Ero sivun ”Oskar Merikanto” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 149.154.125.20 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Crt tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
Rivi 98: Rivi 98:
{{Viitteet}}
{{Viitteet}}


== Aiheesta m ==
== Aiheesta muualla ==
{{Wikiaineisto}}
<br />
* {{Kansallisbiografia | id=1440 | nimi=Merikanto, Oskar (1868–1924). | tekijä=Lappalainen, Seija | ajankohta=4.5.2001 (päivitetty 13.2.2008) }}

*


{{auktoriteettitunnisteet}}
{{auktoriteettitunnisteet}}

Versio 29. maaliskuuta 2019 kello 10.50

Oskar Merikanto
Oskar Merikanto.
Oskar Merikanto.
Henkilötiedot
Koko nimi Frans Oskar Merikanto
Syntynyt5. elokuuta 1868
Helsinki
Kuollut17. helmikuuta 1924 (55 vuotta)
Oitti
Muusikko
Tyylilajit länsimainen taidemusiikkiView and modify data on Wikidata
Soittimet urut ja pianoView and modify data on Wikidata
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Frans Oskar Merikanto (vuoteen 1882 Mattsson; 5. elokuuta 1868 Helsinki17. helmikuuta 1924 Oitti) oli suomalainen muusikko ja säveltäjä.

Ikätoveristaan Jean Sibeliuksesta poiketen Merikanto suuntautui yksinkertaisempaan ja kansanomaisempaan ilmaisuun. Hänestä onkin sukeutunut yksi rakastetuimmista suomalaissäveltäjistä.

Oskar Merikanto tunnetaan erityisesti yksinlauluistaan, kuten Pai, pai, paitaressu; Ilta tuntureilla; Oi, muistatko vielä sen virren; Kullan murunen ja Soi vienosti murheeni soitto, sekä valssistaan Kesäillan valssi. Myös pianoteokset Romanssi, Älä itke äitini ja Valse Lente ovat hyvin tunnettuja.

Ura

Oskar Merikannon isä Frans Ferdinand Ala-Kanto oli ammatiltaan ylikonduktööri. Merikanto sai yksityisopetusta urkuri ja säveltäjä Lauri Hämäläiseltä, kunnes Aurora Karamzinin tukemana pääsi opiskelemaan Leipzigiin 18871889. Tämän jälkeen Merikanto opiskeli Berliinissä Albert Beckerin johdolla 18901891. Vuonna 1892 hänet valittiin Johanneksenkirkon urkurin virkaan, jossa hän toimi kuolemaansa saakka.[1] Oskar Merikanto on säveltänyt 91 yksinlaulua.

Oskar Merikanto oli perustamassa vuonna 1911 Suomalaista Oopperaa ja toimi sen ensimmäisenä kapellimestarina vuosina 1911–1922. [2] Hän toimi myös Päivälehden (myöhemmin Helsingin Sanomat) pitkäaikaisena musiikkikriitikkona.[1]

Yksityiselämä

Oskar Merikannon poika oli säveltäjä Aarre Merikanto. Tämän poika oli kuvanveistäjä Ukri Merikanto. Heidät on kaikki haudattu samaan hautaan Hietaniemen hautausmaalle. Haudalla on 1927 paljastettu Yrjö Liipolan toteuttama muistomerkki[3].

Teoksia

Merikanto-postimerkki vuodelta 1968.

Oopperoita

Soitinmusiikkia

  • Idylli
  • Kesäillan idylli, op. 16 nro 2 (A Summer evening's idyll)
  • Kesäilta, op. 1 (Kesäillan valssi - Summer evening waltz)
  • Mä oksalla ylimmällä, muunnelmia Gabriel Linsénin laulusta Kesäpäivä Kangasalla, op. 26 (On the highest tree-top)
  • Scherzo
  • Suomalaisia Kansanlauluja 1. Vihko
  • Suomalaisia Kansanlauluja 4. Vihko
  • Suomalaisia Kansanlauluja 5. Vihko
  • Valse lente, op. 33 (1898)
  • Romanssi, op. 12 (1891)
  • Passacaglia fis-molli, op. 80 (1913)

Laulumusiikkia

Kuoroteoksia

Yksinlauluja ja duettoja

Katso myös

Kirjallisuutta

  • Heikinheimo, Seppo: Oskar Merikanto ja hänen aikansa. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13778-6.
  • Ketomäki, Hannele: Oskar Merikannon kansalliset aatteet: Merikannon musiikkijuhlatoiminta sekä ooppera Pohjan neiti ja kuorolaulut venäläistämiskauden laulu- ja soittojuhlien ohjelmissa. Studia musica, 48. Helsinki: Sibelius-Akatemia, 2012. ISSN 0788-3757. ISBN 978-952-5959-27-7.
  • Poroila, Heikki: Oskar Merikannon sävellykset. Helsinki: Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 1994. ISBN 951-8903-37-9.
  • Suomalainen, Yrjö: Oskar Merikanto: Suomen kotien säveltäjä.. Helsinki: Otava, 1950.
  • Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Oskar Merikanto. Yhtenäistettyjen nimekkeiden ohjeluettelo. Helsinki: Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2012. ISBN 952-5363-18-X. Teoksen verkkoversio.

Lähteet

  1. a b Merikanto Oskar Sininen laulu. Yle. Viitattu 29.3.2015.
  2. YLE Teema | Sininen laulu | Taiteilijat | Musiikki | Merikanto Oskar vintti.yle.fi. Viitattu 2.11.2017.
  3. Liisa Lindgren: Memoria: Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri, s. 233. SKS, Helsinki 2009.

Aiheesta muualla

Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
  • Lappalainen, Seija: Merikanto, Oskar (1868–1924). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001 (päivitetty 13.2.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

 

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.