Ero sivun ”Uuvana” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 18: | Rivi 18: | ||
| commons = Diapensia lapponica |
| commons = Diapensia lapponica |
||
}} |
}} |
||
''' |
'''Lapinuuvana''' eli '''uuvana''' (''Diapensia lapponica'') on pieni monivuotinen [[uuvanakasvit|uuvanakasvien]] heimoon kuuluva [[varpu]]kasvi. |
||
== Ulkonäkö ja koko == |
== Ulkonäkö ja koko == |
||
Versio 2. toukokuuta 2019 kello 14.23
| Uuvana | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Uuvanakasvit Diapensiaceae |
| Suku: | Uuvanat Diapensia |
| Laji: | lapponica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Diapensia lapponica |
|
| Katso myös | |
Lapinuuvana eli uuvana (Diapensia lapponica) on pieni monivuotinen uuvanakasvien heimoon kuuluva varpukasvi.
Ulkonäkö ja koko
Uuvana muodostaa tiheitä, puolipallomaisia patjoja. Se kasvaa 2–6 senttimetriä korkeaksi. Tiheässä olevat nahkea- ja kiiltäväpintaiset lehdet ovat 0,5–1 cm pitkiä, tasasoukkia, pyöreäkärkisiä ja ehytlaitaisia. Lehdet ovat ainavihannat. Kaksineuvoiset kukat sijaitsevat yksittäin varsien päissä ja ovat väriltään valkoiset. Kukan teriö on kaksi kertaa verhiötä pidempi ja kota on pitkähkö ja monisiemeninen. Uuvana kukkii kesä–elokuussa.[1]
Levinneisyys
Uuvana on levinnyt laajalle pohjoisen pallonpuoliskon arktisille alueille ja etelämpänä vuoristoalueille. Euroopassa lajia tavataan Pohjois-Venäjällä sekä Pohjoismaissa, jossa sitä kasvaa Ruotsissa ja Norjassa Skandien vuoriston alueilla, Pohjois-Islannissa ja Suomessa.[2] Suomessa uuvanaa tavataan melko yleisenä Lapin tuntureilla, erityisesti Enontekiön ja Inarin alueilla.[3]
Elinympäristö
Uuvana kasvaa tuntureiden tuulenpieksemillä, kuivilla harjanteilla ja varpukankailla.[1] Se on sopeutunut erityisen hyvin kylmiin ja tuulisiin kasvupaikkoihin. Uuvanan tiiviin lehtipatjan sisälle muodostuu ympäröivästä ilmastosta täysin erilainen pienilmasto. Lämpötila lehtipatjan sisällä voi parhaimmillaan olla parikymmentä astetta ilman lämpötilaa korkeampi ja myös ilman suhteellinen kosteus voi olla suuri. Lehtipatja myös estää tuulta puhaltamasta kuolleita lehtiä pois, jolloin ne vähitellen muuttavat kasvualustan runsasravinteiseksi. Tutkimuksissa uuvanan on todettu kestävän kylmää erittäin hyvin. Kasvi sietää kevättalvella jopa 60–70 asteen pakkasia.[4]
Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Saarinen, Timo: Uuvana. Teoksessa Kasvit II. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 68.
Viitteet
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 215.
- ↑ Den virtuella floran (ruots.) Viitattu 12.6.2009
- ↑ Kasviatlas 2008: Uuvanan levinneisyys Suomessa Viitattu 12.6.2009.
- ↑ Saarinen 2008, s. 68.