Ero sivun ”Jussi Koskela” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
p Käyttäjän 109.240.101.208 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Tureku tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
Rivi 42: Rivi 42:
}}
}}


'''Johannes ”Jussi” Koskela''' on yksi keskeisimmistä hahmoista [[Väinö Linna]]n trilogiassa ja räp musiikista ''[[Täällä Pohjantähden alla]]''. Tunnetuksi on tullut teoksen alkulause: ”Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi”. Kirjassa Jussin lapsuudesta kerrotaan niukasti. [[Suuret nälkävuodet|Suurten nälkävuosien]] seurauksesta pojan kerrotaan tulleen noin kymmenvuotiaana naapuripitäjästä [[Pentinkulma]]lle. Äidin menehdyttyä Jussi saa jäädä asumaan pappilan palvelusväen kanssa. Hänestä tulee ensin pappilan vuosirenki, sitten vuosimies. Jussilla on salainen haave omasta torpasta pappilan omistamalla maalla ja hän anoo raivauslupaa rovastilta. Vanha [[rovasti]] suostuu, kuitenkaan tekemättä asiasta pitävää kirjallista sopimusta.
'''Johannes ”Jussi” Koskela''' on yksi keskeisimmistä hahmoista [[Väinö Linna]]n trilogiassa ''[[Täällä Pohjantähden alla]]''. Tunnetuksi on tullut teoksen alkulause: ”Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi”. Kirjassa Jussin lapsuudesta kerrotaan niukasti. [[Suuret nälkävuodet|Suurten nälkävuosien]] seurauksesta pojan kerrotaan tulleen noin kymmenvuotiaana naapuripitäjästä [[Pentinkulma]]lle. Äidin menehdyttyä Jussi saa jäädä asumaan pappilan palvelusväen kanssa. Hänestä tulee ensin pappilan vuosirenki, sitten vuosimies. Jussilla on salainen haave omasta torpasta pappilan omistamalla maalla ja hän anoo raivauslupaa rovastilta. Vanha [[rovasti]] suostuu, kuitenkaan tekemättä asiasta pitävää kirjallista sopimusta.


==Juoni==
==Juoni==

Versio 28. toukokuuta 2019 kello 17.43

Jussi Koskela
Luoja(t) Väinö Linna
Näyttelijä(t) Risto Taulo
Risto Tuorila
Ensi-
esiintyminen
Täällä Pohjantähden alla -romaanit
Henkilötiedot
Koko nimi Johannes Koskela
Ammatti maanviljelijä
Sukupuoli mies
Asuinpaikka Pentinkulma
Suhteet
Puoliso(t) Alma Koskela
Lapset
Lastenlapset

Johannes ”Jussi” Koskela on yksi keskeisimmistä hahmoista Väinö Linnan trilogiassa Täällä Pohjantähden alla. Tunnetuksi on tullut teoksen alkulause: ”Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi”. Kirjassa Jussin lapsuudesta kerrotaan niukasti. Suurten nälkävuosien seurauksesta pojan kerrotaan tulleen noin kymmenvuotiaana naapuripitäjästä Pentinkulmalle. Äidin menehdyttyä Jussi saa jäädä asumaan pappilan palvelusväen kanssa. Hänestä tulee ensin pappilan vuosirenki, sitten vuosimies. Jussilla on salainen haave omasta torpasta pappilan omistamalla maalla ja hän anoo raivauslupaa rovastilta. Vanha rovasti suostuu, kuitenkaan tekemättä asiasta pitävää kirjallista sopimusta.

Juoni

Suon kuivaaminen ja torpan rakentaminen kestävät pitkään. Jussi joutuu tekemään töitä ennen kuin suolle raivatut pellot tuottavat edes vaatimatonta tulosta. Työstä hänelle myönnetään myöhemmin maanviljelysseuran raivausmitali.

Vanhan rovastin kuolema ja nuoren helsinkiläispapin tulo hänen tilalleen merkitsee Jussille epävarmuuden lisääntymistä. Lauri Salpakari on vapaamielinen ja hyväntahtoinen, mutta voimakasluonteisen ja vallanhimoisen vaimonsa Ellenin tohvelin alla oleva mies. Salpakari jatkaa Jussin torpankontrahtia "toistaiseksi" ja kirkkoneuvoston asettamalla ehdolla "ellei virkatalon etu toisin vaadi". Ellenin tahdosta ja kirkkoneuvoston päätöksellä runsas kolmannes Koskelan torpan maista otetaan vuonna 1904 takaisin pappilaan, mikä osoittaa Jussin, kuten muidenkin torpparien, olevan täysin isäntäväkensä armoilla. Jussi katkeroituu, mutta luonteeltaan nöyränä hän ei yritä potkia tutkainta vastaan, vaan tunnustaa tosiasian ja tarttuu uudelleen työhön fyysisistä kivuistaan huolimatta.[1]

Jussi Koskela on naimisissa Alman kanssa, jonka kanssa hän saa kolme poikaa: Akselin, Aleksiksen ja Augustin. Vanhin poika Akseli perii myöhemmin Koskelan. August ”Aku” ja Aleksis tuomitaan teloitettaviksi sisällissodan jälkeisessä kenttäoikeudenkäynnissä. Jussi sairastuu aivohalvaukseen käymäläreissullaan keskellä kesäpäivää 1922 ja kuolee syksyllä ollessaan silloin 68-vuotias.

Luonne

Jussi on äksy ja vaitelias, mutta uuras työmies. Hänen luonnettaan koventavat vielä monet ikävät tapahtumat: työn tuottama jatkuva selkäkipu, epävarmuus tulevaisuudesta joka vaivasi kaikkia sekä myöhemmin poikien kuolema. Koko elämänsä ajan hän on kuitenkin kunnollinen mies, joka kohtelee herrasväkeä kunnioittavasti. Hänen nuukuutensa on kylällä kuuluisaa, sillä jossain määrin hän on myös ahne: aina pitäisi saada enemmän säästöön.

Nils-Börje Stormbomin mukaan Täällä Pohjantähden alla -trilogian ensimmäisen osan ruotsinkielisen käännöksen nimi Högt bland Saarijärvis moar – täsmälleen sama kuin Johan Ludvig Runebergin runon Saarijärven Paavo alkuperäinen nimi – ei ole valittu sattumanvaraisesti, vaan se on tarkoituksellisen ironinen. Runebergin kuvaamassa Saarijärven Paavossa ja Koskelan Jussissa on se yhteinen piirre, että kun halla vie viljasadon, kumpikin kaivaa "kaksin verroin suuremmat ojat". Sen sijaan Jussissa ei ole häivähdystäkään Runebergin sankarihahmon valoisasta, ylen määrin luottavaisesta, sankarillisen jalosta ja anteliaasta luonteenlaadusta. Päin vastoin koko kirjassa ei ole pahempaa kitupiikkiä kuin Jussi, jonka saituus ylittää usein koomisuuden rajat. Jos tekee ajatuskokeen ja asettaa Jussin talollisen paikalle, ei ole vaikeaa kuvitella, kuinka mariseva ja vaativa isäntä hän olisi ja mitä rengit ja torpparit hänestä ajattelisivat. Näin tilallisten ja tilattomien toimintaa ohjaavat samat lait ja heitä vaivaavat samat vajavaisuudet.[1]

Edvin Laine ohjasi romaanin pohjalta kaksi elokuvaa; Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970). Kummassakin elokuvassa Jussi Koskelaa näytteli Risto Taulo. Timo Koivusalon Täällä Pohjantähden alla (2009) ja Täällä Pohjantähden alla II (2010) -elokuvissa Jussi Koskelaa näytteli Risto Tuorila.

Lähteet

  1. a b Stormbom, Nils-Börje: Väinö Linna, s. 188–190. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1963.
Tämä kuvitteelliseen hahmoon, paikkaan tai ilmiöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.