Ero sivun ”Ane” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Certificate of having gone to confession2.png|thumb|300px|Ane vuodelta 1521.]]
[[Kuva:Certificate of having gone to confession2.png|thumb|300px|Ane vuodelta 1521.]]

{{korjattava|määritelmä ei näytä olevan katolisen uskon mukainen: https://katolinen.fi/ane-ja-sen-saaminen/ vaan lähinnä protestanttisen propagandan mukainen. määritelmässä aneeseen vaaditaan rippi ja ehtoollinen, ei rahalahjoja}}


'''Ane''' on [[Katolisuus|katolisessa kristinuskossa]] todistus siitä, että [[Synti|syntejään]] katuva ihminen on lahjoittanut kirkolle rahaa käytettäväksi hyviin tarkoituksiin. Lahjoituksella katuja saattoi korvata kirkon määräämät [[Katumusharjoitus|katumusharjoitukset]]. Aneen vaikutuksen uskottiin ulottuvan myös [[Kiirastuli|kiirastuleen]].<ref name=arffman-129>Arffman 2004, s. 129.</ref>
'''Ane''' on [[Katolisuus|katolisessa kristinuskossa]] todistus siitä, että [[Synti|syntejään]] katuva ihminen on lahjoittanut kirkolle rahaa käytettäväksi hyviin tarkoituksiin. Lahjoituksella katuja saattoi korvata kirkon määräämät [[Katumusharjoitus|katumusharjoitukset]]. Aneen vaikutuksen uskottiin ulottuvan myös [[Kiirastuli|kiirastuleen]].<ref name=arffman-129>Arffman 2004, s. 129.</ref>

Versio 27. helmikuuta 2019 kello 14.32

Ane vuodelta 1521.


 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: määritelmä ei näytä olevan katolisen uskon mukainen: https://katolinen.fi/ane-ja-sen-saaminen/ vaan lähinnä protestanttisen propagandan mukainen. määritelmässä aneeseen vaaditaan rippi ja ehtoollinen, ei rahalahjoja

Ane on katolisessa kristinuskossa todistus siitä, että syntejään katuva ihminen on lahjoittanut kirkolle rahaa käytettäväksi hyviin tarkoituksiin. Lahjoituksella katuja saattoi korvata kirkon määräämät katumusharjoitukset. Aneen vaikutuksen uskottiin ulottuvan myös kiirastuleen.[1]

Aneen saaminen edellytti yleensä tiettyjen ennalta määrättyjen ehtojen täyttymistä ja tiettyjen ennalta määrättyjen tekojen suorittamista. Uskovan täytyi esimerkiksi olla armon tilassa vähintäänkin silloin, kun aneeseen liittyvä teko suoritettiin.[2] Hänen täytyi myös olla sisäisesti täysin irrottautunut synnistä, sakramentaalisesti tunnustanut syntinsä, ottanut vastaan pyhän ehtoollisen sekä rukoillut paavin tarkoitusten puolesta. Täydellisen aneen saattoi saada vain kerran päivässä.[3]

Aneita saattoi käyttää itsensä hyväksi tai kuolleiden ihmisten sielujen hyväksi, mutta ei toisten maan päällä elävien ihmisten hyväksi.[4]

Historia

 Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Varhaiskirkko ei tuntenut anekäytäntöä, vaan se kehittyi 500–900-luvulla ja ainoastaan latinalaisessa kirkossa siirryttäessä julkisesta sovittamisesta yksityisen ripin sakramenttiin. Ane tarkoittaa vapautumista syntiä seuraavasta maallisesta rangaistuksesta, kuten esimerkiksi jalkapuusta. Syntien aiheuttama syyllisyys on jo synninpäästön sakramentissa pyyhitty pois. Myös kirkon määräämän katumuksen, esimerkiksi tilapäisen ehtoolliskiellon, pystyi korvaamaan katumustöillä, kuten almuilla tai pyhiinvaelluksilla.

Keskiajalla aneita myytiin rahaa vastaan helpotuksiksi katumusharjoituksiin ja lyhentämään kiirastulessa vietettävää aikaa. Aneita oli mahdollista ostaa myös kuolleiden omaisten puolesta. Anekauppa sai alkunsa ajatuksesta, että hyvillä teoilla saattoi sovittaa pahoja tekoja. Myöhemmin katumustöitä alettiin korvata maksamalla tarpeeksi rahaa – aneiden esikuva oli syntynyt. Myöhäiskeskiajalla katumuksen suorittaminen rahana oli jo hyvin yleistä. 1500-luvulla aneiden myynti alkoi kuitenkin olla yhä selvemmin kirkon liiketoimintaa: vuonna 1517 paavi Leo X antoi määräyksen markkinoida aneita aktiivisesti Pietarinkirkon rakennustöiden rahoittamiseksi. Pohjoismaissa anekauppaa johti Johannes Angelus Arcimboldus, joka toimi samalla kirkkopoliittisena rauhansovittelijana. Erityisen aggressiivisena anekauppiaana tunnettiin Johann Tetzel. Martti Luther sai kampanjasta kimmokkeen kuuluisien 95 teesinsä kirjoittamiseen.

Uskonpuhdistajat John Wycliffe, Jan Hus ja Martti Luther tuomitsivat aneen julkeana Jumalan armon kaupallistamisena. Uskonpuhdistuksen jälkeen anekauppa tyrehtyi, mutta se akoi uudelleen vastauskopuhdistuksen aikaan; aneilla ei enää suoritettu katumusta, vaan ihmiset saivat osallistua Pietarinkirkon rakennuskuluihin ostamalla aneita.

Huomioitavaa on se, että Luther puolusti hyvin jyrkästi apostolista anettaselvennä teesissään numero 71.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Arffman 2004, s. 129.
  2. ↑ Apostolisen katumusoikeusistuimen asiakirja Aneen lahja, 2–3 (2000)
  3. ↑ Apostolisen katumusoikeusistuimen asiakirja Aneen lahja, 4 (2000)
  4. ↑ Apostolisen katumusoikeusistuimen asiakirja Aneen lahja, 7 (2000)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ane&oldid=17969049”