Ero sivun ”Toivo Mäkelä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p →Elokuvat: lisätään malline:auktoriteettitunnisteet using AWB |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 30: | Rivi 30: | ||
Ennen elokuvauraansa Mäkelä näytteli teattereissa. Näistä yksi oli [[Kotkan teatteri]], jossa hän tapasi tulevan elinikäisen puolisonsa [[Irma Seikkula]]n. Ensimmäisen elokuvaroolinsa Mäkelä näytteli [[Wilho Ilmari]]n ohjaamassa [[Jalmari Finne]] -filmatisoinnissa ''[[Pitkäjärveläiset]]'' (1951) ollessaan jo 42-vuotias. Tämä ei haitannut hänen urakehitystään, vaan Mäkelä esiintyi aktiivisesti elokuvissa ja TV-rooleissa kuolemaansa saakka vuoteen 1979. |
Ennen elokuvauraansa Mäkelä näytteli teattereissa. Näistä yksi oli [[Kotkan teatteri]], jossa hän tapasi tulevan elinikäisen puolisonsa [[Irma Seikkula]]n. Ensimmäisen elokuvaroolinsa Mäkelä näytteli [[Wilho Ilmari]]n ohjaamassa [[Jalmari Finne]] -filmatisoinnissa ''[[Pitkäjärveläiset]]'' (1951) ollessaan jo 42-vuotias. Tämä ei haitannut hänen urakehitystään, vaan Mäkelä esiintyi aktiivisesti elokuvissa ja TV-rooleissa kuolemaansa saakka vuoteen 1979. |
||
Mäkelä muistetaan erityisesti persoonallisesta, tiettyjä maneereja hyväksi käyttävästä näyttelijätyylistään. Elokuvayleisölle hän tuli tunnetuksi [[Matti Kassila]]n draamojen ja [[Aarne Tarkas|Aarne Tarkaksen]] komedioiden luottonäyttelijänä. Tunnetuimmat roolinsa hän tekikin Kassilan ohjaamissa elokuvissa ''[[Elokuu (vuoden 1956 elokuva)| Elokuu]]'' (1956), [[Komisario Palmun erehdys (elokuva)|Komisario Palmun erehdys]] (1960) ja |
Mäkelä muistetaan erityisesti persoonallisesta, tiettyjä maneereja hyväksi käyttävästä näyttelijätyylistään. Elokuvayleisölle hän tuli tunnetuksi [[Matti Kassila]]n draamojen ja [[Aarne Tarkas|Aarne Tarkaksen]] komedioiden luottonäyttelijänä. Tunnetuimmat roolinsa hän tekikin Kassilan ohjaamissa elokuvissa ''[[Elokuu (vuoden 1956 elokuva)| Elokuu]]'' (1956), [[Komisario Palmun erehdys (elokuva)|''Komisario Palmun erehdys'']] (1960) ja ''[[Kaasua, komisario Palmu!]]'' (1961). Ensimmäisessä hän esitti juoppoa kanavanvartijaa, toisessa ravintolan pianistia ja kolmannessa hieman homssuista tuomaria. Muistettava on myös pääministerin rooli Spede-elokuvassa ''[[Pähkähullu Suomi]]'' (1967). Hänen viimeiseksi suureksi elokuvaroolikseen jäi valokuvaajan (sekin alkoholistin) rooli [[Rauni Mollberg]]in lämminhenkisessä komediassa ''[[Aika hyvä ihmiseksi]]'' (1977), jossa Irma Seikkula esitti hänen vaimoaan. Elokuva toi Mäkelälle hänen ainoan [[Jussi (palkinto)|Jussi-patsaansa]]. |
||
Elokuvauransa aikana Mäkelä jatkoi tiiviisti esiintymistä myös teatterin puolella. Elokuva- ja televisiorooleja hänelle kertyi lähes 50. Vuonna 1960 hänet palkittiin [[Pro Finlandia]] -mitalilla. |
Elokuvauransa aikana Mäkelä jatkoi tiiviisti esiintymistä myös teatterin puolella. Elokuva- ja televisiorooleja hänelle kertyi lähes 50. Vuonna 1960 hänet palkittiin [[Pro Finlandia]] -mitalilla. |
||
Versio 20. huhtikuuta 2019 kello 00.23
| Toivo Mäkelä | |
|---|---|
 Irma Seikkula ja Toivo Mäkelä vuonna 1954. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Toivo Sulo Armas Mäkelä |
| Syntynyt | 26. syyskuuta 1909 Loviisa |
| Kuollut | 20. huhtikuuta 1979 (69 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Irma Seikkula |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Toivo Sulo Armas Mäkelä (26. syyskuuta 1909 Loviisa – 20. huhtikuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.
Loviisassa syntyneen Toivo Mäkelän vanhemmat olivat kirvesmies Leander Mäkelä ja Josefiina Alfors.
Ennen elokuvauraansa Mäkelä näytteli teattereissa. Näistä yksi oli Kotkan teatteri, jossa hän tapasi tulevan elinikäisen puolisonsa Irma Seikkulan. Ensimmäisen elokuvaroolinsa Mäkelä näytteli Wilho Ilmarin ohjaamassa Jalmari Finne -filmatisoinnissa Pitkäjärveläiset (1951) ollessaan jo 42-vuotias. Tämä ei haitannut hänen urakehitystään, vaan Mäkelä esiintyi aktiivisesti elokuvissa ja TV-rooleissa kuolemaansa saakka vuoteen 1979.
Mäkelä muistetaan erityisesti persoonallisesta, tiettyjä maneereja hyväksi käyttävästä näyttelijätyylistään. Elokuvayleisölle hän tuli tunnetuksi Matti Kassilan draamojen ja Aarne Tarkaksen komedioiden luottonäyttelijänä. Tunnetuimmat roolinsa hän tekikin Kassilan ohjaamissa elokuvissa Elokuu (1956), Komisario Palmun erehdys (1960) ja Kaasua, komisario Palmu! (1961). Ensimmäisessä hän esitti juoppoa kanavanvartijaa, toisessa ravintolan pianistia ja kolmannessa hieman homssuista tuomaria. Muistettava on myös pääministerin rooli Spede-elokuvassa Pähkähullu Suomi (1967). Hänen viimeiseksi suureksi elokuvaroolikseen jäi valokuvaajan (sekin alkoholistin) rooli Rauni Mollbergin lämminhenkisessä komediassa Aika hyvä ihmiseksi (1977), jossa Irma Seikkula esitti hänen vaimoaan. Elokuva toi Mäkelälle hänen ainoan Jussi-patsaansa.
Elokuvauransa aikana Mäkelä jatkoi tiiviisti esiintymistä myös teatterin puolella. Elokuva- ja televisiorooleja hänelle kertyi lähes 50. Vuonna 1960 hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla.
Puoluekannaltaan Toivo Mäkelä oli sosialidemokraatti.
Näyttelijä Taito Mäkelä oli Toivo Mäkelän veli. Toivo Mäkelällä ja Irma Seikkulalla on kolme lasta: Juha Mäkelä (s. 1944), Maarita Mäkelä (myöh. Johansson, s. 1945) ja Markku Mäkelä (s. 1949). Heistä Maarita ja Juha Mäkelä ovat luoneet uraa näyttelijöinä.
Hänet on haudattu vaimonsa Irma Seikkulan kanssa Helsinkiin Malmin hautausmaalle, kortteliin 30–4–125.
Elokuvat
- Pitkäjärveläiset (1951) – Heikkilän Mikko-isäntä
- Noita palaa elämään (1952) – Hannu
- Kolmiapila (1953) – Juoppo
- Kovanaama (1954) – Anders, rikollisliigan pomo
- Sininen viikko (1954) – Bertil Forss
- Olemme kaikki syyllisiä (1954) – Tohtori Heiskanen
- Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1955) – Merimiesjuhlien vieraita
- Nukkekauppias ja kaunis Lilith (1955) – Hovimestari
- Villi Pohjola (1955) – Valokuvaaja
- Elokuu (1956) – Kanavanvartija Viktor Sundvall
- Pää pystyyn Helena (1957) – Eero Alanen
- Kuriton sukupolvi (1957) – Toimittaja Arvo Kääri
- Syntipukki (1957) – Lasse Aro
- Asessorin naishuolet (1958) - Varatuomari Esko Pakkola
- Verta käsissämme (1958) – Hovimestari
- Punainen viiva (1959) – Jussi Kettuvaara
- Lasisydän (1959) – Psykiatri / kulkuri
- Pekka ja Pätkä neekereinä (1960) – Tohtori Pujoparta
- Justus järjestää kaiken (1960) – Tavaratalon johtaja
- Kaks' tavallista Lahtista (1960) – Prokuristi Puntti
- Kankkulan kaivolla (1960) – Nestori
- Komisario Palmun erehdys (1960) – Pianisti
- Autotytöt (1960) – Merimies
- Opettajatar seikkailee (1960) – Maisteri Petäjä
- Minkkiturkki (1961) – Vilho, Valtakunnan rakennustoimiston johtaja
- Tulipunainen kyyhkynen (1961) – Maalaismies Aitamaan autossa
- Olin nahjuksen vaimo (1961) – Tuomari Simolin
- Kaasua, komisario Palmu! (1961) – Varatuomari Lanne
- Kultainen vasikka (1961) – Herman Ahlroos
- Kuu on vaarallinen (1962) – Sten Lehtoja
- Hän varasti elämän (1962) – Kirkkoherra Evald Kettunen
- Naiset, jotka minulle annoit (1962) – Teatterinjohtaja Leo Luotola
- Vaarallista vapautta (1962) – Rainer
- Turkasen tenava! (1963) – Neuvolan lääkäri
- Veljen varjo (1964) (TV) – Kirkonvartija
- Teekutsut (1965) (TV)
- Ylilääkäri (1966) (TV)
- Oppenheimerin tapaus (1967) (TV)
- Pähkähullu Suomi (1967) – Pääministeri
- Äl’ yli päästä perhanaa (1968) – Elokuvatuottaja Arvi Jalmari Mattila/ Iisalmen pastori/Valtiopäivämies/Nimismies/ Kauppaneuvos Hannu Karppinen/Oikeistopuolueen presidenttiehdokas
- Elävä ruumis (1969) – Ivan Petrovitsh
- Titus Andronikus (1970) (TV)
- Hiekkakuningas (1972) (TV) – Hurmeen apuri
- Kuolleista herännyt (1975) (TV)
- Toukokuun 1. päivä
- Aika hyvä ihmiseksi (1977) – Hurme, valokuvaaja
- Runoilija ja muusa (1978) – Vanha tarjoilija
- Onnellinen mies (1979) (TV) – Itkonen
| ||||||||||||||
