Ero sivun ”Immi Hellén” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Lisätty Teoksia.
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 33: Rivi 33:
'''Ingeborg''' ('''Immi''') '''Hellén''' ([[14. tammikuuta]] [[1861]] [[Kuorevesi]] – [[20. tammikuuta]] [[1937]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[runoilija]], jonka teoksista tunnetuimpia ovat sanoitukset [[lastenlaulu]]ihin ''[[Suojelusenkeli (laulu)|Suojelusenkeli]]'' (”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”) ja ''[[Pieni nokikolari]]'' (”Pieni nokipoika vaan...” — suomennos), joululauluun ''[[Joulukirkkoon]]'' (”Kello löi jo viisi, lapset herätkää”) sekä lauluihin ''Paimenpoika'' ("Jäi toiset aamulla nukkumaan"...), ''[[Oravan pesä]]'' (”Kas, kuusen latvassa oksien alla”), ''[[Peipon pesä]]'' (”Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän”), ''Kellot kaikuu'' ja ''Mä olen niin pienoinen''.
'''Ingeborg''' ('''Immi''') '''Hellén''' ([[14. tammikuuta]] [[1861]] [[Kuorevesi]] – [[20. tammikuuta]] [[1937]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[runoilija]], jonka teoksista tunnetuimpia ovat sanoitukset [[lastenlaulu]]ihin ''[[Suojelusenkeli (laulu)|Suojelusenkeli]]'' (”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”) ja ''[[Pieni nokikolari]]'' (”Pieni nokipoika vaan...” — suomennos), joululauluun ''[[Joulukirkkoon]]'' (”Kello löi jo viisi, lapset herätkää”) sekä lauluihin ''Paimenpoika'' ("Jäi toiset aamulla nukkumaan"...), ''[[Oravan pesä]]'' (”Kas, kuusen latvassa oksien alla”), ''[[Peipon pesä]]'' (”Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän”), ''Kellot kaikuu'' ja ''Mä olen niin pienoinen''.


Koulutukseltaan ja kutsumukseltaan Immi Hellén oli [[kansakoulu]]nopettaja. Hän kävi [[Tampere]]en ruotsalaisen tyttökoulun ja valmistui kansakoulunopettajaksi [[Jyväskylän seminaari]]sta vuonna 1884. Tämän jälkeen hän toimi opettajana, aluksi [[Vaasa]]ssa ja vuosina 1885–1927 Helsingissä Lapinlahden kansakoulussa. Hän toimi myös eläinsuojeluyhdistyksessä ja [[raittiusliike|raittiusliikkeessä]]. Nämä arvot heijastuvat myös Hellénin runoissa ja lauluissa.<ref>[http://www.museo24.fi/adminFrame.php?action=INavigation::viewArticle%2810732%29 Immi Hellen opettajana.] Museo24. Jämsä. Viitattu 22.2.2014.</ref>
Immi Hellén syntyi Samuel Erkinpoika ja Ida Sofia Hellénin (s. Nordqvist) kanttoriperheeseen.<ref name ="su">[https://www.jyu.fi/tdk/museo/naisoppilaat/immihellen.htm Immi (Ingeborg) Hellén]</ref> Koulutukseltaan ja kutsumukseltaan hän oli [[kansakoulu]]nopettaja. Hän kävi [[Tampere]]en ruotsalaisen tyttökoulun ja valmistui kansakoulunopettajaksi [[Jyväskylän seminaari]]sta vuonna 1884. Tämän jälkeen hän toimi opettajana, aluksi [[Vaasa]]ssa ja vuosina 1885–1927 Helsingissä Lapinlahden kansakoulussa.


Hellén kirjoitti yli tuhat runoa, joista suurin osa julkaistiin lasten- ja nuortenlehdissä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.jyu.fi/tdk/museo/naisoppilaat/immihellen.htm | Nimeke=Immi (Ingeborg) Hellén, seminaarin uranuurtajanaisia | Julkaisija=Jyväskylän yliopiston museo | Viitattu=27.7.2011}}</ref> Kuorevedellä on järjestetty kolme kertaa runoilija Immi Hellénin nimeä kantava lastenrunojen kirjoituskilpailu — ensimmäinen 1998, jolloin osallistujia oli 667 ja runoja yli 4&nbsp;000. Seuraavat runokilpailut järjestettiin 2001 ja 2004.<ref>[http://www.museo24.fi/adminFrame.php?action=INavigation::viewArticle%2810737%29 Immi Hellenin perintö.] Museo24. Jämsä. Viitattu 22.2.2014.</ref>
Immi Hellén teki opintomatkoja Tanskaan, Norjaan, Saksaan, Sveitsiin, Englantiin, Hollantiin, Belgiaan, Ranskaan, Unkariin, Italiaan ja useita kertoja Ruotsiin.<ref name="su" /> Hän toimi myös eläinsuojeluyhdistyksessä ja [[raittiusliike|raittiusliikkeessä]]. Nämä arvot heijastuvat myös Hellénin runoissa ja lauluissa.<ref>[http://www.museo24.fi/adminFrame.php?action=INavigation::viewArticle%2810732%29 Immi Hellen opettajana.] Museo24. Jämsä. Viitattu 22.2.2014.</ref>

Immi Hellén oli Valistuksen Lastenlehden ja Koiton toimittaja sekä yksi Alakansakoulun lukemiston  toimittajista.<ref name="su" /> Hellén kirjoitti yli tuhat runoa, joista suurin osa julkaistiin lasten- ja nuortenlehdissä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.jyu.fi/tdk/museo/naisoppilaat/immihellen.htm | Nimeke=Immi (Ingeborg) Hellén, seminaarin uranuurtajanaisia | Julkaisija=Jyväskylän yliopiston museo | Viitattu=27.7.2011}}</ref> Kuorevedellä on järjestetty kolme kertaa runoilija Immi Hellénin nimeä kantava lastenrunojen kirjoituskilpailu — ensimmäinen 1998, jolloin osallistujia oli 667 ja runoja yli 4&nbsp;000. Seuraavat runokilpailut järjestettiin 2001 ja 2004.<ref>[http://www.museo24.fi/adminFrame.php?action=INavigation::viewArticle%2810737%29 Immi Hellenin perintö.] Museo24. Jämsä. Viitattu 22.2.2014.</ref>


== Teoksia ==
== Teoksia ==

Versio 28. maaliskuuta 2019 kello 01.46

Immi Hellén
Ingeborg "Immi" Hellén
Ingeborg "Immi" Hellén
Henkilötiedot
Syntynyt14. tammikuuta 1861
Kuorevesi
Kuollut20. tammikuuta 1937 (76 vuotta)
Helsinki
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Ingeborg (Immi) Hellén (14. tammikuuta 1861 Kuorevesi – 20. tammikuuta 1937 Helsinki) oli suomalainen runoilija, jonka teoksista tunnetuimpia ovat sanoitukset lastenlauluihin Suojelusenkeli (”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”) ja Pieni nokikolari (”Pieni nokipoika vaan...” — suomennos), joululauluun Joulukirkkoon (”Kello löi jo viisi, lapset herätkää”) sekä lauluihin Paimenpoika ("Jäi toiset aamulla nukkumaan"...), Oravan pesä (”Kas, kuusen latvassa oksien alla”), Peipon pesä (”Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän”), Kellot kaikuu ja Mä olen niin pienoinen.

Immi Hellén syntyi Samuel Erkinpoika ja Ida Sofia Hellénin (s. Nordqvist) kanttoriperheeseen.[1] Koulutukseltaan ja kutsumukseltaan hän oli kansakoulunopettaja. Hän kävi Tampereen ruotsalaisen tyttökoulun ja valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1884. Tämän jälkeen hän toimi opettajana, aluksi Vaasassa ja vuosina 1885–1927 Helsingissä Lapinlahden kansakoulussa.

Immi Hellén teki opintomatkoja Tanskaan, Norjaan, Saksaan, Sveitsiin, Englantiin, Hollantiin, Belgiaan, Ranskaan, Unkariin, Italiaan ja useita kertoja Ruotsiin.[1] Hän toimi myös eläinsuojeluyhdistyksessä ja raittiusliikkeessä. Nämä arvot heijastuvat myös Hellénin runoissa ja lauluissa.[2]

Immi Hellén oli Valistuksen Lastenlehden ja Koiton toimittaja sekä yksi Alakansakoulun lukemiston  toimittajista.[1] Hellén kirjoitti yli tuhat runoa, joista suurin osa julkaistiin lasten- ja nuortenlehdissä.[3] Kuorevedellä on järjestetty kolme kertaa runoilija Immi Hellénin nimeä kantava lastenrunojen kirjoituskilpailu — ensimmäinen 1998, jolloin osallistujia oli 667 ja runoja yli 4 000. Seuraavat runokilpailut järjestettiin 2001 ja 2004.[4]

Teoksia

  • Aune : nuorisolle. Otava, 1896.
  • Lasten runoja 1 : Kodin ja koulun varalle. Werner Söderström, 1898.
  • Lasten lauluja, koonnut Immi Hellén. WSOY, 1899.
  • Eeva Aarnio : kertomus nuorille. Werner Söderström, 1901.
  • Joulukirja nuorisolle nousevalle, Zachris Schalin, suom. Immi Hellén. Werner Söderström, 1901.
  • Kotitanhuvilla, lapsille omisti Tohtori-Eno, suomeksi sovitti Immi Hellén. Otava, 1915.
  • Mustan Kotkan kapteeni, C. M. Bennett, suom. Immi Hellén. Valistus, 1929.
  • Lasten runokirja : Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, 1930.
  • Alakansakoulun lukemisto. Muut tekijät Tyyni Kontuniemi ja J. K. Santala. Valistus, 1930.
  • Jouluilta satumaassa : viisi pientä satunäytelmää, Astrid Wång-Mariani, kuv. Margit Broberg, suom. Immi Hellén. Kuvataide, 1930.
  • Runoja, toim. Ilona Merikoski, somistaneet Alf Danning ja Heikki Paaer. Valistus, 1951.
  • Ihmeitten ihme : Rudolf Koivun kuvittamia satuja, kuvat Rudolf Koivu, sadut: Immi Hellén...ja muita, toim. Marja Peltonen. Valistus, 1977.
  • Haltiattarien linna : Venny Soldan-Brofeldtin, Alexander Paischeffin ja Onni Muusarin kuvittamia satuja, sadut: Immi Hellén...ja muita, toim. Marja Peltonen. Valistus, 1978.
  • Punaposki, kultasuu : runoaarteita. Karisto, 2000.
  • Lasten riemut : luonnonkirjaa lukemassa Immi Hellén, toim. Anna-Liisa Alanko. WSOY, 2008
  • Hyvää huomenta, punahilkka! toim. Tuula Korolainen, kuv. Karoliina Pertamo. Tammi, 2011.
  • Äidin perintö : kokoelma Immi Hellénin kirjeitä ja runoja perintöjen aarrearkusta, toim. Riitta Erwe. Immi Hellén seura, 2011.

Lähteet

  1. ↑ a b c Immi (Ingeborg) Hellén
  2. ↑ Immi Hellen opettajana. Museo24. Jämsä. Viitattu 22.2.2014.
  3. ↑ Immi (Ingeborg) Hellén, seminaarin uranuurtajanaisia Jyväskylän yliopiston museo. Viitattu 27.7.2011.
  4. ↑ Immi Hellenin perintö. Museo24. Jämsä. Viitattu 22.2.2014.

Kirjallisuutta

  • Alanko, Anna-Liisa: Kotiveräjältä maailman turuille: Kansalliset kasvatusaatteet Immi Hellénin runoissa. Diss. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja, 35. Joensuu: Joensuun yliopisto, 1997. ISSN 0781-0334. ISBN 951-70849-3-5.
  • Alanko, Anna-Liisa: ”Hellén, Immi (1861–1937)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 729–730. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.
  • Jyväskylän seminaari 1863–1937 (matrikkeli). Valistus 1937.

Aiheesta muualla

Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Immi_Hellén&oldid=18033090”