello 14.26

Muistokirja (tai -vihko tai -albumi, myös muistikirja tai ystäväkirja) on kirja tai vihko, johon kootaan ystävien ja läheisten kirjan omistajalle osoittamia muistorunoja eli ”värssyjä”, kiiltokuvia eli ”muisteja” ynnä muuta sellaista. Muistokirjan pito on ollut erityisesti koulutyttöjen harrastus.[1][2]

Muistokirjaperinne tunnetaan jo keskiajalta, mutta yleisemmin 1800-luvun alkupuolelta alkaen teini-ikäisten harrastuksena. Koulujen antaman luku- ja kirjoitustaidon yleistymisen myötä harrastus levisi yhä laajemmalle ja nuorempiin ikäluokkiin, ja nykyisin muistokirjoja pitävät innokkaimmin juuri lukemaan oppineet alakoululaiset.[2]

1900-luvun koululaismuistelmissa kuvataan, miten muistokirjoihin haluttiin värssyjä ja kiiltokuvia vain parhailta ystäviltä, ei esimerkiksi kaikilta saman luokan oppilailta. Säännöt vaihtelivat: toisen perinteen mukaan värssyjä saivat kirjoittaa myös aikuiset sukulaiset ja tuttavat sekä opettajat. Tärkeinä asioina saatettiin pitää koulussa opittua huolellista kaunokirjoitusta mustekynällä tehtynä, mutta mustetahra oli paha virhe. ”Muisteja” ei joskus hyväksytty, ellei kirjoittajalla ollut antaa myös kiiltokuvaa. Saatettiin myös vaatia, ettei sama värssy saanut toistua samassa muistokirjassa, vaan piti keksiä tai löytää uusi.[2][3]

Suosittuja värssyjä

Ehkä parhaiten muistokirjavärssyistä tunnetaan leikillinen ”Muista aina minua / kun kirppu puree sinua”. Toinen suosikki oli ”Kolme sanaa sinulle: / ole ystävä minulle”. Teinityttöjen viestit olivat romanttisia: ”Minna on se nätti tyttö / taivaskin sen todistaa. / Onnellinen on se poika / joka Minnan omistaa.” Sotavuosina isänmaalliset ja uskonnolliset värssyt korostuivat: ”Elä Suomelle, kuole Jumalalle”; ”Koita aina isänmaatas / voimas mukaan hyödyttää! / Jollet suurta aikaan saata / ei sun työsi hukkaan jää.”[2]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ muistokirja. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024. Viitattu 1.7.2019.
  2. ↑ a b c d Ollila, Kaija: Muistovärssy ilman kiiltokuvaa ei kelvannut Viipurin tytöille. Helsingin Sanomat, 4.1.1978, s. 15. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  3. ↑ Kurikka, Sinikka: Kiiltokuva – satavuotias ja silti nuori. Helsingin Sanomat, 27.12.1975, s. 13. Näköislehden aukeama (tilaajille).

Kirjallisuutta

  • Ekrem, Carola (2003). Lev lycklig, glöm ej mig! Minnesböckernas historia. Svenska litteratursällskapet i Finland.
  • Järvenpää, Leena (2008). Muistoa minulta pyysit... Muistorikkaita riimejä ja kiiltokuva-aarteita lapsuusvuosilta. Hämeenlinna: Karisto.
  • Penttinen, Kirsti (1983). Muistokirjan tarina. Albuminlehtiä ja muistovärssyjä kahdelta vuosisadalta. Porvoo: WSOY.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Muistokirja&oldid=18252300”