Ero sivun ”Valdemar Liljeström” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
aukt. |
p Botti korvasi luokan TPSL:n poliitikot luokalla Työväen ja pienviljelijäin sosialidemokraattisen liiton poliitikot |
||
Rivi 60: | Rivi 60: | ||
{{auktoriteettitunnisteet}} |
{{auktoriteettitunnisteet}} |
||
{{AAKKOSTUS:Liljeström, Valdemar}} |
{{AAKKOSTUS:Liljeström, Valdemar}} |
||
[[Luokka:Kansanedustajat]] |
[[Luokka:Kansanedustajat]] |
||
[[Luokka:Suomalaiset ammattiyhdistysjohtajat]] |
[[Luokka:Suomalaiset ammattiyhdistysjohtajat]] |
||
[[Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot]] |
[[Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot]] |
||
[[Luokka: |
[[Luokka:Työväen ja pienviljelijäin sosialidemokraattisen liiton poliitikot]] |
||
[[Luokka:Suomen ministerit]] |
[[Luokka:Suomen ministerit]] |
||
[[Luokka:Suomen sisällissodan punaiset]] |
[[Luokka:Suomen sisällissodan punaiset]] |
Versio 7. toukokuuta 2019 kello 11.46
Valdemar Liljeström | |
---|---|
Suomen sosiaaliministeri | |
Edeltäjä |
Matti Janhunen Heikki Waris |
Seuraaja |
Tyyne Leivo-Larsson Väinö Leskinen |
Suomen II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri | |
Sukselaisen I hallitus
2.9.1957–28.11.1957 |
|
Edeltäjä | Kustaa Tiitu |
Seuraaja | Paavo Kastari |
Kansanedustaja | |
2.2.1955–11.11.1960
|
|
Vaalipiiri | Helsingin kaupungin vaalipiiri |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 26. helmikuuta 1902 Pietari |
Kuollut | 11. marraskuuta 1960 (58 vuotta) Geneve |
Tiedot | |
Puolue | SDP |
Muut puolueet | TPSL |
Vladimir (Valdemar) Liljeström (26. helmikuuta 1902 Pietari – 11. marraskuuta 1960 Geneve) oli Metallityöväen Liiton puheenjohtaja, kansanedustaja (1955–1960) ja kolmessa hallituksessa ministeri. Liljeström erosi SDP:n eduskuntaryhmästä vuonna 1958 ja siirtyi Työväen ja pienviljelijäin sosialidemokraattisen liittoon.[1]
Ammattiyhdistysjohtajana
Liljeström oli voimakas johtaja joka noudatti Suomen Metallityöväen Liitossa 1950–1960-luvun puheenjohtajavaltaista linjaa. Toimissaan Liljeström oli erittäin itsenäinen, eikä häntä voinut sanoa minkään ryhmän varsinaiseksi edustajaksi vaikka hänet skogilaiseksi mainittiin.lähde? Vastustajien puheissa väitettiin, että hän olisi jopa etääntynyt itse jäsenistöstä.[2] Liljeström toivoi ammattiyhdistysliikkeen eheytymistä ja kannatti Veikko Helteen sovintoehdotusta ammattiyhdistysliikkeen kilpailevien ryhmien välille.
Metallityöväen Liittoa puheenjohtaja Liljeström piti TPSL:n käsissä kommunistien valtausyrityksen aikana kylmän sodan ehkä kiivaimpina vuosina. Hän piti kommunistit poissa liiton päätöksenteosta joidenkin mielestä osin jopa epädemokraattisin keinoin.lähde? Liljeström oli poistanut kommunistit kokonaan muun muassa liiton työehtosopimusneuvottelukunnasta.
Liljeströmillä oli hyvät suhteet työnantajajärjestöjen johtoon, josta oli hyötyä työmarkkinaneuvotteluissa. Hän allekirjoitti työnantajaosapuolten kanssa metallin piirissä ensimmäisen kaksivuotisen indeksiin sidotun työehtosopimuksen vuonna 1960. Liljeström hoiti myös suhteita ulkomaihin ja teki tästä syystä lukuisia ulkomaanmatkoja. Neuvostoliiton matkan seurauksena Liljeström valittiin edustamaan SML:a Neuvostoliiton kauppavaltuuskunnan jäsenenä 1959.
Liljeström kuoli astmakohtaukseen työmatkalla vuonna 1960. Hänen siunaustilaisuuteensa saapui surunvalitteluja yhteiskunnan kaikista kerroksista.[3] Onni Närvänen nostettiin hänen seuraajakseen Metallityöväenliiton johtoon Emil Skogin tuella, ohittaen Liljeströmin oman suosikin Esko Suikkasen.
Ministeriydet
- Sosiaaliministeri (1948–1949, SDP) ja 1958 (ammattiministeri)
- II Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri (1957)
Lähteet
- Ketola, Eino: Suomen Metallityöväenliitto 1961–1983, s. 34–38, 43–45. Otava, 2007.
Viitteet
- ↑ Valdemar Liljeström Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Ketola 2007, s. 44.
- ↑ Ahjo 22/60
Aiheesta muualla
- Valdemar Liljeström Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Reuna, Risto: Liljeström, Valdemar (1902–1960) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 10.3.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Edeltäjä: Matti Janhunen Heikki Waris |
Suomen sosiaaliministeri 1948−1949 1958 |
Seuraaja: Tyyne Leivo-Larsson Väinö Leskinen |
|