Ero sivun ”Petulia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p kh |
p virhe lähteessä |
||
| Rivi 11: | Rivi 11: | ||
| säveltäjä = [[John Barry]] |
| säveltäjä = [[John Barry]] |
||
| kuvaaja = [[Nicolas Roeg]] |
| kuvaaja = [[Nicolas Roeg]] |
||
| leikkaaja = |
| leikkaaja = Antony Gibbs |
||
| lavastaja = |
| lavastaja = |
||
| koreografi = |
| koreografi = |
||
Versio 8. kesäkuuta 2019 kello 06.58
| Petulia | |
|---|---|
| Ohjaaja | Richard Lester |
| Käsikirjoittaja |
Lawrence B. Marcus John Haase Barbara Turner |
| Perustuu | John Haasen romaaniin Me and the Arch Kook Petulia |
| Säveltäjä | John Barry |
| Kuvaaja | Nicolas Roeg |
| Leikkaaja | Antony Gibbs |
| Pukusuunnittelija | Tony Walton |
| Pääosat |
Julie Christie George C. Scott Richard Chamberlain Shirley Knight |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö | Warner Bros. |
| Levittäjä |
Warner Bros.-Seven Arts Netflix |
| Ensi-ilta | 1968 |
| Kesto | 105 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Petulia on The Beatles -elokuvillaan maineeseen nousseen Richard Lesterin ohjaama brittiläinen romanttinen draamaelokuva vuodelta 1968. Se perustuu John Haasen romaaniin Me and the Arch Kook Petulia.
Kalifornian San Franciscoon sijoittuvassa tarinassa mieleltään epävakaa seurapiirinainen Petulia (Julie Christie) jättää kylmäkiskoisen venesuunnittelijamiehensä (Richard Chamberlain), miljonäärin pojan (isänä Joseph Cotten), ja antautuu sekavaan suhteeseen avioeron keskellä olevan lääkäri Archien (George C. Scott) kumppanina. Sivujuonina ovat Petulian ongelmat meksikolaisen adoptiopoikansa kanssa ja Archien etääntynyt suhde sekä vaimoonsa (Shirley Knight) että omiin kouluikäisiin poikiinsa.[1][2][3]
Tuotanto
Joidenkin arvioijien ”hyperaktiiviseksi” luonnehtimassa elokuvassa käytetään monia Ranskan uuden aallon elokuvan keinoja kuten hyppyleikkausta, nopeita ajallisia siirtymiä välähdyksenomaisine takaumineen ja tulevaa ennakoivine flashforwardeineen. Petulia oli Nicolas Roegin viimeinen pelkästään kuvaajan roolissa tekemä elokuva, ja myöhempien Roeg-ohjausten (esim. Kauhunkierre, 1973) perusteella voi päätellä monien elokuvan ratkaisujen olevan yhtä paljon Roegin kuin Lesterinkin käsialaa.[4][3]
Elokuvan yöelämäkohtauksissa esiintyvät lyhyesti Grateful Dead sekä Big Brother and the Holding Company mukanaan myös Janis Joplin. Yläluokkaan sijoittuvan tarinan taustalla nähdään muutenkin tuon ajan sanfranciscolaisen hippiliikkeen ilmentymiä.[3]
Vastaanotto
Yhdysvaltalainen elokuvakriitikko Roger Ebert kirjoitti Petulian muistuttavan Antonionin Kuumetta (1962) ja Resnais’n elokuvaa Viime vuonna Marienbadissa (1961) siinä, ettei sekään tarjoa katsojalle valmista positiivista tunnetta koettavaksi vaan antaa katsojan välillä ärsyyntyneenäkin muodostaa oma käsityksensä tarinasta. Petulia herätti hänessä epätoivon ja surun tunteita ilman, että elokuvassa olisi silti yhtään mitään vikaa[5]. Helsingin Sanomien Mikael Fränti kirjoitti elokuvan tv-esityksen alla sen olevan toisaalta lohduttoman pessimistinen, toisaalta tolkuttoman vauhdikas nopeine leikkauksineen ja temppuilevine kuvauksineen[1].
The New York Timesin kriitikot valitsivat Petulian vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[6]
Lähteet
- ↑ a b Fränti, Mikael: Helsingin Sanomat, 22.11.1985, s. 45. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Talaskivi, Paula: Viikon elokuvia: Englannistakin "Punahilkka", San Franciscosta "Petulia". Helsingin Sanomat, 19.11.1968, s. 10. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b c Kehr, Dave: New DVD's: Richard Lester's 'Petulia' The New York Times. 4.7.2006. Viitattu 7.6.2019.
- ↑ Danks, Adrian: The Art of Falling Apart: Petulia and the Fate of Richard Lester Screening the Past. Viitattu 7.6.2019.
- ↑ Ebert, Roger: Petulia **** rogerebert.com. 1.7.1968. Viitattu 7.6.2019.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.