Tämä on lupaava artikkeli.

Ero sivun ”Syyria” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Fipen (keskustelu | muokkaukset)
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 2001:14BB:430:59EE:34A8:230E:F6F4:BFE6) ja palautettiin versio 17863559, jonka on tehnyt Jni
linkitystä historiallisesta alueesta kertovaan artikkeliin ja selvennystä, täältä viety sisältöä artikkelin Syyria (alue) pohjaksi
Rivi 52: Rivi 52:
'''Syyrian arabitasavalta''' eli '''Syyria''' on [[Lähi-itä|Lähi-idän]] valtio. Syyria rajautuu etelässä [[Jordania]]an ja [[Israel]]iin, lännessä [[Libanon]]iin ja [[Välimeri|Välimereen]], pohjoisessa [[Turkki]]in ja idässä [[Irak]]iin. Se on osa [[Levantti|Levantin]] aluetta Välimeren itäpäässä.
'''Syyrian arabitasavalta''' eli '''Syyria''' on [[Lähi-itä|Lähi-idän]] valtio. Syyria rajautuu etelässä [[Jordania]]an ja [[Israel]]iin, lännessä [[Libanon]]iin ja [[Välimeri|Välimereen]], pohjoisessa [[Turkki]]in ja idässä [[Irak]]iin. Se on osa [[Levantti|Levantin]] aluetta Välimeren itäpäässä.


Syyrian nimi pohjautuu muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten siitä käyttämään nimeen, joka puolestaan saattaa pohjautua babylonian sanaan ''suri''.<ref name="EC"/> Eräät maailman vanhimmista sivilisaatioista ovat sijainneet Syyriassa. Nykyisen Syyrian alue on ollut kristinuskon syntysijoja ja keskiajalla alueesta tuli yksi islamin keskuksista. Uudella ajalla Syyria joutui osmanien vallan alle ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen siitä tuli Ranskan siirtomaa.
Syyrian nimi pohjautuu muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten siitä käyttämään nimeen, joka puolestaan saattaa pohjautua babylonian sanaan ''suri''.<ref name="EC"/> Eräät maailman vanhimmista sivilisaatioista ovat sijainneet [[Syyria (alue)|historiallisessa Syyriassa]]. Syyrian alue on ollut kristinuskon syntysijoja ja keskiajalla alueesta tuli yksi islamin keskuksista. Uudella ajalla Syyria joutui osmanien vallan alle ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen siitä tuli Ranskan siirtomaa.


Syyria itsenäistyi toisen maailmansodan yhteydessä, mutta [[arabisosialisti]]nen baath-puolue on hallinnut sitä [[totalitarismi|totalitaarisesti]] vuodesta 1963. Vuonna 2011 maassa puhkesi [[arabikevät|arabikevääseen]] liittyneitä mellakoita. Nämä johtivat kesään 2011 mennessä [[Syyrian sisällissota|sisällissotaan]], jossa kapinalliset pyrkivät kaatamaan presidentti [[Bašar al-Assad]]in hallinnon.
Syyria itsenäistyi toisen maailmansodan yhteydessä, mutta [[arabisosialisti]]nen baath-puolue on hallinnut sitä [[totalitarismi|totalitaarisesti]] vuodesta 1963. Vuonna 2011 maassa puhkesi [[arabikevät|arabikevääseen]] liittyneitä mellakoita. Nämä johtivat kesään 2011 mennessä [[Syyrian sisällissota|sisällissotaan]], jossa kapinalliset pyrkivät kaatamaan presidentti [[Bašar al-Assad]]in hallinnon.


== Maantiede ==
== Maantiede ==
<!-- ''Pääartikkeli: [[Syyrian maantiede]]'' -->
[[Kuva:Un-syria.png|350px|thumb|Syyrian kartta.]]
[[Kuva:Un-syria.png|350px|thumb|Syyrian kartta.]]


Rivi 74: Rivi 73:
== Historia ==
== Historia ==
=== Varhaishistoria ===
=== Varhaishistoria ===
{{pääartikkeli|[[Syyria (alue)]]}}

Syyriassa ovat sijainneet eräät maailman vanhimmista sivilisaatioista.
Syyriassa ovat sijainneet eräät maailman vanhimmista sivilisaatioista.
[[Maanviljelyn synty|Varhaista maanviljelyn kehitystä]] on koetettu kartoittaa myös Syyriassa tehdyillä kaivauksilla. Syyria oli osa heettiläisten, [[Assyria]]n, [[Babylon]]in, [[Israel]]in, [[Egypti]]n, [[Persia]]n, [[Kreikka|Kreikan]] ja foinikialaisten valtakuntia ennen joutumistaan [[Rooman valtakunta|Rooman]] alaisuuteen.<ref>[http://countrystudies.us/syria/3.htm Ancient Syria] ''Syria: A Country Study.'' Library of Congress, 1987.</ref>
[[Maanviljelyn synty|Varhaista maanviljelyn kehitystä]] on koetettu kartoittaa myös Syyriassa tehdyillä kaivauksilla. Syyria oli osa heettiläisten, [[Assyria]]n, [[Babylon]]in, [[Israel]]in, [[Egypti]]n, [[Persia]]n, [[Kreikka|Kreikan]] ja foinikialaisten valtakuntia ennen joutumistaan [[Rooman valtakunta|Rooman]] alaisuuteen.<ref>[http://countrystudies.us/syria/3.htm Ancient Syria] ''Syria: A Country Study.'' Library of Congress, 1987.</ref>

Versio 22. helmikuuta 2019 kello 15.07

Syyrian arabitasavalta
الجمهورية العربية السورية
(al-Jumhūriyya al-ʿarabiyya al-sūriyya)
Syyrian lippu Syyrian vaakuna

Syyrian sijainti
Syyrian sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri
Bašar al-Assad
Imad Khamis
Pääkaupunki Damaskos (2,566 miljoona as.)[1]
33°30′47″N, 36°17′31″E
Muita kaupunkeja Aleppo (3,6 miljoonaa as.)
Homs (1,6 miljoonaa as.)
Hama (1,2 miljoonaa as.)
[1]
Pinta-ala
– yhteensä 185 180[1] (sijalla 88)
– josta sisävesiä 0,06 %
Väkiluku (2016) 17 185 170[1] (sijalla 66)
– väestönkasvu 1,56[1] (2016)
Viralliset kielet arabian kieli
Valuutta Syyrian punta (SYP)
BKT (2015)
– yhteensä 50,28 miljardia USD (PPP)[1]  (sijalla 110)
– per asukas 2 900 USD
HDI (2019) 0,567[2] (sijalla 151)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 19,5[1]
– teollisuus 19[1]
– palvelut 61,5[1]
Aikavyöhyke UTC+2
– kesäaika UTC+3
Itsenäisyys
Vichyn Ranskasta:
Tunnustettu:

1. tammikuuta 1944
7. huhtikuuta 1946
Lyhenne SY
– ajoneuvot: SYR
– lentokoneet: YK
Kansainvälinen
suuntanumero
+963
Tunnuslause وحدة ، حرية ، اشتراكية ("Yhtenäisyys, vapaus, sosialismi") - Baath-puolue
Kansallislaulu Humat ad-Diyar

Syyrian arabitasavalta eli Syyria on Lähi-idän valtio. Syyria rajautuu etelässä Jordaniaan ja Israeliin, lännessä Libanoniin ja Välimereen, pohjoisessa Turkkiin ja idässä Irakiin. Se on osa Levantin aluetta Välimeren itäpäässä.

Syyrian nimi pohjautuu muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten siitä käyttämään nimeen, joka puolestaan saattaa pohjautua babylonian sanaan suri.[3] Eräät maailman vanhimmista sivilisaatioista ovat sijainneet historiallisessa Syyriassa. Syyrian alue on ollut kristinuskon syntysijoja ja keskiajalla alueesta tuli yksi islamin keskuksista. Uudella ajalla Syyria joutui osmanien vallan alle ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen siitä tuli Ranskan siirtomaa.

Syyria itsenäistyi toisen maailmansodan yhteydessä, mutta arabisosialistinen baath-puolue on hallinnut sitä totalitaarisesti vuodesta 1963. Vuonna 2011 maassa puhkesi arabikevääseen liittyneitä mellakoita. Nämä johtivat kesään 2011 mennessä sisällissotaan, jossa kapinalliset pyrkivät kaatamaan presidentti Bašar al-Assadin hallinnon.

Maantiede

Syyrian kartta.

Syyrian Välimeren rannikolla on kapea, Turkin rajalta Libanoniin ulottuva tasankokaistale. Sitä peittävät hiekkadyynit ja katkovat vuoristosta kohti rannikkoa kuroutuvat harjanteet. Rannikkokaistaleen sisämaan puolella kulkevat noin 1 200 m korkeat Jabal an-Nusayriyya -vuoret. Niiden länsirinteet saavat sateita, jotka aiheuttaa mereltä tuleva kostea ilma. Siksi ne ovat hedelmällisiä ja tiheämpään asuttuja kuin itärinteet, joille puhaltaa aavikon kuiva tuuli. Vuoriston eteläpäässä on Homsin sola, josta kulkee maantie sisämaasta Tripolin satamaan. Homsin sola on ollut vuosisatojen ajan merkittävä kulkureitti.[4]

Eufratjoki kulkee Syyrian itäosassa. Se saa alkunsa Turkin vuorilta ja virtaa maan poikki Irakiin.[4]

Vuonna 2010 maassa oli neljä yli puolen miljoonan asukkaan kaupunkia: pääkaupunki Damaskos, Aleppo pohjoisessa, Homs ja Hama.[5]

Ilmasto on kuiva ja kuuma, mutta talvet leudot. Maan ylängöillä sataa talvisin ajoittain lunta. Maan korkein kohta on vuori nimeltä Hermonvuori, joka kohoaa 2 814 metrin korkeuteen.[6]

Luonto ja luonnonsuojelu

Kultahamsteri on alkuperäinen syyrialainen laji. Virallisten tietojen mukaan maassa elää edelleen susia, hyeenoita, mäyriä, villisikoja, sakaaleita, kauriita, karhuja ja hillereitä, mutta niitä tavataan harvoin. Suurin osa vuorten rinteiden metsistä on tuhottu. Jäljellä olevissa pirstaleissa kasvaa marjakuusta, lehmusta ja kuusia. Uhanalaisiin nisäkkäisiin kuuluvat juovahyeena, kuusipeura ja metsäkauris. Myös muutama töyhtöiibis on tavattu Syyriassa.[7]

Syyrian pinta-alasta vain pieni osa on suojeltu verrattuna muihin Välimeren maihin. Sillä on merkittävä kosteikkojensuojelualue, Sabkhat al-Jabbulin suojelualue. Se on suolajärvi noin 30 km Alepposta, ja se on tärkeä monien vesilintujen kuten flamingojen turvapaikkana. Palmyran lähelle suunnitellaan Al-Talilan suojelualuetta turvaamaan alueen monimuotoisuutta.[7]

Historia

Varhaishistoria

Pääartikkeli: Syyria (alue)

Syyriassa ovat sijainneet eräät maailman vanhimmista sivilisaatioista. Varhaista maanviljelyn kehitystä on koetettu kartoittaa myös Syyriassa tehdyillä kaivauksilla. Syyria oli osa heettiläisten, Assyrian, Babylonin, Israelin, Egyptin, Persian, Kreikan ja foinikialaisten valtakuntia ennen joutumistaan Rooman alaisuuteen.[8]

Syyrian alue oli kristinuskon syntysijoja. Islam laajeni sinne 600-luvulla ja Syyriasta tuli yksi uuden uskonnon keskuksista. Muhammedin heimoa quraišeja edustanut Umaijadien dynastia hallitsi Damaskoksesta käsin arabien maailmanvaltaa vuosina 661–750. Suurimmillaan dynastia hallitsi Pakistanin ja islamilaisen Espanjan välistä aluetta Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Valtansa alkuvaiheessa umaijadit kunnioittivat kristittyjen uskoa ja antoivat näille erivapauksia, mutta 89 vuotta jatkuneen vallan aikana enemmistö syyrialaisista kääntyi islamiin, ja arabian kieli syrjäytti vähitellen aramean. Islamin lakia, šariaa, sovellettiin vain islaminuskoisiin, muuten maassa noudatettiin hellenististä oikeusjärjestelmää.[9]

Seldžukkien valtakauden ja ristiretkien jälkeen Syyria oli arabien hallussa vuoteen 1516, kunnes osmanit valloittivat sen.[10]

Ranskan valta ja maailmansodat

Osmanien valtakunnan hajottua ensimmäisen maailmansodan jälkeen Syyria joutui Ranskan hallintaan Kansanliiton mandaattialueena – Ranska oli julistanut itsensä alueen suojelijaksi jo 1700-luvulla. Syyria vapautettiin Vichyn Ranskalta ja julistettiin itsenäiseksi vuonna 1944, mutta vieraat joukot pysyivät maassa vuoteen 1946. Syyria oli YK:n perustajajäsen.[11]

Kaappauksia ja valtioliitto

Vuonna 1947 perustettiin arabisosialistinen baath-puolue. Maassa oli kolme sotilasvallankaappausta vuonna 1949, upseeri Adib al-Shishakhli nousi valtaan ja kielsi puolueet, mutta hänet syrjäytettiin uudella kaappauksella 1954. Siviilihallinto lähentyi Egyptin kanssa. Vuosina 1958–1961 maa oli valtioliitossa Egyptin kanssa nimellä Yhdistynyt arabitasavalta. Se irtautui 1961 sotilaskaappauksella, ja 1963 siirryttiin baath-puoluen siviilivaltaan Amin al-Hafez presidenttinä. Kaappaukset jatkuivat puolueen sisällä: 1966 Salah Jadid syrjäytti al-Hafezin ja 1970 Hafez al-Assad nousi valtaan ja laitatti Salad Jadidin vankilaan.[12]

Sotaa ja kapinoita

Vuoden 1967 kuuden päivän sodan aikana Israel miehitti Golanin kukkulat. Vuoden 1973 Jom kippur -sodassa Syyria ja Egypti yrittivät palauttaa miehitettyjä alueita, mutta turhaan.[12]

Valtaa pitävä Baath on virallisesti sekulaarinen puolue, ja kun se muutti perustuslakia poistaen vaatimuksen presidentin muslimitaustasta 1973, muslimit nousivat kapinaan.[12] Jännitteitä on ollut myös enemmistönä olevien sunnien ja šiialaisten alawi-lahkoon kuuluvan eliitin välillä.[13] Sunnimuslimien veljeskunta aloitti aseellisen taistelun Syyrian hallitusta vastaan vuonna 1976. Vuonna 1980 Iranin islamilainen vallankumous rohkaisi myös syyrialaisia muslimeja mielenosoituksiin. Vuonna 1982 Syyrian armeija pommitti Haman kaupungin melkein maan tasalle. Lukuisia siviileitä sai surmansa.[12]

Libanonin miehitys

Libanonin sisällissodassa 1976 Maroniittien asema uhkasi heiketä, ja Syyrian joukot miehittivät Libanonia vuodesta 1976 vuoteen 2005, virallisesti rauhanturvatehtävissä. Syyrialaisjoukot taistelivat Libanonissa israelilaisia vastaan, jotka hyökkäsivät Beirutiin 1982.[12] Bašar al-Assadin katsotaan murhauttaneen Libanonin pääministeri Rafik Haririn[14] vuonna 2005, mutta vaikka aluksi löytyi todisteita al-Assadin turvallisuusjoukkoja vastaan, sittemmin tämän liittolaisen Hizbollahin on epäilty suorittaneen teon. Tutkimukset ovat yhä kesken. Libanonin Hizbollah-taistelijat ovat nyttemmin tulleet al-Assadin tueksi kansannousua vastaan.

Hafez al-Assadin valtakausi

Noustuaan kaappauksella valtaan 1970 Hafez al-Assad järjesti maahan nopeasti hallintoa ja valtarakenteita. Perustettiin 175 jäsenen parlamentti, johon baath sai enemmistön. Puoluejohtoon tuli 21-jäsenen neuvosto, jonka johtoon valittiin al-Assad. Hänet valittiin myös presidentiksi 7 vuoden kaudelle vuonna 1971. Vallan siirtoa Jadidilta Assadille pidettiin kaikkiaan maltillisena ja askeleena pois radikaalista kommunismista.[13]

Assad oli Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan maiden läheinen liittolainen, ja sai sotilasapua etenkin vuoden 1973 yhteydessä. Samaan aikaan hän pyrki lähestymään myös länttä ja palautti diplomaattisuhteet useisiin länsimaihin. Välit muihin arabimaihin olivat myös kohteliaat, ja vuonna 1971 Syyria solmi lyhytikäisen liiton Egyptin ja Libyan kanssa.[13]

Neuvostoliiton hajottua maalla on ollut tiivis suhde Venäjään. Syyria saa maalta lainoja, aseita ja koulutusta.[14]

Bašar al-Assadin valtaan nousu

Bašar al-Assad
Assadin perhe 1990-luvun alussa: vasemmalla takarivissä Maher, Bašar, Basil, Majid ja Bušra. Presidentti Hafez al-Assad (oikealla istumassa), Anisa Makhlouf (vasemmalla istumassa)

Syyriaa 1971–2000 hallinneen presidentti Hafez al-Assadin poika Bašar al-Assad nousi valtaan vuonna 2000. Hän vapautti heti aluksi 600 poliittista vankia. Muslimiveljestö ilmoitti aloittavansa jälleen poliittisen toiminnan, ja muutenkin toivo vapaammasta ajasta autoritäärisen isän jälkeen heräsi. Kuitenkin syyskuussa 2001 pidätettiin muutosta ajaneita kansanedustajia.[12]

Yhdysvallat on pitänyt Syyriaa terrorismin tukijana ja lukenut sen "pahan akseliin" kuuluvaksi. Vuonna 2004 Yhdysvallat julisti Syyrian kauppasaartoon.[12]

Vuoden 2006 lopussa ja 2007 alussa Syyria vastaanotti yli miljoona pakolaista, jotka ovat paenneet Irakista Yhdysvaltain miehityksen ja sitä seuranneen sisällissodan jälkeen. Lokakuussa 2007 Syyria lopetti pakolaisten vastaanottamisen.[12]

Vuonna 2007 Operaatio Orchardissa Israel iski Deir ez-Zorin seudulle. Yhdysvallat ilmoitti iskun kohteena olleen ydinaselaitoksen rakennustyömaan.[12]

CIA:n teki puolisotilaallisen iskun Abu Kamaliin vuonna 2008 ja väitti, että kohteena oli ulkomaisten taistelijoiden verkosto, mutta Syyria piti sitä hyökkäyksenä maan suvereniteettia vastaan.[15][16]

Venäjä on vuodesta 1971 vuokrannut laivastoasemaa Syyrian Tartusin sataman pohjoisosasta.[17][18][19] Vuonna 2015 on uutisoitu Venäjän osallistuvan Tartusin satamasta noin 55 kilometriä pohjoiseen sijaitsevan Latakian Bassel al-Assadin kansainvälisen lentoaseman laajennukseen. Lentoaseman yhteydessä toimii Syyrian ilmavoimien tukikohta. Amerikkalaislähteet ovat epäilleet lentoasemalle rakennettujen uusien parakkien palvelevan Venäjän sotavoimien läsnäoloa Syyriassa.[20] Venäläislähteet kertovat Venäjän toimittaneen syyskuussa 2015 Syyrialle jälleen uusia pienaseita, kranaatinheittimiä, panssaroituja ajoneuvoja ja muita aseita.[21]

Sisällissota

Pääartikkeli: Syyrian sisällissota

Maaliskuussa 2011 Etelä-Syyriassa sijaitsevassa Daraan kaupungissa syttyi arabikevään innoittamia mielenosoituksia.[22] Armeija aloitti mielenosoitusten murskaamisen huhtikuussa 2011.[14] Mielenosoitusten tukahduttaminen ei kuitenkaan onnistunut, vaan levottomuudet levisivät muualle maahan. Hallinnon vastustajat alkoivat muodostaa omia aseellisia ryhmiään ja hyökätä turvallisuusjoukkoja vastaan ja tilanne kiihtyi nopeasti sisällissodaksi. Sotaan on sotkeutunut myös useita ulkopuolisia tahoja. Venäjä, Libanonin Hizbollah ja Iran ovat tukeneet Bašar al-Assadin hallintoa, kun taas hallinnon vastaiset kapinallisryhmät ovat saaneet tukea muun muassa Yhdysvalloilta, Ranskalta ja Britanniasta, sekä Turkista ja Saudi-Arabiasta. Israel on tehnyt Syyriaan ilmaiskuja, joita on tähdätty etenkin Irania ja Hizbollahia vastaan. Sekasorrosta ovat hyötyneet jihadistiryhmät kuten al-Qaida ja Isis. Sodan kuluessa Assadin hallinto on saanut takaisin suuria osia sen kapinallisille aluksi menettämistä alueista. Kapinallisten suurin tukikohta on Idlibin maakunta. Kurdien Syyrian demokraattiset voimat eli SDF hallitsee puolestaan alueita Eufratista itään.[22]

Syrian Observatory for Human Rights eli SOHR arvoi maaliskuussa 2018 sodan aikana kuolleen yli 350 000 henkilöä.[22] YK:n pakolaisjärjestö eli UNHCR arvioi huhtikuussa 2018 maassa olevan 6,6 miljoonaa pakolaista maan rajojen sisällä, sekä 5,6 miljoonaa pakolaista ulkomailla. Suurin yksittäinen pakomaa syyrialaisille oli Turkki, jossa oli noin 3,3 miljoonaa syyrialaista pakolaista.[23]

Sotarikokset

Marraskuun lopussa 2011 YK tuomitsi Syyrian hallituksen toimet rikoksina ihmisyyttä vastaan.[24][25] Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on kerännyt jatkuvasti kasvavaa todistusaineistoa al-Assadin syyllisyydestä kansanmurhaan.[14] Myös kemiallisten aseiden ilmeinen käyttö vahvistaa aineistoa.[14] Syyria lupasi kesken sodan luopua kemiallisista aseistaan.[14]

Politiikka

Syyria on semipresidentiaalinen tasavalta. Se on virallisesti demokraattinen, mutta sitä hallitsee totalitaarinen arabisosialistisen[14] Baath-puolueen hallinto vuoden 1963 kaappauksen jälkeen. Puolueella on 2/3 enemmistö 250 paikan parlamentissa, josta loppu on jaettu riippumattomien ehdokkaiden kesken. Maa oli poikkeustilalainsäädännön alainen vuodesta 1963 kevääseen 2011. Israel on miehittänyt Syyrialle kuuluvia Golanin kukkuloita vuodesta 1967, ja maiden välit ovat muutenkin hyvin kireät. Libanon oli käytännössä pitkään Syyrian miehittämä ja maassa oli parikymmentä tuhatta Syyrian sotilasta. Keväällä 2005 Syyria vetäytyi Libanonista.[26][27]

Syyrian presidentti on Bašar al-Assad, edellisen presidentin Hafiz al-Assadin poika. Hafiz al-Assad johti maata vuodesta 1971 kuolemaansa vuonna 2000 saakka. Perhe kuuluu šiialaisten alaviittien lahkoon. Presidentti valitsee ministerit ja pääministerin, jotka muodostavat hallinnon toimeenpanovallan.[26] Bašar al-Assad valittiin kolmannelle kaudelleen 3. kesäkuuta 2014. Presidentin vaalikausi on seitsemän vuotta, ja vuonna 2012 hyväksytty perustuslaki sallii jatkossa enintään kaksi kautta.

Yhdysvaltalainen Freedom House -instituutti on luokitellut Syyrian ei-vapaaksi maaksi. Se arvioi vuonna 2009, että poliittisten oikeuksien taso Syyriassa sijoittuu seitsenportaisella asteikolla alimpaan luokkaan ja yksilönvapauksien taso puolestaan toiseksi alimpaan.[28] Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan Syyriassa oli vuonna 2006 noin 4 000 poliittista vankia.[29]

Hallinnollinen jako

Syyrian maakuntakeskukset (vahvennettuna) sekä muita yli 80 000 asukkaan kaupunkeja (VL2004).

Syyriassa on neljätoista maakuntaa (muhafazat), joista yksi on maakunta-asemassa oleva kaupunki (Damaskos). Maakuntakeskusten sijainti käy ilmi oheiselta Syyrian kartalta. Paikallishallintoa varten maakunnat jakautuvat piirikuntiin (manāṭiq) ja nämä edelleen piireihin (nawāḥī).[30] Maakunnat on lueteltu alla:[31] Kutakin maakuntaa johtaa presidentin nimittämä kuvernööri ja vaaleilla valittu maakuntavaltuusto.[26]

  1. Damaskos (Rif Dimašq)
  2. Rif Dimašq
  3. Al-Qunaytra (Israelin miehittämä)
  4. Dar'a
  5. As-Suwayda
  6. Homs
  7. Tartus
  8. Latakia
  9. Hama
  10. Idlib
  11. Aleppo
  12. Ar-Raqqa
  13. Dayr az-Zawr
  14. Hasaka

Talous

CIA factbookin mukaan Syyrian vuoden 2015 talouskasvu oli -9.9 % ja sitä edeltäneiden kahden vuoden aikana -36,5 % ja -30,9% %.[6] Syyrian talous on pääosin valtion hallitsema. Uudistukset ovat sallineet ulkomaisten pankkien tulon Syyriaan, tosin yksityisen pankkisektorin kehitys vie vuosia. Pitkän tähtäimen talouskasvun rajoite on väestönkasvun, teollistumisen ja saastumisen aiheuttama vesipula. Kuivuus on jo aiheuttanut vakavia ongelmia maataloudelle, ja vuonna 2009 YK ohjasi maahan ruoka-apua. Syyria oli aiemmin vehnän viejä, nyt se joutuu tuomaan vehnää.[26]

Syyrialla on maailman mittakaavassa melko vaatimattomat öljy- ja maakaasuvarat, mutta maan sijainti Välimeren itäpäässä on vahvistanut niiden merkitystä. Vuonna 2010 sen öljyvarat arvioitiin 2,5 miljardiksi barreliksi ja maakaasuvarat 8,5 biljoonaksi kuutiojalaksi. Maassa on hyvä, kotimainen öljyputkiverkosto, joka johtaa kolmeen öljysatamaan Välimerellä. Irakin kanssa käydään neuvotteluja putkien jatkamisesta sen öljyalueille. Kaasua on tuotu Egyptistä Arabian kaasuputkea pitkin vuodesta 2008. Myös Turkin kanssa on tehty sopimus kaasun tuonnista. Neuvottelut Irakin ja Iranin kanssa ovat käynnissä.[32]

Liikenne

Tienviittoja.

Syyriassa on 104 lentokenttää, joista viidellä on yli kolmen kilometrin kiitotie. Rautatietä on 2050 km. Satamakaupunkeja ovat Baniyas, Latakia ja Tartus.[6] Maan sisäisessä liikenteessä linja-autot ovat yleisiä ja halpoja, ja tieverkko on hyvä. Rautatiet sen sijaan ovat päässeet huonoon kuntoon, vaikka niitä on alettu kunnostaa 2000-luvulla.[33]

Väestö

Sayyidah Ruqayya Moskeija.
Apostoli Paavalin patsas Damaskoksessa.

Vuoden 2004 väestönlaskennan mukaan Syyrian väkiluku oli 17,920 miljoonaa.[34] Vuoden 2011 alussa, ennen Syyrian sisällissotaa, Syyrian väkiluku oli maan siviiliasioiden kirjanpidon mukaan jo 24,504 miljoonaa. Virallisen arvion mukaan jo saman vuoden aikana Syyrian väkiluku olisi pienentynyt yli kolmella miljoonalla, sillä joulukuussa 2011 Syyrian tilastokeskuksen arvio väkiluvuksi oli enää 21,377 miljoonaa.[35] YK arvoi Syyrian väkiluvun olevan vuonna 2017 noin 18,270 miljoonaa.[36]

Syyrian virallinen ja käytetyin kieli on arabia, jota puhuu äidinkielenään arviolta 85 % maan väestöstä. Maan pohjoisosaan keskittynyt kurdiväestö muodostaa 9 % maan väestöstä ja puhuu valtaosin kurdia. Syyrian pienet armenialais- ja turkmeenivähemmistöt puhuvat myös omia kieliään. Lisäksi noin 200 000 henkilöä, etupäässä assyrialaiskristittyjä, puhuu yhä arameaa (vuoden 1998 julkaisun mukaan).[37]

Ennen Syyrian sisällissodan puhkeamista Syyriassa asui 560 000 palestiinalaispakolaista ja heillä oli maassa 12 pakolaisleiriä. UNRWA:n arvion mukaan vuonna 2017 heitä on maassa vielä 450 000 monien paettua taisteluja naapurimaihin.[38]

Uskonnoltaan syyrialaisten enemmistö on muslimeja. Sunnit muodostivat vuoden 2010 arvion mukaan 68,4 % Syyrian väestöstä. Toiseksi suurin uskonnollinen ryhmä olivat alaviitit, joita oli noin 11,3 % maan väestöstä. Kristityt muodostivat 11,2 % maan vestöstä ja jakautuivat suurimmaksi osaksi orientaaliortodoksisiin ja idän katolilaisiin kirkkoihin. Pienempiä uskonnollisia ryhmiä olivat druusit (3,2 %), ismailiitit (2,1 %), nusairit (1,3 %), kaksitoistašiialaiset (1,1 %), alevit (0,7 %) ja jesidit (0,2 %).[39] Aiemmin monituhatpäinen Syyrian juutalaisväestö on supistunut viime vuosikymmeninä nopeasti maastamuuton seurauksena, ja vuonna 2003 Syyriassa asui enää alle sata juutalaista, heistä valtaosa vanhuksia.[40]

Syyrian etnisten ja uskonnollisten ryhmien väestösuhteet ovat muuttuneet maan sisällissodan takia. Syyriasta sotaa pakoon lähteneistä suuri osa on sunnalaisia arabeja ja vuonna 2018 he muodostavatkin ehkä enää vain puolet maahan jääneestä väestöstä.[41]

Syyrian valtio on virallisesti maallinen, eikä ota kantaa uskonnollisiin asioihin. Virallisesti Baath-puolue ajaa yleisarabialaista identiteettiä, mutta käytännössä etniset, uskonnolliset ja alueelliset ryhmittymät ovat tärkeitä.[26]

Pakolaiset

Kesäkuussa 2018 YK:n pakolaisjärjestö UNHCR raportoi ulkomailla olleiden, rekisteröityneiden syyrialaispakolaisten määräksi 5,624 miljoonaa. Pakolaisten valtaenemmistö oli Syyrian lähimaissa: Turkissa (3,562 miljoonaa), Libanonissa (0,982 milj.), Jordaniassa (0,666 milj.), Irakissa (0,250 milj.) ja Egyptissä (0,129 milj.).[42] Läheskään kaikki ulkomaille muuttaneista noin yhdeksästä miljoonasta syyrialaisesta eivät kuitenkaan ole rekisteröityneet pakolaisiksi. Uutisissa on raportoitu esimerkiksi Jordanian yhteensä noin 1,3 miljoonasta syyrialaista pakolaista.[43] Saudi-Arabia on puolestaan kertonut ottaneensa vastaan 2,5 miljoonaa paennutta syyrialaista, mutta tulijoita ei rekisteröidä, eikä kohdella pakolaisina tai sijoiteta pakolaisleireille "heidän ihmisarvonsa ja turvallisuutensa vuoksi".[44][45] Toisaalta on syytä todeta, etteivät Syyrian naapurina tai Persianlahden arabimaista useat (kuten Jordania, Kuwait, Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiraatit, Bahrain, Oman) ole allekirjoittaneet kansainvälistä vuoden 1951 pakolaissopimusta.[46] Pakolaissopimus tyypillisesti turvaisi maahantulleille pakolaisille mahdollisuuden vastaanottajamaan kansalaisuuteen jonkun määräajan kuluessa ja kieltäisi pakolaisten palauttamisen turvattomiin oloihin. Ilman pakolaisasemaa, viisumia tai kansalaisuutta, esimerkiksi Saudi-Arabiaan tulijoita voidaan paikallisen lainsäädännön nojalla estää vaihtamasta työpaikkaa toiseen.[45]

Kulttuuri

Syyrian nykyiset rajat ovat siirtomaaisäntien vetämät. Syyrialaiset identifioituvat ensisijaisesti uskonnolliseen ryhmäänsä, myös arabien valtionrajat ylittävä yhtenäisyyden tunne on vahva.[3]

Syyrialaisten pääasiallinen hiilihydraattien lähde on vehnä. Vihanneksia, hedelmiä ja maitotuotteita syödään myös paljon. Lampaanliha on suosittua, mutta harvoilla on varaa syödä lihaa joka päivä.[3]

Kirjailijanimellä Adonis kirjoittava Ali Ahmed Said on palkittu syyrialainen runoilija ja esseisti.

Syyrialaiset pääsivät internetiin vuonna 2000.[47] Vuonna 2014 jo 5,9 miljoonaa syyrialaista käytti internetiä.[48]

Urheilu

Syyria on osallistunut olympialaisiin säännöllisesti vuodesta 1968, ja sitä ennen kerran vuonna 1948. Maa on saavuttanut olympiamitaleja kolmessa eri urheilulajissa. Sen ensimmäinen mitalisti oli Los Angelesin 1984 olympialaisissa hopeaa saavuttanut vapaapainija Joseph Atiyeh. Maan ensimmäinen olympiavoittaja oli Atlantan 1996 olympialaisissa seitsenottelun voittanut yleisurheilija Ghada Šu’a’. Maan kolmas olympiamitalisti on Ateenan 2004 olympialaisissa pronssille yltänyt nyrkkeilijä Naser Al Shami.[49]

Syyrian jalkapallomaajoukkue ei ole koskaan selviytynyt maailmanmestaruuskilpailujen lopputurnaukseen. Aasian mestaruuskisoihin Syyria on selviytynyt neljä kertaa (1980, 1984, 1988 ja 1996), mutta joka kerralla taival päättyi alkuotteluihin. FIFAn rankingissa lokakuussa 2010 maa oli sijalla 105. Syyriassa on 170 jalkapalloseuraa, joissa pelaa yhteensä 24 600 rekisteröityä pelaajaa.[50]

Lähteet

  • Terry Carter, Lara Dunston, Amelia Thomas: Syria and Lebanon. Lonely Planet, 2008. ISBN 9781741046090.

Viitteet

  1. a b c d e f g h i Syria: People and Sociaty CIA World Factbook. Viitattu 12.12.2012.
  2. Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. a b c Syria Countries and their cultures
  4. a b Geography Syria: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  5. Syria: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer
  6. a b c Syria The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  7. a b Lonely Planet (2008) s.77
  8. Ancient Syria Syria: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  9. Umayyad Caliphate Syria: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  10. Succeeding Caliphates and Kingdoms Syria: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  11. World war II and independence Syria: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  12. a b c d e f g h i BBC Timeline
  13. a b c The Asad Era Syria: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  14. a b c d e f g Merikallio, Katri: Minä, Bashar al-Assad – näin silmälääkäristä kasvoi Syyrian diktaattori. Suomen Kuvalehti, 12.9.2013, nro 36/2013, s. 12-13. Otavamedia.
  15. Syria condemns 'US village raid' BBC 2008
  16. Iraq turns on US and condemns CIA raid into Syria Independent.ie 2008
  17. Vojennyje bazy RF za granitsei. Spravka 15.2.2010, Ria Novosti (nyk. Rossija segodnja -konserni), ria.ru, viitattu 10.9.2015 (venäjäksi)
  18. BMF Rossii oproverg informatsiju o modernizatsii morskoi bazy v Sirii 13.1.2010, lenta.ru, viitattu 10.9.2015 (venäjäksi)
  19. Frank Gardner, 27.6.2012: How vital is Syria's Tartus port to Russia? bbc.com, viitattu 10.9.2015, (englanniksi)
  20. Russia may be escalating military role in Syria 4.9.2015, latimes.com (englanniksi)
  21. V Siriju postavljaetsja rossijskoje strelkovoje oružije, BTRy is gruzovki 10.8.2015, vesti.ru, viitattu 10.9.2015, (venäjäksi)
  22. a b c Why is there a war in Syria? BBC news. BBC. Viitattu 12.7.2018. (englanniksi)
  23. Syria emergency UNHCR. Viitattu 12.7.2018. (englanniksi)
  24. Arabiliiton tarkkailijat matkasivat kuohuvaan Syyriaan Yle uutiset ulkomaat 22.12.2011
  25. Arabiliiton tarkkailijat saapuivat Syyriaan Yle uutiset ulkomaat 27.12.2011
  26. a b c d e Background Note Syria (Previous Editions) 18.3.2011. US Department of State. Viitattu 18.1.2015.
  27. Syyrian poikkeustila nurin, protesteja rajoitetaan yhä Turun Sanomat 19.4.2011
  28. Freedom House: Country Reports, Worst of the Worst 2009.
  29. Human Rights Watch, World Report 2007
  30. Syria: Government and society britannica.com, viitattu 4.10.2015, (englanniksi)
  31. Syria:Governorates Citypopulation
  32. Syria Energy Data, Statistics and Analysis - Oil, Gas, Electricity, Coal EIA June 2010 (englanniksi)
  33. Transport in Syria Lonely Planet
  34. Syrian Arab Rapublic: Other (2004 Census Data. Väestönlaskennan 2004 väkiluvut aluehallinnon 1. (maakunnat), 2. (piirikunnat), 3. ja 4. tasolla. Tiedot syr_pop_2004_sycensus_0.xls -tiedostossa.) 1.1.2004. humanitarianresponse.info. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
  35. Syrian Arab Rapublic: Other (Total Population by Governorate 2011 according to civil affairs records, and Estimates of population by governorate 12/2011 according to Central Bureau Of Statistics. Tiedot syr_pop_2011.xls -tiedostossa.) 31.12.2011. humanitarianresponse.info. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
  36. World Population Prospects: The 2017 Revision (pdf) (s. 21) United Nations, Department of Economic and Social Affairs. Viitattu 4.7.2018. (englanniksi)
  37. Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, seemiläisiä kieliä käsittelevä luku, Gaudeamus 1998, ISBN 951-662-734-X
  38. Syria crisis UNRWA. Viitattu 20.10.2015. (englanniksi)
  39. Michael Izady: Syria Religious Composition in 2010 (detailed) (png) The Gulf/2000 Project. Columbia University. Viitattu 14.8.2017. (englanniksi)
  40. The Jews in Syria Jewish Virtual Library
  41. Michael Izady: Syria Ethnic Shift, 2010-2018 (png) The Gulf/2000 Project. Columbia University. Viitattu 4.7.2018. (englanniksi)
  42. Syria Regional Refugee Response päivitetty 4.10.2015. YK:n pakolaisjärjestö, unhcr.org. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
  43. Ministeri Toivakka tutustuu Jordaniassa pakolaistilanteeseen 17.10.2015. yle.fi. Viitattu 17.10.2015.
  44. Jerome Anthony: Refugee crisis: Saudi Arabia says it has taken in 2.5 million fleeing Syrians 13.10.2015. ibtimes.co.uk. Viitattu 17.10.2015. (englanniksi)
  45. a b Chaker Khazaal: No, Arab Gulf Countries Are Not Taking in Refugees huffingtonpost.com. 13.10.2015. Viitattu 17.10.2015. (englanniksi)
  46. States Parties to the 1951 Convention relating to the Status of Refugees and the 1967 Protocol tilanne: huhtikuu 2015. YK:n pakolaisjärjestö, unhcr.org. Viitattu 17.10.2015. (englanniksi)
  47. Syria Country Guide Tours Syria. Viitattu 8.4.2017.
  48. Syria profile - Media BBC. 2015. Viitattu 8.4.2017.
  49. Syria Olympic Sports Sport Reference
  50. Association Syria FIFA

Aiheesta muualla

Kirjallisuutta

  • Hokayem, Emile: Syria’s Uprising and the Fracturing of the Levant. Adelphi Series, 438. The International Institute for Strategic Studies, 2013. ISSN 1944-5571. ISBN 978-0-415-71738-0.
  • Provence, Michael: The Great Syrian Revolt and the Rise of Arab Nationalism. Austin: University of Texas Press, 2005. ISBN 0-292-70635-9.