Ero sivun ”Suomen Akatemia” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
8 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
kielenhuoltoa
(→‎Aiheesta muualla: +Auktoriteettitunnisteet)
(kielenhuoltoa)
Esikuvina Suomen akatemialle olivat ulkomaiset akatemiat kuten [[Neuvostoliiton tiedeakatemia]] ja erityisesti Ranskassa 1700-luvulta saakka toiminut [[Institut de France]].<ref name=aloite /> Aloite aiheutti eduskunnassa runsaasti kiistelyä. Varsinkin [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]] vastusti Akatemian perustamista, sillä puolueessa pelättiin akateemikoiksi nimitettävän ainoastaan vanhoja oikeistolaisia kulttuurin johtohahmoja, joita he pitivät [[Natsi-Saksa]]n myötäilijöinä ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] vastustajina.<ref>Suomen Akatemian historia, s. 52</ref> Silloinen opetusministeri [[Eino Kilpi]] taas piti monia muita sivistystoimen hankkeita silloisissa oloissa kiireellisempinä.<ref>Suomen Akatemian historia, s. 55</ref> Eduskunta kuitenkin hyväksyi aloitteen ja laki vahvistettiin vuonna 1947.<ref>Valtiopäivät 1947, pöytäkirjat</ref>
 
Tämän lain mukainen Suomen Akatemia, niin sanottu ''vanha akatemia'' aloitti toimintansa huhtikuussa 1948. Sen tarkoituksena oli korkeimman hengenviljelyn edistäminen Suomessa.<ref name=UusiTieto>{{kirjaviite | Nimeke = Uusi tietosanakirja, 19. osa (SPE-SUOSPE–SUO) | Sivu = 420–421 | Luku = Suomen Akatemia | Julkaisija = Tietosanakirja Oy | Vuosi = 1965}}</ref> Siinä oli 12 [[akateemikko|akateemikon]] virkaa, joiden haltijoista neljän tuli edustaa [[luonnontieteet|luonnontieteitä]], kolmen [[humanistiset tieteet|humanistisia tieteitä]] ja kolmen taiteita. Loput kaksi virkaa olivat alaltaan vaihtuvia.<ref name=UusiTieto /><ref>Suomen Akatemian historia, s. 71</ref> Täysilukuinen akatemia oli kuitenkin vain vuosina 1955–1964; aina muulloin oli osa akateemikon viroista avoinna.<ref>Suomen Akatemian historia, s. 678</ref> Akateemikot nimitti [[tasavallan presidentti]] erityisen ''akatemialautakunnan'' esityksestä, johon valitsivat edustajansa [[Helsingin yliopisto]], [[Turun yliopisto]], [[Åbo Akademi]], [[Yhteiskunnallinen korkeakoulu]] ja eräät tiede- ja kulttuurijärjestöt. Akateemikkojen [[eroamisikä]] oli 70 vuotta.<ref name=UusiTieto />
 
Akatemian esimiehinä toimivat [[A. I. Virtanen]] 1948–1963, [[Paavo Ravila]] 1963, [[Alvar Aalto]] 1963–1968 ja [[Georg Henrik von Wright]] vuodesta 1968.<ref>Suomen Akatemian historia, s. 680</ref>
Akateemikkojen tehtävänä oli oman alansa kaikinpuolinen edistäminen, nuoremman tutkija- ja taiteilijapolven opastus ja ennen kaikkea oma luova työ.<ref name=UusiTieto /> Tarkoituksena oli erityisesti, että kaikkein etevimmät tieteilijät voisivat keskittyä tutkimustyöhön sen sijaan, että heidän olisi yliopiston [[professori|professoreina]] toimiessaan käytettävä runsaasti aikaa ja voimia muun muassa [[luento]]ihin ja niiden valmisteluihin, kokeiden, [[pro gradu]] -töiden ja [[väitöskirja|väitöskirjojen]] tarkastamiseen sekä hallinnollisiin tehtäviin.<ref name=aloite /> Yhteisönä akatemialla ei ollut lakisääteisiä tehtäviä, mutta se teki aloitteet muun muassa [[Valtion tieteelliset toimikunnat|valtion tieteellisten toimikuntien]], [[tieteen ministeriöneuvosto]]n ja [[Atomienergianeuvosto]]n perustamiseksi.<ref name=UusiTieto />
 
Suomen Akatemian yhteydessä toimi vuosina 1949–1970 myös [[Kielitoimisto]]<ref>{{kirjaviite | Nimeke = Facta, 15. osa (SIS-SUOSIS–SUO) | Sivu = 461–462 | Luku = Suomen Akatemia | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1985 | Tunniste = ISBN 951-0-10236-9}}</ref>, joka nykyisin on osa [[Kotimaisten kielten keskus]]ta (Kotus).<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.kotus.fi/kielitoimisto | Nimeke = Kielitoimisto | Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus | Viitattu = 13.3.2015}}</ref>
 
Presidentti [[Urho Kekkonen|Kekkonen]] herätti valtioneuvoston istunnossa joulukuussa 1964 kysymyksen Suomen Akatemiaa koskevan lain kumoamisesta, jolloin sille myönnetyt varat olisi voitu myöntää tarkoituksenmukaisemmin tieteellisen tutkimuksen ja luovan työn edistämiseksi.<ref name=UusiTieto /> Kysymys Suomen Akatemian lakkauttamisesta oli tämän jälkeen vireillä useiden vuosien ajan, eikä siihen enää vuoden 1965 jälkeen nimitetty uusia akateemikkoja.<ref name=Fokus />
 
Vuoden 1970 alussa tuli voimaan uusi laki tieteellisen tutkimuksen järjestelystä.<ref name=Fokus>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra-SuRa–Su) | Sivu = 3968 | Luku = Suomen Akatemia | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-1-01236-3}}</ref> Vuonna 1948 perustettu Suomen akatemia lakkautettiin, mutta silloiset akateemikot säilyttivät palkkaetunsa.<ref name=Fokus /> Samalla perustettiin opetusministeriön alainen, myös Suomen Akatemian nimellä tunnettu ''tieteen keskustoimikunta'' sekä joukko eri tieteenhaarojen toimikuntia.<ref name=Fokus /> Taidehallinto ei uuteen Suomen Akatemiaan enää kuulunut.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka | Nimeke = Historian suursanakirja | Sivu = 492 | Luku = Suomen Akatemia | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1998 | Tunniste = ISBN 951-0-22044-2}}</ref>
 
Vuonna 1994 tehtiin suurempi organisaationmuutos: Tieteen keskustoimikunta korvaantui Suomen Akatemian hallituksella, jota johtaa tasavallan presidentin nimittämä pääjohtaja. Akatemian toimikuntien määrä supistettiin neljään.
 
==Kirjallisuus==
* {{Kirjaviite | Tekijä= Tiitta, Allan| Nimike= Suomen Akatemian historia I: 1948-19691948–1969: Huippuyksilöitä ja Toimikuntia| Julkaisija= Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisu n:o 763 | Vuosi= 2004 | Tunniste= ISBN 951-746-606-4}}
* Suomen Akatemian historia II, 1970–1988: Marita Pohls. Yhteiskunta ja tutkimus. SKS 2005
* Suomen Akatemian historia III, 1989–2003: Hannu Heikkilä. Kilpailu ja yhteistyö. SKS 2007

Navigointivalikko