Ero sivun ”Eero Kivelä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
Kumottu muokkaus 13848212, jonka teki Knuutson273 (keskustelu) - virheelinen lähdevaikutelma Merkkaus: Kumoaminen |
||
| Rivi 22: | Rivi 22: | ||
* Hurmerinta–Viitanen: ''Suomen Puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945.'' Jyväskylä: Ajatus kirjat 2004. ISBN 951-20-6224-0. |
* Hurmerinta–Viitanen: ''Suomen Puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945.'' Jyväskylä: Ajatus kirjat 2004. ISBN 951-20-6224-0. |
||
* Karhunen, Joppe: ''Taistelujen miehet.'' Porvoo: WSOY 1972. ISBN 951-0-00639-4. |
* Karhunen, Joppe: ''Taistelujen miehet.'' Porvoo: WSOY 1972. ISBN 951-0-00639-4. |
||
| ⚫ | |||
===Viitteet=== |
===Viitteet=== |
||
| Rivi 33: | Rivi 32: | ||
}} |
}} |
||
==Aiheesta muualla== |
|||
| ⚫ | |||
{{Tynkä/Poliitikko}} |
{{Tynkä/Poliitikko}} |
||
Versio 6. toukokuuta 2019 kello 12.06
Eero Olavi Kivelä (18. kesäkuuta 1908 Tampere – 19. heinäkuuta 1992 Tampere) oli suomalainen kansanedustaja ja Mannerheim-ristin ritari numero 9.[1]
Eero Kivelä valmistui kauppaopistosta 1928. Hän toimi G.A. Serlachius Oy:n nuoriso-ohjaajana ja sosiaalivirkailijana Mäntässä 1936–1942 sekä Oy Finlaysonin sosiaalijohtajana 1942–1973. Hän nousi eduskuntaan kansanedustaja Kalle Jutilan tilalle 10. lokakuuta 1945 Kokoomuksen edustajana Hämeen läänin pohjoisesta vaalipiiristä ja oli kansanedustajana vuoteen 1948 saakka. Hän oli Tasavallan presidentin valitsijamiehenä vuosina 1950, 1956 ja 1962.
Talvisodassa Kivelä toimi komppanianpäällikkönä osallistuen hyökkäykseen Tolvajärveltä Aittojoelle, missä hän haavoittui.[2]
Jatkosodassa hän oli komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 27:ssä vuoteen 1942 saakka, jolloin hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 6:een. Edelleen hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 27:ään. Vuonna 1943 hänet sijoitettiin koulutusupseeriksi Jalkaväenkoulutuskeskus 23:een, josta hän siirtyi pataljoonankomentajaksi jo tutuksi tulleeseen Jalkaväkirykmentti 27:ään. Vuonna 1943 hänet siirrettiin esikuntapäälliköksi Jalkaväkirykmentti 48:aan ja edelleen pataljoonankomentajaksi Jalkaväkirykmentti 47:ään. Sodan lopulla hän toimi pataljoonankomentajana ja esikuntapäällikkönä Jalkaväkirykmentti 200:ssa, kunnes hänet nimitettiin komentajaksi Erillinen pataljoona 25:een.[3]
Jalkaväkirykmentti 27 suoritti hyökkäysvaiheessa rajalla läpimurron vihollisasemiin ja kapteeni Kivelä osoitti tässä hyökkäyksessä suurta henkilökohtaista urhoollisuutta ja suoritti onnistuneita vastaiskuja. Näistä ansioista hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 8. syyskuuta 1941.[4]
Ritari Kivelä toimi kenraali Airon oikeusavustajana ns. asekätkentäjutussa.lähde?
Ritari Kivelä ylennettiin everstiluutnantiksi 4. kesäkuuta 1967.[1]
Eero Kivelän poikia ovat kansanedustajana ja Kokoomuksen puoluesihteerinä toiminut Pekka Kivelä sekä emeritus alivaltiosihteeri Juhani Kivelä. Sitran johtaja Antti Kivelä on Eero Kivelän pojanpoika.
Lähteet
- Kemppi, Jarkko: "Mannerheim-ristin ritari 9 Eero Kivelä" Helsinki: Minerva Kustannus 2018. ISBN 9789523126060.
- Hurmerinta–Viitanen: Suomen Puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Jyväskylä: Ajatus kirjat 2004. ISBN 951-20-6224-0.
- Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet. Porvoo: WSOY 1972. ISBN 951-0-00639-4.
Viitteet
Aiheesta muualla
- Eero Kivelä Suomen kansanedustajat. Eduskunta.