Hausjärven hiekkakuoppasurmat

Hausjärven hiekkakuoppasurmat on 1990-luvun alkupuolella tapahtunut kahden, mahdollisesti kolmen tai useamman rikoksen sarja, joiden tapahtumapaikka oli Hausjärvellä sijaitseva hiekkakuoppa tai sen ympäristö.

Keskusrikospoliisi on koonnut jutusta kokonaisuuden, johon liittyy kolme erilaista tapahtumaa. Poliisin mukaan kaikki tapahtumat sitoo yhteen yksi ja sama tekijä. Oletetusta tekijästä on julkisuudessa käytetty nimitystä Järvenpään sarjamurhaaja.

Jutun neljä eri tapausta

Helena Meriläinen

Marraskuussa 1990 39-vuotias Helena Meriläinen, josta on käytetty mediassa myös nimitystä ”Hellu”, vietti ystävänsä luona iltaa Järvenpäässä. Hän poistui ystävän luota puolenyön aikaan ja aikoi matkustaa kotiinsa Riihimäelle. Hän käveli rautatieasemalle ja jäi odottamaan junaa laiturille. Hänen luokseen käveli pian tummatukkainen, nahkatakkiin pukeutunut mies. Mies kysyi Meriläisen matka-aikeista, ja tämä kertoi odottavansa junaa Riihimäelle. Mies tarjoutui kyyditsemään Meriläisen kotiin, ja koska Meriläinen oli lievästi alkoholin vaikutuksen alaisena, hän suostui tarjoukseen. He kävelivät miehen autolle, jonka Meriläinen myöhemmin kuulusteluissa kertoi olleen vaalea, ei farmarityylinen.

Matkan alkaessa mies tarjosi Meriläiselle alkoholijuomia ja jonkinlaista lääkeainetta kapseleiden muodossa. Meriläinen nautti kumpaakin. Hän huomasi matkan aikana muun muassa sen, että mies vaikutti sulkeutuneelta, ja että auton takapenkillä oli lasten turvaistuin. Meriläinen nukahti matkan aikana, ja herätessään huomasi, ettei auto ollut matkalla Riihimäelle, vaan ajoi syrjäistä metsätietä. Meriläisen kysyessä mieheltä reitistä mies kuitenkin vakuutti että Riihimäelle oltiin edelleen matkalla.

Mies ajoi auton pimeälle hiekkakuopalle ja pysäytti auton. Hän yritti suostutella Meriläistä jäämään autoon yöksi, mutta tämä kieltäytyi ja sanoi haluavansa kotiin. Tällöin mies sanoi poistuvansa ”kuselle”. Meriläinen tunsi samaa tarvetta ja myös hän poistui autosta. Meriläisen ollessa kyykyssä mies lähestyi nopeasti ja iski häntä teräaseella päähän. Meriläinen sai pistohaavan, ja lähti kauhuissaan juoksemaan pakoon syrjäiseltä hiekkakuopalta kohti metsää.

Hän kuuli miehen sanovan: ”Eipä onnistunut tällä kertaa.” Kun Meriläinen lähti juoksemaan karkuun, mies lausui sanansa ja poistui autollaan. Jonkin ajan päästä Meriläinen löysi tien eräälle talolle, josta hälytettiin apua. Hän selvisi lopulta ainakin fyysisesti vähäisin vammoin. Hän sai vuotavan haavan päähänsä, mutta lähes varmalta kuolemalta hänet pelasti paksu villamyssy.

Tuula Lukkarinen

Keväällä 1991 28-vuotias Tuula Lukkarinen lähti asiointilomalle Kellokosken sairaalasta. Hänen tarkoituksensa oli matkustaa Tuusulaan sopimaan poikaansa liittyvää huoltajuusasiaa. Lukkarinen ei kuitenkaan koskaan saapunut Tuusulaan, ja viimeinen havainto hänestä oli, kun hän odotti Järvenpään Alkon avautumista ennen kello kymmentä.

Seuraavana päivänä maanomistaja löysi Hausjärven hiekkakuopan läheisyydestä pahoin silvotun Tuula Lukkarisen ruumiin. Ruumis on alle 100 metrin päässä paikasta, jossa muutama kuukausi aiemmin hyökättiin Hellun kimppuun. Poliisin mukaan Lukkarinen oli surmattu puolenyön aikaan ja hänet oltiin kuljetettu hiekkakuopille katoamispäivän ja löytöpäivän välisenä yönä.

Maarit Haantie

40-vuotias Maarit Haantie katosi elokuussa 1993, ja myös hänen epäillään joutuneen mahdollisen sarjamurhaajan uhriksi. Hänen ruumistaan on etsitty tuloksetta Hausjärveltä. Keskusrikospoliisi lähtee tutkinnassaan siitä, että kaikkien kolmen naishenkilön tapaus on saman tekijän käsialaa. Tätä KRP perustelee sillä, että naisia yhdisti moni tekijä, muun muassa alkoholin käyttö, tumma hiusten väri ja asuinympäristö Järvenpää-Hyvinkää-Riihimäki.

Katoaminen

Maarit Haantie lähti porukalla viettämään iltaa ravintola Zapataan Järvenpäähän 13. elokuuta 1993. Seurueeseen kuului Maaritin lisäksi hänen avomiehensä sekä muutama ystävä. Seurue oli menossa sisään ravintolaan, mutta yllättäen Maaritia ei syystä tai toisesta päästetty sisään. Kaikki muut seurueesta kuitenkin pääsivät ravintolaan, ja Maarit jäi seisomaan ravintolan edustalle. Tämän jälkeen hänestä ei ole yhtään varmaa havaintoa.

Tutkinta

Maarit Haantietä koskeva katoamisilmoitus jätettiin aluksi Riihimäen poliisiin, jossa tapausta tutkittiin aluksi tavallisena katoamistapauksena ilman viitteitä henkirikoksesta. Pian saatiin kuitenkin selville, että mahdollisesti Haantielle kuuluva laukku oli löydetty ravintola Martinasta Hyvinkäältä. Martinan henkilökunnan kuulusteluissa selvisi, että ravintolasta oli poistettu myöhään Maaritin katoamisiltana tummatukkainen naisihminen voimakkaan humalatilan takia.

Pian selvisi myös, että Riihimäki-Järvenpää-Hyvinkää -seudulla oli tapahtunut vuonna 1991 raaka silpomismurha jossa naishenkilö nimeltä Tuula Lukkarinen oli löydetty pahoin hakattuna hiekkakuopalta Hausjärveltä. Aiemmin vuonna 1990 oli Helena Meriläinen houkuteltu Järvenpäässä auton kyytiin ja kuljetettu samalle kuopalle josta Lukkarinen noin puoli vuotta myöhemmin löydettiin. Hellu oli saanut päähänsä veitseniskun, mutta hänen onnistui paeta kuopalta. Poliisilla on oletus, että Hellu joutui samaisen miehen uhriksi, joka surmasi Lukkarisen.

Koko edellä mainittu tapahtumaketju kiinnitti Keskusrikospoliisin huomion tapaukseen liittyen, ja se ottikin Haantien tapauksen tutkittavakseen hyvin nopeasti tutkinnan alkuvaiheitten jälkeen. KRP suoritti maastoetsintöjä Hausjärven metsäalueilla ja erityisesti hiekkakuopalla mitään kuitenkaan löytämättä. KRP:n tutkinta jatkuu edelleen, jo lähes 20 vuotta katoamistapauksen jälkeen aktiivisena. Vuonna 2007 esitetty, Maarit Haantien tapaukseen liittynyt Kadonneet-televisiosarjan jakso keräsi paljon katsojia. Jaksossa keskusrikospoliisi pyysi erityisesti vihjeitä Hellun kuvailemasta tummatukkaisesta miehestä, joka on liikkunut 90-luvun alkupuolella Riihimäki-Järvenpää-Hyvinkää -alueella tarjoten kyytiä naisille.

Tuula Lukkarista, Helena Meriläistä ja Maarit Haantietä yhdistivät alkoholin käyttö, tummatukkaisuus ja asuinympäristö. KRP uskookin, että tekijä on sama kaikissa kolmessa tapauksessa. Kadonneet-sarjan myötä saatiin Haantien tapaukseen liittyen noin 30 uutta vihjettä, jotka auttoivat tutkijoita profiloimaan tekijää uudelleen.

Keskusrikospoliisin mukaan vihjeet ovat osaltaan olleet hyvinkin merkittäviä ja tärkeitä tutkinnan suhteen, ja ne ovat vahvistaneet tutkinnan aikaisempia tuloksia. Tutkinta jatkuu edelleen aktiivisesti, ja keskusrikospoliisi uskoo vakaasti, että raaka murhien ja murhayrityksen sarja selviää.

Neljäs tapaus

Vuonna 2017 tuli julki, että näihin murhiin liittyy myös neljäs tapaus. 1989 30-vuotias nainen oli tulossa ravintolasta ja oli humalassa. Mies tuli paikalle ja tarjosi kyytiä. Hän antoi naiselle alkoholia ja pillereitä. Sitten tultiin johonkin metsään. Nainen ei koskaan itse tuonut tapausta julki, vaan uhrin äiti toi sen esille.

Tekijä

Vuosien varrella tekijää on profiloitu. Profilointi perustuu pitkälti Hellun kertomukseen ja tapahtumien kuvailuun. KRP on päätynyt profiloinnissaan seuraavanlaisiin lopputuloksiin:

• Mies on ollut tekohetkellä 30-40 -vuotias. Tapahtuma-aikoihin hänellä on ollut tummat, kiharat hiukset.
• Hän on pituudeltaan n. 170 cm. Hän tuntee ihmisen tai suuren eläimen anatomian (juontaa Lukkarisen surman tekotavasta.)
• Hänellä on tapahtuma-aikoihin ollut mahdollisesti pieni lapsi, sillä auton takapenkillä oli lasten turvaistuin.
• Itse auton on arveltu olevan vaalea porrasperäinen Mazda tai Datsun.
• Mies oli puhunut lapsesta ja huonoista väleistä vaimoonsa, ja tämän perusteella on myös arveltu että hän on eronnut.

Tekijästä saatiin paljon uusia vihjeitä Kadonneet-sarjan avulla. Muutamien vihjeitten mukaan tummatukkainen mies on tarjonnut autokyytiä muutamille naisille myös 2000-luvun puolella. KRP kartoittaa tapausta edelleen, ja tekijän uskotaan vielä löytyvän. KRP on ottanut huomioon myös mahdollisuuden, ettei tekijää ole löytynyt, koska hän saattaa olla esimerkiksi ulkomailla tai kuollut.

Aiheesta muualla

• Ylen Elävä arkisto: Kadonneet: Maarit Haantie