Ero sivun ”Rakkaus ei sula sateessa” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
→‎Juoni: juonta tuoreesta katsomiskokemuksesta salkkarityyliin
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 40: Rivi 40:


==Arvioita==
==Arvioita==
''Helsingin Sanomien'' [[Helena Ylänen]] kirjoitti elokuvan olevan ajatuksiltaan ja kieleltään kankea, mutta silti monesti hauska ja ammattitaitoisesti tehty romanttinen hömpötys.<ref name=hs78>{{Lehtiviite | Tekijä =Ylänen, Helena | Otsikko =Viikon elokuvia: Nainen ilman miestä | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta =1978-03-18 | Sivut =15 | www = https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1978-03-18/15 | www-teksti = Näköislehden aukeama (tilaajille)}}</ref> ''Iltalehden'' Jyrki Laelma luonnehti elokuvaa sen tv-esityksen alla 32 vuotta myöhemmin tunnettujen tekijöiden pienimuotoiseksi tuotannoksi, joka toimii Masonin ja Dreyfussin hahmojen välisten yhteenottojen varassa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.iltalehti.fi/teevee/a/2010080912160545 | Nimeke = Rakkaus ei sula sateessa| Tekijä =Laelma, Jyrki | Ajankohta =10.8.2010 | Julkaisu = Iltalehti| Viitattu = 2.6.2019 }}</ref>
''Helsingin Sanomien'' [[Helena Ylänen]] kirjoitti ensi-ilta-arviossaan 1978 elokuvan olevan ajatuksiltaan ja kieleltään kankea, mutta silti monesti hauska ja ammattitaitoisesti tehty romanttinen hömpötys.<ref name=hs78>{{Lehtiviite | Tekijä =Ylänen, Helena | Otsikko =Viikon elokuvia: Nainen ilman miestä | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta =1978-03-18 | Sivut =15 | www = https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1978-03-18/15 | www-teksti = Näköislehden aukeama (tilaajille)}}</ref> Tv-esityksen alla 32 vuotta myöhemmin ''Iltalehden'' Jyrki Laelma luonnehti elokuvaa sen tunnettujen tekijöiden pienimuotoiseksi tuotannoksi, joka toimii Masonin ja Dreyfussin hahmojen välisten yhteenottojen varassa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.iltalehti.fi/teevee/a/2010080912160545 | Nimeke = Rakkaus ei sula sateessa| Tekijä =Laelma, Jyrki | Ajankohta =10.8.2010 | Julkaisu = Iltalehti| Viitattu = 2.6.2019 }}</ref>


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 3. kesäkuuta 2019 kello 10.24

Rakkaus ei sula sateessa
The Goodbye Girl
Ohjaaja Herbert Ross
Käsikirjoittaja Neil Simon
Perustuu Simonin näytelmään
Tuottaja Ray Stark
Säveltäjä Dave Grusin
Kuvaaja David Walsh
Tuotantosuunnittelija Albert Brenner
Pukusuunnittelija Ann Roth
Pääosat Richard Dreyfuss
Marsha Mason
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Metro-Goldwyn-Mayer
Levittäjä Warner Bros.
Netflix
Ensi-ilta 1977, 1978
Kesto 110 minuuttia
109 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Rakkaus ei sula sateessa (The Goodbye Girl) on Neil Simonin käsikirjoittama ja Herbert Rossin ohjaama yhdysvaltalainen romanttinen draamakomedia vuodelta 1977. Sen naispääosaa esittää Simonin tuolloinen vaimo Marsha Mason. Miespääosan esittäjä Richard Dreyfuss sai roolistaan parhaan miespääosan Oscar-palkinnon ja myös Golden Globen. Elokuva tuotti Oscar-ehdokkuudet neljässä muussakin sarjassa (paras elokuva, naispääosa, naissivuosa ja alkuperäiskirjoitus) ja kolme muuta Golden Globe -palkintoa (paras musikaali- tai komediaelokuva, paras naispääosa ja paras käsikirjoitus).[1][2]

Juoni

Paula McFadden (Mason) on työtön tanssija ja pikkuvanhan tytön Lucyn (Quinn Cummings) yksinhuoltajaäiti New Yorkissa. Hänen näyttelijänä toimiva miesystävänsä jättää hänet ja lähtee Italiaan näytelläkseen Bernardo Bertoluccin elokuvassa. Mies ei ole kertonut vuokranneensa Paulan ja Lucyn käyttämän asunnon eteenpäin Chicagosta tulevalle miesnäyttelijälle Elliotille (Dreyfuss). Paula ja Lucy joutuvat jakamaan kahden makuuhuoneen asunnon Elliotin kanssa ja yrittävät opetella sietämään häntä, vaikka mies kulkee alasti, soittaa kitaraa yöllä, meditoi suitsukkeineen aamuisin, tuo naisia huoneeseensa ja masentuu saatuaan surkeat arvostelut Shakespeare-roolistaan. Kun näytelmän esitykset lopetetaan pian yleisökadon vuoksi, työttömäksi jäävästä Elliotista tulee rakastettavan hyväntuulinen, ja Paula ja Elliot rakastuvat. Elliot saa roolin länsirannikon Seattlessa kuvattavasta elokuvasta, ja melkein jo näyttää siltä, että Paula menettää tämänkin näyttelijämiehen.[3]

Arvioita

Helsingin Sanomien Helena Ylänen kirjoitti ensi-ilta-arviossaan 1978 elokuvan olevan ajatuksiltaan ja kieleltään kankea, mutta silti monesti hauska ja ammattitaitoisesti tehty romanttinen hömpötys.[3] Tv-esityksen alla 32 vuotta myöhemmin Iltalehden Jyrki Laelma luonnehti elokuvaa sen tunnettujen tekijöiden pienimuotoiseksi tuotannoksi, joka toimii Masonin ja Dreyfussin hahmojen välisten yhteenottojen varassa.[4]

Lähteet

  1. The Goodbye Girl awardsdatabase.oscars.org. Viitattu 2.6.2019.
  2. The Goodbye Girl goldenglobes.com. Viitattu 2.6.2019.
  3. a b Ylänen, Helena: Viikon elokuvia: Nainen ilman miestä. Helsingin Sanomat, 18.3.1978, s. 15. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  4. Laelma, Jyrki: Rakkaus ei sula sateessa Iltalehti. 10.8.2010. Viitattu 2.6.2019.