Ero sivun ”Laila Kinnunen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 39: | Rivi 39: | ||
Laila Kinnusen 50-vuotissyntymäpäivän yhteydessä vuonna 1989 valmistui televisiodokumentti nimeltään ''Laila''. |
Laila Kinnusen 50-vuotissyntymäpäivän yhteydessä vuonna 1989 valmistui televisiodokumentti nimeltään ''Laila''. |
||
Laila Kinnunen oli naimisissa |
Laila Kinnunen oli naimisissa kahdesti: vuosina 1967–1970 näyttelijä [[Ville-Veikko Salminen|Ville-Veikko Salmisen]] ja vuosina 1971–1972 [[jugoslavia]]laisen muusikon Milan (Miso) Mišićin kanssa. Hänen elämänsä suurin rakkaus oli kuitenkin italialainen muusikko Armando Fugazza, jonka kanssa hän seurusteli vuosina 1961-1964. Viimeisen avioeron jälkeen Lailan sukunimeksi jäi Mišić.<ref name="Hauta"/> Toisen avioliiton aikana vuonna 1970 syntyi Mišićin tytär [[Milana Misic|Milana Mišić]], joka on urallaan jatkanut äitinsä ammattia laulajana.<ref>[http://www.is.fi/perhe/art-2000000642470.html Milana Misic pelkäsi lapsena kotona olleita humalaisia: "Aina piti olla varpaillaan"]</ref> Varsinaiselta koulutukseltaan ja ammatiltaan Milana on optikko. |
||
Laila Kinnunen on haudattu [[Malmin hautausmaa]]lle.<ref>[http://www.is.fi/kotimaa/art-2000001248278.html Malmille on haudattu monta kuuluisuutta – Matti Pellonpään haudalla on avattu Koskenkorva]</ref> |
Laila Kinnunen on haudattu [[Malmin hautausmaa]]lle.<ref>[http://www.is.fi/kotimaa/art-2000001248278.html Malmille on haudattu monta kuuluisuutta – Matti Pellonpään haudalla on avattu Koskenkorva]</ref> |
||
Versio 18. toukokuuta 2019 kello 10.56
| Laila Kinnunen | |
|---|---|
 Laila Kinnunen vuonna 1965. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Laura Mišić |
| Syntynyt | 8. marraskuuta 1939 Helsingin maalaiskunta |
| Kuollut | 26. lokakuuta 2000 Heinävesi (60 vuotta) |
| Ammatti | laulaja |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Laila Kinnunen |
| Laulukielet | suomi, englanti, saksa, ruotsi, espanja, italia, ranska, venäjä, afrikaans, unkari, heprea |
| Aktiivisena | 1955 – 1980-luvun alku |
| Yhtyeet | Scandia, Benita Records |
| Levy-yhtiöt | Sonet Records, Scandia ja Philips Records |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Laura Annikki (Laila) Kinnunen (vuodesta 1971 Mišić; 8. marraskuuta 1939 Helsingin maalaiskunta – 26. lokakuuta 2000 Heinävesi[1]) oli suomalainen iskelmälaulaja.
Ura
Laila Kinnunen vietti lapsuutensa sotalapsena Ruotsissa ja palasi Suomeen kymmenvuotiaana. Hän voitti Iskelmälaulun SM-kilpailut Helsingissä vuonna 1955, ja pääsi solistiksi Lasse Pihlajamaan orkesteriin vuonna 1956. Myöhemmin Kinnunen lauloi myös muun muassa Olli Hämeen ja Erkki Melakosken orkestereissa. Ensimmäinen levytys ”Lazzarella” vuodelta 1957 oli heti menestys. Muita 1950-luvun menestyslevytyksiä olivat muun muassa ”Illalla, illalla”, ”Kellä kulta, sillä onni”, ”Kuume”, ”Marina”, ”Jazzbasilli” ja ”Pieni kukkanen”.
Vuonna 1961 Kinnunen oli Suomen ensimmäinen edustaja Eurovision laulukilpailuissa. Cannesissa pidetyssä kilpailussa ”Valoa ikkunassa” saavutti jaetun kymmenennen sijan.[2] Tämän jälkeen Kinnunen esiintyi Suomen lisäksi ympäri Eurooppaa muun muassa Ruotsissa, Länsi-Saksassa, ja Hollannissa. Kinnunen oli mukana myös euroviisukarsinnoissa vuonna 1962 kappaleella ”Lumineito”, vuonna 1966 kappaleella ”Muistojen bulevardi”, vuonna 1967 kappaleilla ”Unohdusta ei ole” ja ”Revontuli” sekä vuonna 1969 kappaleella ”Potkis”.
1960-luvun aikana Laila Kinnunen oli kehittynyt monipuoliseksi laulajaksi, joka hallitsi useita tyylilajeja, pystyen vaativiin tulkintoihin. Hän levytti muun muassa bossanovaa, jazzia, kansanlauluja ja musikaalisävelmiä. Tunnetuimpia näistä olivat ”Soittajapoika”, ”Mandshurian kummut”, ”Tiet”, ”Yön äänet”, ”Epävireiset sydämet” (Desafinado), ”Yhden nuotin samba”, ”Ipaneman tyttö”, ”Kun” ja ”En vastaa jos soitat”. Myös iskelmä luontui – esimerkkeinä ”Vesivehmaan jenkka”, ”Katarinan kamarissa”, ”Pieni sydän” ja ”Sä muistatko metsätien”. Hän levytti myös sisarensa Ritva Kinnusen kanssa muutaman kappaleen, joista tunnetuimmat ovat vuonna 1962 levytetyt ”Pojat” ja ”Lauantai”.
Kinnunen esiintyi myös Svenska Teaternissa, elokuvissa Suuri sävelparaati (1959), Iskelmäkaruselli pyörii (1960), Nuoruus vauhdissa (1961), Lauantaileikit (1963) ja TV-ohjelmissa (muun muassa Kuukauden suositut vuosina 1960–1966). Televisiossa laulaja sai esittää monipuolista ohjelmistoa useilla eri kielillä, kuten muun muassa afrikaansiksi Sarie Marais. Näitä taltiointeja on julkaistu muun muassa CD-levyillä Kadonneet helmet 1 ja 2.
Vuoden 1967 jälkeen levytyksiä syntyi enää muutama. Levytyssopimusta Scandian kanssa ei enää jatkettu, ja 1970-luvun alussa laulaja alkoi vetäytyä julkisuudesta yksityiselämänsä ongelmien vuoksi.
Laulaja teki vielä pienimuotoisen comebackin ja levytti vuonna 1980 singlen ”Kohtalon lapsi / Toiset meistä”, jonka jälkeen hän 1980-luvun alussa lopetti laulamisen. Myöhemmin skandaalilehdet kirjoittivat lähinnä tähden alkoholismista ja erakoitumisesta.
Laila Kinnusen 50-vuotissyntymäpäivän yhteydessä vuonna 1989 valmistui televisiodokumentti nimeltään Laila.
Laila Kinnunen oli naimisissa kahdesti: vuosina 1967–1970 näyttelijä Ville-Veikko Salmisen ja vuosina 1971–1972 jugoslavialaisen muusikon Milan (Miso) Mišićin kanssa. Hänen elämänsä suurin rakkaus oli kuitenkin italialainen muusikko Armando Fugazza, jonka kanssa hän seurusteli vuosina 1961-1964. Viimeisen avioeron jälkeen Lailan sukunimeksi jäi Mišić.[1] Toisen avioliiton aikana vuonna 1970 syntyi Mišićin tytär Milana Mišić, joka on urallaan jatkanut äitinsä ammattia laulajana.[3] Varsinaiselta koulutukseltaan ja ammatiltaan Milana on optikko.
Laila Kinnunen on haudattu Malmin hautausmaalle.[4]
Albumit
- Laila (1965, LP, Scandia)
- Iskelmiä vuosien varrelta (LP, Scandia 1974)
- Ajaton Laila Kinnunen (LP, Scandia 1974)
- Sävelkansio (LP, Hjgitjelmi 1980)
- Valoa ikkunassa (LP, Helmi 1986)
- 32 ikivihreää (2 LP:tä, Safir 1989)
- 24 ikivihreää (CD, Finnlevy 1989)
- Mandschurian kummut (CD, Basebeat 1989)
- Unohtumattomat (CD, Helmi 1992)
- Parhaat (3CD, Valitut Palat 1994)
- 20 suosikkia – Lazzarella (CD, F Records 1996)
- 20 suosikkia – Valoa ikkunassa (CD, F Records 1996)
- 20 suosikkia – Mandshurian kummut (CD, F Records 1997)
- 20 suosikkia – Idän ja lännen tiet (CD, F Records 1997)
- Muistojen Laila (CD, F Records 1999)
- Kaikki kauneimmat (CD, F Records 2000)
- Muistojen kyyneleet: 20 ennen julkaisematonta laulua (CD, Mediamusiikki 2001)
- Kadonneet helmet: 20 ennenjulkaisematonta laulua (CD, Mediamusiikki 2002)
- Kadonneet helmet 2: 20 ennenjulkaisematonta laulua (CD, Mediamusiikki 2004)
- 30 suosikkia (CD, Warner Music 2007)
- A la Laila: Alkuperäiset levytykset 1957–1980 (8 CD:tä + kirja, Warner Music 2009)
Kirjallisuutta
- Ikävalko, Reijo: Valoa ikkunassa: Laila Kinnunen. Gummerus, 2001.
- Kinnunen, Laila: Halusin laulaa, halusin rakastaa. Toimittanut Irja Sievänen. 1972.
- Niiniluoto, Maarit: ”Kinnunen, Laila (1939–2000)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 173–175. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
- Wuori-Tabermann, Tuija – Tabermann, Tommy: Lailan laulu. WSOY, 2002.
Lähteet
- Laila Kinnunen Pomus.net. Viitattu 15.4.2014.
Viitteet
- ↑ a b Laura Mišićin hautakivi Silviisii.com. 12.9.2009 (kuvauspäivämäärä).
- ↑ Suomi 1961: Laila Kinnunen – Valoa ikkunassa Viisukuppila. Viitattu 9.12.2016.
- ↑ Milana Misic pelkäsi lapsena kotona olleita humalaisia: "Aina piti olla varpaillaan"
- ↑ Malmille on haudattu monta kuuluisuutta – Matti Pellonpään haudalla on avattu Koskenkorva
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laila Kinnunen Wikimedia Commonsissa
- Laila Kinnusen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
- Laila Kinnusen laulutuotanto 1900-luvulla Suomen Äänitearkiston tietokannassa.
- Laila Kinnunen Ylen Elävässä arkistossa.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||
