Klaus Lydekenpoika Djäkn

Klaus Lydekesson Diekn (k. 1435) oli saksalaissyntyinen Turun linnan vouti (n. 1409–1435) ja ilmeisesti erityisen varakas mahtimies.

Klaus Lydekenpojan isä Lydeke, patronymikoniltaan ehkä Olavinpoika, on ollut saksalaisperäinen henkilö ja jossakin virka-asemassa Suomessa. Lisänimen djäkn, teini, herra Klaus ilmeisesti sai siitä, että opiskeli kohtalaisen pitkälle. Hänen menestyksensä virkaurallakin saattaa selittyä kirjallisten taitojen kautta.

Klaus Djäkn meni naimisiin Kerstin Jonnesdotterin, isänsä Laitilan Isonkartanon herran Jöns Anderssonin ja veljiensä tulevan perijättären kanssa ja sai ainakin yhden pojan, Henrikin, joka opiskeli Pariisin yliopistossa. Hänellä oli mahdollisesti peräti kolme poikaa, ja useimmat heistä ainakin opiskelivat tullakseen kirkonmiehiksi. Ilmeisestikään kukaan pojista ei jättänyt jälkeläisiä.

Heillä oli useita tyttäriä, joille kaikille Klaus järjesti mittavat myötäjäiset: iso kartano kullekin. Nämä tyttäret naivat Suomen keskiaikaisia kotimaisia mahtisukujen perillisiä, ja heistä polveutuvat monet myöhäiskeskiajan ja varhaisen uuden ajan johtavat suomalaiset aatelissuvut.

Lapset ja näiden avioliitot

• Henrik Clausson, Henrik Klaunpojasta tuli isänsä jälkeen Turun linnan päällikkö. Hän oli valmistunut maisteriksi Pariisin yliopistossa vuonna 1428. Hän toimi Ala-Satakunnan tuomarina, Pohjois-Suomen laamannina ja maaoikeuden jäsenenä. Vuonna 1441 Kuningas Kristofer löi hänet ritariksi kruunajaisten yhteydessä. Hän edusti Suomea valtaneuvoksena vuodesta 1450 lähtien. Henrik Klaunpoika kuoli ilmeisesti vuonna 1459.)
• Thomas Clausson, Tomas Klaunpoika omisti Yläneen tilan Pöytyän pitäjässä.)
• Arvid Clausson, Arvid Klaunpoika nähtävästi vietti riehakasta elämää. Vuonna 1439 hänet tuotiin raudoissa kotiin Tallinnassa aiheuttamansa häpeän takia. Hän opiskeli Erfurtin yliopistossa, jonne hän kirjoittautui vuonna 1444. Hän menehtyi nuorena. Maaliskuun 4. päivänä vuonna 1459 hän laati Kyrön pitäjässä testamentin, jolla hän määräsi Euran sorkkisten kylässä olevat tilansa ja Vehmaalta Perkiön tilan Turun tuomiokirkolle. Hän kuoli pian tämän jälkeen.)
• Margareta (Marta) Clausdotter, jonka ensimmäinen puoliso oli Jöns Olofsson Tavast-sukua, kuollut ennen 1439, piispa Maunun (Magnus Tavast) veli, ja toinen puoliso Calle Dönhoff Liivinmalta. Tämä tytär sai maata Varsinais-Suomesta, ja hänestä polveutuu Kuitian kartanonherrain dynastia (Fleming). Etunimi Klaus oli jo perinteinen Martan vävyn Henrik Flemingin suvussa, ja se toistuu siellä runsain lukumäärin jälkeenpäinkin (esimerkiksi marski Klaus Fleming).
• Birgitta (Brita) Clausdotter, Britan puoliso oli valtaneuvos, ritari Henrik Pedersson Svärd Kurki-sukua. Heidät vihittiin 13.6.1418 Nyynäisten kartanossa. Tämä tytär sai Vanajan Harvialan kartanon maat. Henrik Svärdistä tuli Harvialan herra Vanajan pitäjään. Britasta polveutuu niin kutsuttu Lepaan suku. Henrik Svärdin ja Brita Djäknin tytär Raghild avioitui Hollolan kihlakunnantuomarin Klas Persson Lejonin kanssa. Raghildin mukana Lepaan sukuun tuli verta Djäkn- ja Svärd-suvuista. Britan tyttärenpoika sai etunimen Klas tai Klaus.
• Katarina Clausdotter, Katarina Klauntytär Djäkn avioitui Lempäälän nimismiehen Jaakko (Jacob) Kurjen kanssa. Jaakko oli ilmeisesti Henrikin serkku. Katarinan ja Jaakon pojasta Klaus Kurjesta tuli Ylä-Satakunnan tuomari, Turun linnan vouti ja Laukon kartanon herra Vesilahdelle. Näin Kurki-sukukin sai ripauksen Klaus Lydekenpoika Djäknin verta. (Katarina sai ilmeisesti maata Hämeestä tai Pirkanmaalta.(?)) Hänestä polveutuu senjälkeinen Laukon Kurki-suku.
• Anna Clausdotter, jonka puoliso oli valtaneuvos Henrik Bidz (tai Bitz). Heidän poikansa oli piispa Konrad Bitz. Anna Klausdotter sai Nousiaisten Nyynäisten maat (Lemussa). Anna ja Henrik rupesivat asumaan Nyynäisten kartanossa. Avioliiton kautta tila siirtyi myöhemmin Tott-, Bielke- ja Fleming-suvuille. Bidz-suku kyllä jatkui, muttei kovin pitkään. Flemingin suvusta Nyynäisten omistajaksi nousi (ilmeisesti kaupan tm kautta) valtaneuvos Klas Pedersson Fleming, joka ei polveudu näistä. Sittemmin Klasin poika Henrik nai Margareta Klausdotterin tyttären.
• Cecilia (Cicilia(?)) Clausdotter, Cecilia Klauntytär Djäkn avioitui Henrik Olofsson Hornin kanssa. Kankaisten kartano Maskussa siirtyi avioliiton kautta Horn-suvun omistukseen. Henrik oli Halikon Joensuun herra. Tämä tytär sai Mynämäen Kankaisten maat. Heidän poikansa oli valtaneuvos ja laamanni Klas Henriksson (Horn), josta sai alkunsa Kankaisten ja Joensuun Hornit (ks Horn-suku).

Triviaa

Balladien kuvaama Elinan surma kertoo mahdollisesti Djäknistä: Klaus-niminen mahtimies poltti (ensimmäisen) vaimonsa Elinin ja ainoan lapsensa. Sovittaakseen tekoaan hän lahjoitti huomattavasti omaisuutta kirkolle. Joskus surmaajaksi on kerrottu Klaus Kurki.

Halikkoon tarina on varmaan periytynyt Djäknin tyttären Cecilian kautta, ja perimätiedon mukaan Cecilia edesauttoi isänsä syntien sovitusta kustantamalla Halikon, Perttelin ja Salon kirkkojen rakentamisen. Myöhemmin tarinaan on sekoittunut paikallisia hahmoja, ja jopa Djäkn on vaihtunut joissakin versioissa Kärkän kartanonherraksi.

Lähteet

• Eric Anthoni, Finlands Medeltida Frälse. 1971
• J. Ramsay, Frälsesläkter i Finland intill Stora ofreden, 1909
• Djäkn, Lydeken suku, Svenska äldre frälsesläkter
• Diekn, Klaus Lydekenpoika (K 1435) – Kansallisbiografia
• http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssidl.htm
• http://runeberg.org/frfinl/0090.html
• Klas Lydekesson Djäkn
• Djäkn, släkt

Aiheesta muualla

• Mietoisten historia
• Elinan surmatutkimuksista yhteenvetoa