Ero sivun ”Pirjo Honkasalo” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Yupik (keskustelu | muokkaukset)
{{Auktoriteettitunnisteet}}
arvottava osa pois
Rivi 22: Rivi 22:
}}
}}
'''Pirjo Irene Honkasalo''', [[Suomen Elokuvaajien Yhdistys|F.S.C.]] (s. [[22. helmikuuta]] [[1947]] [[Helsinki]])<ref name="kukakukinon">{{Kirjaviite | Tekijä = Rantala, Risto (päätoim.) | Nimeke = Kuka kukin on 2009 | Vuosi = 2008 | Sivu = 259 | Selite = Honkasalo, Pirjo | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Tunniste = ISBN 978-951-1-21965-1 | Viitattu = 9.7.2011 }}</ref> on suomalainen [[elokuvaohjaaja]], jota pidetään yhtenä tärkeimmistä eurooppalaisista [[Dokumenttielokuva|dokumenttielokuvien]] ohjaajista.<ref name = Padilla>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.madrid.fi/index.php?option=com_content&view=article&catid=17%3Amenneet&id=153%3Apirjohonkasalo&Itemid=37&lang=es | Nimeke = Pirjo Honkasalo - Dokumenttielokuvasta runoutta| Tekijä = Alfonso Padilla, suom. Kirsi Cheas | Ajankohta =1.10.2008 | Julkaisija =El Instituto Iberoamericano de Finlandia | Viitattu = 6.12.2012 }}</ref> Honkasalon näytelmäelokuva ''[[Tulennielijä (elokuva)|Tulennielijä]]'' (1998) sai kahdeksan [[Jussi (palkinto)|Jussi-palkintoa]]. Dokumentti ''[[Melancholian 3 huonetta]]'' (2004) palkittiin parhaan dokumentin Jussi-palkinnolla.
'''Pirjo Irene Honkasalo''', [[Suomen Elokuvaajien Yhdistys|F.S.C.]] (s. [[22. helmikuuta]] [[1947]] [[Helsinki]])<ref name="kukakukinon">{{Kirjaviite | Tekijä = Rantala, Risto (päätoim.) | Nimeke = Kuka kukin on 2009 | Vuosi = 2008 | Sivu = 259 | Selite = Honkasalo, Pirjo | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Tunniste = ISBN 978-951-1-21965-1 | Viitattu = 9.7.2011 }}</ref> on suomalainen dokumenttielokuvaohjaaja.

Honkasalon näytelmäelokuva ''[[Tulennielijä (elokuva)|Tulennielijä]]'' (1998) sai kahdeksan [[Jussi (palkinto)|Jussi-palkintoa]]. Dokumentti ''[[Melancholian 3 huonetta]]'' (2004) palkittiin parhaan dokumentin Jussi-palkinnolla.


== Kuvaus- ja ohjaustuotanto ==
== Kuvaus- ja ohjaustuotanto ==


Honkasalo pääsi opiskelemaan [[Suomen elokuvakoulu]]un (nykyinen [[Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu]]n Elokuvataiteen ja lavastustaiteen osasto<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.uiah.fi/elo/elokuvakoulu.html | Nimeke = Elokuvakoulu | Julkaisu = Elokuvataiteen ja lavastustaiteen osasto | Viitattu = 12.9.2013 }}</ref>) 17-vuotiaana ja valmistui 21-vuotiaana vuonna 1969.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.madrid.fi/index.php?option=com_content&view=article&catid=17%3Amenneet&id=153%3Apirjohonkasalo&Itemid=37&lang=es | Nimeke = Pirjo Honkasalo - Dokumenttielokuvasta runoutta | Tekijä = Padilla, Alfonso | Julkaisu = Instituto Iberoamericano de Finlandia | Ajankohta = 1.10.2008 | Viitattu = 12.9.2013 }}</ref> Samana vuonna hän kuvasi ensimmäisen pitkän elokuvansa. Hän opiskeli myös [[Praha]]n FAMU-elokuvakoulussa. Toimiessaan assistenttina [[Templen yliopisto]]ssa [[Philadelphia]]ssa hän jatkoi työn ohessa opintoja muun muassa visuaalisessa [[antropologia]]ssa. Vuosina 1973–1974 toimi [[Keski-Suomen lääni]]ntaiteilijana.<ref name = Padilla /><ref name = Anttila>Tommi Partanen: ''Pirjo Honkasalo'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä =Anttila, Eila (toim.) | Nimeke =Lyhyttä ja pitkää. Kotimaisia elokuvantekijöitä | Vuosi =2000 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =BTJ Kirjastopalvelu| Isbn=951-692-474-3}}</ref>
Honkasalo pääsi opiskelemaan [[Suomen elokuvakoulu]]un (nykyinen [[Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu]]n Elokuvataiteen ja lavastustaiteen osasto<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.uiah.fi/elo/elokuvakoulu.html | Nimeke = Elokuvakoulu | Julkaisu = Elokuvataiteen ja lavastustaiteen osasto | Viitattu = 12.9.2013 }}</ref>) 17-vuotiaana ja valmistui 21-vuotiaana vuonna 1969.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.madrid.fi/index.php?option=com_content&view=article&catid=17%3Amenneet&id=153%3Apirjohonkasalo&Itemid=37&lang=es | Nimeke = Pirjo Honkasalo - Dokumenttielokuvasta runoutta | Tekijä = Padilla, Alfonso | Julkaisu = Instituto Iberoamericano de Finlandia | Ajankohta = 1.10.2008 | Viitattu = 12.9.2013 }}</ref> Samana vuonna hän kuvasi ensimmäisen pitkän elokuvansa. Hän opiskeli myös [[Praha]]n FAMU-elokuvakoulussa. Toimiessaan assistenttina [[Templen yliopisto]]ssa [[Philadelphia]]ssa hän opiskeli ohessa muun muassa visuaalista antropologiaa. Vuosina 1973–1974 hän toimi [[Keski-Suomen lääni]]ntaiteilijana.<ref name="Padilla">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.madrid.fi/index.php?option=com_content&view=article&catid=17%3Amenneet&id=153%3Apirjohonkasalo&Itemid=37&lang=es|Nimeke=Pirjo Honkasalo - Dokumenttielokuvasta runoutta|Tekijä=Alfonso Padilla, suom. Kirsi Cheas|Ajankohta=1.10.2008|Julkaisija=El Instituto Iberoamericano de Finlandia|Viitattu=6.12.2012}}</ref><ref name = Anttila>Tommi Partanen: ''Pirjo Honkasalo'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä =Anttila, Eila (toim.) | Nimeke =Lyhyttä ja pitkää. Kotimaisia elokuvantekijöitä | Vuosi =2000 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =BTJ Kirjastopalvelu| Isbn=951-692-474-3}}</ref>


Honkasalo toimi kuvaajana [[Sakari Rimminen|Sakari Rimmisen]] ''[[Pilvilinna (vuoden 1970 elokuva)|Pilvilinnassa]]'' (1970) ja [[Eija-Elina Bergholm]]in elokuvassa ''[[Marja pieni!]]'' (1972) sekä apulaisohjaajana [[Rauni Mollberg]]in elokuvassa ''[[Maa on syntinen laulu (elokuva)|Maa on syntinen laulu]]'' (1973). Monivuotinen ohjausyhteistyö [[Pekka Lehto|Pekka Lehdon]] kanssa alkoi 45-minuuttisella dokumentilla ''Ikäluokka'' vuonna 1976. Sitä seurasi Tampereen elokuvajuhlilla palkittu ''Vaaran merkki'' (1978) sekä pitkä elokuva ''[[Kainuu 39]]'' (1979), joka oli [[Jörn Donner]]in Ruotsin televisiolle tuottama tilaustyö Suomen [[Talvisota|talvisodasta]]. Vuoden 1980 suurponnistus oli Suomen siihen asti kalleimmaksi elokuvaksi muodostunut [[Algot Untola]]sta kertova ''[[Tulipää]]''. Seuraavan pitkän elokuvan ''[[Da Capo (elokuva)|Da Capo]]'' (1985) aiheena oli viulun lapsitähti [[Heimo Haitto]]. Sen jälkeen Pirjo Honkasalo piti pitkän tauon elokuvista, ja Pekka Lehto jatkoi ohjaustöitä itsenäisesti.<ref name = Anttila />
Honkasalo toimi kuvaajana [[Sakari Rimminen|Sakari Rimmisen]] ''[[Pilvilinna (vuoden 1970 elokuva)|Pilvilinnassa]]'' (1970) ja [[Eija-Elina Bergholm]]in elokuvassa ''[[Marja pieni!]]'' (1972) sekä apulaisohjaajana [[Rauni Mollberg]]in elokuvassa ''[[Maa on syntinen laulu (elokuva)|Maa on syntinen laulu]]'' (1973). Monivuotinen ohjausyhteistyö [[Pekka Lehto|Pekka Lehdon]] kanssa alkoi 45-minuuttisella dokumentilla ''Ikäluokka'' vuonna 1976. Sitä seurasi Tampereen elokuvajuhlilla palkittu ''Vaaran merkki'' (1978) sekä pitkä elokuva ''[[Kainuu 39]]'' (1979), joka oli [[Jörn Donner]]in Ruotsin televisiolle tuottama tilaustyö Suomen [[Talvisota|talvisodasta]]. Vuoden 1980 suurponnistus oli Suomen siihen asti kalleimmaksi elokuvaksi muodostunut [[Algot Untola]]sta kertova ''[[Tulipää]]''. Seuraavan pitkän elokuvan ''[[Da Capo (elokuva)|Da Capo]]'' (1985) aiheena oli viulun lapsitähti [[Heimo Haitto]]. Sen jälkeen Pirjo Honkasalo piti pitkän tauon elokuvista, ja Pekka Lehto jatkoi ohjaustöitä itsenäisesti.<ref name = Anttila />

Versio 24. kesäkuuta 2019 kello 21.29

Pirjo Honkasalo
Pirjo Honkasalo tammikuussa 2009.
Pirjo Honkasalo tammikuussa 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt22. helmikuuta 1947 (ikä 77)
Helsinki
Ammatti ohjaaja
Puoliso Pirkko Saisio
Ohjaaja
Tunnetuimmat ohjaukset Melancholian 3 huonetta, Tulennielijä
Palkinnot
Anjalankosken elokuvapalkinto (1992, 1999)
Suomi-palkinto (1998)
Aho & Soldan -elämäntyöpalkinto (2004)
Jussi-palkinto (2005)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Pirjo Irene Honkasalo, F.S.C. (s. 22. helmikuuta 1947 Helsinki)[1] on suomalainen dokumenttielokuvaohjaaja.

Honkasalon näytelmäelokuva Tulennielijä (1998) sai kahdeksan Jussi-palkintoa. Dokumentti Melancholian 3 huonetta (2004) palkittiin parhaan dokumentin Jussi-palkinnolla.

Kuvaus- ja ohjaustuotanto

Honkasalo pääsi opiskelemaan Suomen elokuvakouluun (nykyinen Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Elokuvataiteen ja lavastustaiteen osasto[2]) 17-vuotiaana ja valmistui 21-vuotiaana vuonna 1969.[3] Samana vuonna hän kuvasi ensimmäisen pitkän elokuvansa. Hän opiskeli myös Prahan FAMU-elokuvakoulussa. Toimiessaan assistenttina Templen yliopistossa Philadelphiassa hän opiskeli ohessa muun muassa visuaalista antropologiaa. Vuosina 1973–1974 hän toimi Keski-Suomen läänintaiteilijana.[4][5]

Honkasalo toimi kuvaajana Sakari Rimmisen Pilvilinnassa (1970) ja Eija-Elina Bergholmin elokuvassa Marja pieni! (1972) sekä apulaisohjaajana Rauni Mollbergin elokuvassa Maa on syntinen laulu (1973). Monivuotinen ohjausyhteistyö Pekka Lehdon kanssa alkoi 45-minuuttisella dokumentilla Ikäluokka vuonna 1976. Sitä seurasi Tampereen elokuvajuhlilla palkittu Vaaran merkki (1978) sekä pitkä elokuva Kainuu 39 (1979), joka oli Jörn Donnerin Ruotsin televisiolle tuottama tilaustyö Suomen talvisodasta. Vuoden 1980 suurponnistus oli Suomen siihen asti kalleimmaksi elokuvaksi muodostunut Algot Untolasta kertova Tulipää. Seuraavan pitkän elokuvan Da Capo (1985) aiheena oli viulun lapsitähti Heimo Haitto. Sen jälkeen Pirjo Honkasalo piti pitkän tauon elokuvista, ja Pekka Lehto jatkoi ohjaustöitä itsenäisesti.[5]

1990-luvun alkupuolella Honkasalo ohjasi Pyhän ja pahan trilogiaksi kutsumansa elokuvasarjan, joihin kuuluvat Mysterion (1991), Tanjuska ja 7 perkelettä (1993) sekä Atman (1996). Kahdessa ensimmäisessä liikutaan virolaisessa nunnaluostarissa, viimeisessä seurataan vaikeavammaisen intialaisen pyhiinvaellusta Ganges-joen latvoille Himalajan vuoristossa. Honkasalon vuonna 1998 valmistunut fiktiivinen näytelmäelokuva Tulennielijä sai osakseen peräti kahdeksan Jussi-palkintoa.[5]

Honkasalon uusin ohjaustyö on Pirkko Saision romaaniin perustuva Betoniyö, joka sai Suomen ensi-iltansa 1. marraskuuta 2013.[6] Elokuvan ensiesitys oli Toronton elokuvajuhlilla syyskuussa 2013.[7] Suomessa se on esitettiin 22. syyskuuta 2013 Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla.[7]

Palkinnot ja vastuutehtävät

Honkasalo on toiminut taiteilijaprofessorina vuosina 2001–2006.[1]

Vuonna 1998 Honkasalo sai Taiteen keskustoimikunnan ja valtion taidetoimikuntien Suomi-palkinnon (arvoltaan 50 000 markkaa eli noin 8 400 euroa). Vuonna 2004 hänelle myönnettiin Aho & Soldan -elämäntyöpalkinto työstään ohjaaja-kuvaajana. Melancholian 3 huonetta sai Jussi-palkinnot parhaana dokumenttina ja musiikista vuonna 2005. Honkasalo on ollut Taideteollisen korkeakoulun kunniajäsen vuodesta 2006.[8]

Vuonna 2013 Pirjo Honkasalo promovoitiin Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kunniatohtoriksi.[9] Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2014.[10]

Honkasalo on Suomen Elokuvaajien Yhdistyksen jäsen.[11] Honkasalo on toiminut Suomen elokuvasäätiön hallituksen jäsenenä 1989–1990 ja Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskuksen (AVEK) johtokunnan puheenjohtajana 1993–1999.[1]

Elokuvia

Yksityiselämä

Honkasalo elää rekisteröidyssä parisuhteessa kirjailija Pirkko Saision kanssa.[12] Honkasalon isä oli vuorineuvos Jorma Honkasalo, joka toimi Outokumpu Oy:n pääjohtajana.[13]

Lähteet

  1. a b c Rantala, Risto (päätoim.): Kuka kukin on 2009, s. 259. Honkasalo, Pirjo. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21965-1.
  2. Elokuvakoulu Elokuvataiteen ja lavastustaiteen osasto. Viitattu 12.9.2013.
  3. Padilla, Alfonso: Pirjo Honkasalo - Dokumenttielokuvasta runoutta Instituto Iberoamericano de Finlandia. 1.10.2008. Viitattu 12.9.2013.
  4. Alfonso Padilla, suom. Kirsi Cheas: Pirjo Honkasalo - Dokumenttielokuvasta runoutta 1.10.2008. El Instituto Iberoamericano de Finlandia. Viitattu 6.12.2012.
  5. a b c Tommi Partanen: Pirjo Honkasalo, teoksessa Anttila, Eila (toim.): Lyhyttä ja pitkää. Kotimaisia elokuvantekijöitä. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2000. ISBN 951-692-474-3.
  6. Betoniyö (Esitystiedot) Elonet. Viitattu 20.11.2013.
  7. a b Pirjo Honkasalon Betoniyön maailmanensi-ilta Toronton elokuvajuhlien arvostetussa Masters-sarjassa 20.8.2013. Suomen elokuvasäätiö. Viitattu 20.11.2013.
  8. Tunnustukset, palkitut / Kunniajäsenet Taideteollinen korkeakoulu. Viitattu 25.10.2010.
  9. Lyhyesti: Laurie Anderson Aalto-yliopiston kunniatohtoriksi Helsingin Sanomat. 4.12.2012. Viitattu 12.1.2019.
  10. He saivat taiteilijaeläkkeet - katso lista! 30.6.2014. Ilta-Sanomat. Viitattu 30.6.2014.
  11. http://www.fscfinland.fi/?main=memberinfo&id=50
  12. Pirkko Saisio ja Pirjo Honkasalo viettivät häitään Iltalehti. 10.6.2009. Viitattu 30.11.2012.
  13. Facta 2001, WSOY 1981, 6. osa, palsta 166.

Aiheesta muualla