Ero sivun ”Yö (yhtye)” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Studioalbumit: kaksi levyä lisätty taulukkoon
Kumottu muokkaus 17933074, jonka teki 109.240.195.209 (keskustelu) lähteessä ei mainittu että yhtiö olisi vielä lopettanut
Merkkaus: Kumoaminen
Rivi 4: Rivi 4:
| logon leveys = 75px
| logon leveys = 75px
| aloitusvuosi = 1981
| aloitusvuosi = 1981
| lopetusvuosi = 2019
| lopetusvuosi =
| kuva = Yo-iskelmaniityt-musiikkitapahtumassa-2010.jpg
| kuva = Yo-iskelmaniityt-musiikkitapahtumassa-2010.jpg
| kuvateksti = Yö esiintymässä [[IskelmäNiityt]]-tapahtumassa 2010.
| kuvateksti = Yö esiintymässä [[IskelmäNiityt]]-tapahtumassa 2010.
Rivi 10: Rivi 10:
| tyylisuunta = rockmusiikki
| tyylisuunta = rockmusiikki
| tyylilajit = [[suomirock]], [[suomipop]], [[iskelmä]]
| tyylilajit = [[suomirock]], [[suomipop]], [[iskelmä]]
| kotipaikka = {{Suomen lippu}} [[Pori]] (1981–1986) <br> {{Suomen lippu}} [[Tampere]] (1986–2019)
| kotipaikka = {{Suomen lippu}} [[Pori]] (1981–1986) <br> {{Suomen lippu}} [[Tampere]] (1986–)
| laulukieli = [[suomen kieli|suomi]]
| laulukieli = [[suomen kieli|suomi]]
| kotisivu = http://www.likaisetlegendat.com
| kotisivu = http://www.likaisetlegendat.com
Rivi 38: Rivi 38:
| agentti = {{Yhtye/tietorivi|[[J. Karppanen]]}}
| agentti = {{Yhtye/tietorivi|[[J. Karppanen]]}}
}}
}}
'''Yö''' oli vuonna 1981 [[Pori]]ssa perustettu [[Suomi|suomalainen]] [[rock]]yhtye, joka kuuluu pitkäaikaisimpiin ja suosituimpiin [[suomirock]]-yhtyeisiin. Vaikka yhtye on nykyisin [[tampere]]laistunut, se mielletään edelleen usein [[Porirock|porilaiseksi]]. Yö kuului alkuaikoinaan 1980-luvun alussa niihin lyhyen punk-aallon vaikuttamiin suomirock-yhtyeisiin, jotka pian lähtivät kehittämään yleisnimityksenä ”Uusi aalto” -tyyppistä suuntaa musiikilleen.
'''Yö''' on vuonna 1981 [[Pori]]ssa perustettu [[Suomi|suomalainen]] [[rock]]yhtye, joka kuuluu pitkäaikaisimpiin ja suosituimpiin [[suomirock]]-yhtyeisiin. Vaikka yhtye on nykyisin [[tampere]]laistunut, se mielletään edelleen usein [[Porirock|porilaiseksi]]. Yö kuului alkuaikoinaan 1980-luvun alussa niihin lyhyen punk-aallon vaikuttamiin suomirock-yhtyeisiin, jotka pian lähtivät kehittämään yleisnimityksenä ”Uusi aalto” -tyyppistä suuntaa musiikilleen.


Yhtyeen suosituimpia kappaleita ovat muun muassa ”[[Likaiset legendat I]]”, "[[Joutsenlaulu (kappale)|Joutsenlaulu]]", ”[[Niin paljon me teihin luotettiin]]”, ”[[Tia-Maria]]”, ”[[Ihmisen poika (kappale)|Ihmisen poika]]”, ”[[Särkyvää]]”, ”[[Rakkaus on lumivalkoinen (kappale)|Rakkaus on lumivalkoinen]]”, ”[[Tie sydämeeni]]”, ”[[Rakkautta vain?]]” ja ”[[Parrasvalot (kappale)|Parrasvalot]]”.
Yhtyeen suosituimpia kappaleita ovat muun muassa ”[[Likaiset legendat I]]”, "[[Joutsenlaulu (kappale)|Joutsenlaulu]]", ”[[Niin paljon me teihin luotettiin]]”, ”[[Tia-Maria]]”, ”[[Ihmisen poika (kappale)|Ihmisen poika]]”, ”[[Särkyvää]]”, ”[[Rakkaus on lumivalkoinen (kappale)|Rakkaus on lumivalkoinen]]”, ”[[Tie sydämeeni]]”, ”[[Rakkautta vain?]]” ja ”[[Parrasvalot (kappale)|Parrasvalot]]”.

Versio 16. helmikuuta 2019 kello 20.06

Yö esiintymässä IskelmäNiityt-tapahtumassa 2010.
Yö esiintymässä IskelmäNiityt-tapahtumassa 2010.
Tiedot
Toiminnassa 1981–
Tyylilaji suomirock, suomipop, iskelmä
Kotipaikka Suomi Pori (1981–1986)
Suomi Tampere (1986–)
Laulukieli suomi
Jäsenet

Jussi Turpeinen
Timo Mynttinen
Mikko Kangasjärvi
Ari Toikka
Jari Latomaa

Entiset jäsenet

Olli Lindholm
(1981–2019)
Jussi Hakulinen
Jesu Hämäläinen
Veikko Lehtiranta
Jukka Lewis
Juha Mielonen
Antti Mäkinen
Jukka Mänty-Sorvari
Markku Petander
Juha Rauäng
Daffy Terävä
Harry Varhala
Jani Viitanen
Tapio Wallin

Levy-yhtiö

Poko Rekords
Ratas Music Group

Aiheesta muualla
Kotisivut

on vuonna 1981 Porissa perustettu suomalainen rockyhtye, joka kuuluu pitkäaikaisimpiin ja suosituimpiin suomirock-yhtyeisiin. Vaikka yhtye on nykyisin tamperelaistunut, se mielletään edelleen usein porilaiseksi. Yö kuului alkuaikoinaan 1980-luvun alussa niihin lyhyen punk-aallon vaikuttamiin suomirock-yhtyeisiin, jotka pian lähtivät kehittämään yleisnimityksenä ”Uusi aalto” -tyyppistä suuntaa musiikilleen.

Yhtyeen suosituimpia kappaleita ovat muun muassa ”Likaiset legendat I”, "Joutsenlaulu", ”Niin paljon me teihin luotettiin”, ”Tia-Maria”, ”Ihmisen poika”, ”Särkyvää”, ”Rakkaus on lumivalkoinen”, ”Tie sydämeeni”, ”Rakkautta vain?” ja ”Parrasvalot”.

Historia

Perustaminen ja ensilevytykset

Yö perustettiin vuonna 1981. Yhtyeen nimen keksi sen laulusolisti Olli Lindholm. Lindholmin mukaan idea yhtyeen nimestä syntyi toteamuksesta: ”Yö on kaunista aikaa”. Yhtyeen ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat laulajat Olli Lindholm ja Jussi Hakulinen, joka soitti myös koskettimia, kitaristi Jani Viitanen, basisti Juha "Liuhu" Rauäng ja rumpali Harry Varhala, jonka sijalle tuli kolmen kuukauden kuluttua Tapio Wallin. Pian perustamisensa jälkeen Yö osallistui rockin SM-kisojen Porin karsintoihin ja sijoittui kolmanneksi kokonaiskilpailussa.

Lindholm on itse sanonut ihastuneensa Hakulisen lauluun ja musiikkitaitoihin yleensäkin. Lindholm on sanonut yhtyeen perustamisesta näin:.[1]

»Kun Talvella 1980 näin Reposaaren VPK:n talolla STRIX-yhtyeen tai kun ensimmäisen kerran kuulin Jussi Hakulisen lauluja, olin myyty mies. Noita lauluja haluan laulaa. Olin oman bändini (T.T. Salonen Judas Bänd) kanssa lämmittelemässä STRIXIÄ kyseisellä VPK-talolla ja minut valtasi outo tunne, jonka olin kokenut kerran aiemminkin kuullessani ensimmäistä kertaa Pelle Miljoonaa ja kappaleen ”Häpeän olla valkoinen”. En enää muista, minkä laulun Jussilta kuulin, mutta tunne oli sama; vilun väreet, se on suuri asia musiikissa, kun tuntee vilun väreet. Kysyin illan päätteeksi Jussilta, että voisinko laulaa hänen tekemiään kappaleita ja sain myöntävän vastauksen. Kevään -81 aikana meillä oli muutamaan otteeseen ollut puhetta yhteistyöstä, ja kun STRIX loppukeväästä hajosi, perustimme bändin, jolle ei vielä ollut nimeä. Kitaristiksi hommasin Jani Viitasen, joka vaikutti enemmän keskityylin musakuvioissa. Yhteinen harrastus meillä kuitenkin oli: PELMU, Porin Elävän Musiikin Yhdistys, joka oli yhteinen tekijä monelle porilaiselle nuorelle soittajalle. PELMU mahdollisti sen, että meillä oli edes jonkun verran keikkoja.»

Olli Lindholm ja Juha Rauäng perustivat 1980-luvun alussa Appendix-yhtyeen,[2] jonka demonauha julkaistiin myöhemmin Propaganda recordsin punk-kokoelmalla Russia Bombs Finland sekä Pultti-EP:llä. Lindholm ja Rauäng erosivat yhtyeestä ennen sen ensimmäisen albumin Ei raha oo mun valuuttaa ilmestymistä. Lindholmin säveltämästä ja Jussi Hakulisen sanoittamasta kyseisen albumin nimikappaleesta tuli myöhemmin klassikko punk-piireissä.

Yö esiintyi vuoden 1982 alussa vain muutamia kertoja. Sinä aikana rumpali Tapio Wallin vaihtui Veikko ”Veke” Lehtirantaan, joka oli sitä ennen toiminut orkesterissa nimeltä Uiva ooppera. Keväällä kitaristi Jani Viitasen suorittaessa asevelvollisuutta Yön muut jäsenet harjoittelivat viikonloppuisin. Syksyllä yhtye teki demonauhan, jossa ei kuitenkaan levy-yhtiön mukaan ollut ”kaupallista potentiaalia”. Tämän demonauhan kappaleet olivat kaikki Jussi Hakulisen sanoittamia ja säveltämiä, ja ne päätyivät myöhemmin yhtyeen ensilevylle Varietee.

Syksyllä 1982 Yö voitti rockin-SM-kilpailujen Porin-karsinnan. Sitä seuraava Seinäjoella järjestetty karsintakilpailu kesti viikonlopun. Lauantaina kilpailussa esiintyi viisitoista yhtyettä, joista viisi valittiin sunnuntain loppukilpailuun, yhtenä niistä Yö. Karsinnan jälkeen lauantai-iltana yhtye tapasi levy-yhtiö Poko Rekordsin perustajan ja toimitusjohtajan Epe Heleniuksen. Helenius oli jo aiemmin keskustellut Yön managerin Timo Järvenpään kanssa ja sopinut, että riippumatta loppukilpailun tuloksesta yhtye tekisi demonauhan Poko Rekordsille. Yö sijoittui kisassa kolmanneksi. Jäsenet haikailivat myöhemmin, että sijoitus olisi voinut olla parempi ilman edellisillan alkoholinkäyttöä.[3] Suomen mestariksi valittiin 22 Pistepirkko -yhtye.[4]

Muutama viikko kilpailun jälkeen Yö ryhtyi demonauhan tekoon ulvilalaisessa Laser-studiossa, jossa tehtiin kappaleet ”Likaiset legendat I” ja ”Kuljen”. Viikon kuluttua Helenius soitti ja kertoi, että kappaleista tehtäisiin yhtyeen ensimmäinen single. Yö aloitti levy-uransa 2. tammikuuta 1983 tekemällä singlen MSL-studiolla. Sen A-puoleksi tuli ”Likaiset legendat I”. Lindholm lauloi singlen uudelleen, koska ei ollut tyytyväinen ensimmäiseen versioon. Yö esiintyi heti levytyksensä jälkeen Poko Rekordsin viisivuotisjuhlassa Tampereella hotelli Rosendahlissa. Samana iltana Juice Leskinen tapasi yhtyeen. Yö esiintyi 19. maaliskuuta Leskisen lämmittely-yhtyeenä Köyliön Lallintalolla. Kesällä Yö esiintyi jo Pihtiputaalla Saapasjalkarockissa ja Turussa Ruisrockissa.

Elokuussa 1983 ilmestynyt single ”Särkynyt enkeli” nousi singlelistan kärkeen. Syyskuussa Yö levytti Varietee-albumin kuudessa päivässä. Albumi ilmestyi 13. marraskuuta televisiomainonnan vauhdittamana. Vuodenvaihteeseen mennessä sitä oli myyty yli 50 000 kappaletta. Helenius lähetti yhtyeelle sähkeen, jossa ilmoitti Yön tehneen ”musiikin historiaa”. Vuonna 1984 Yö kiersi ympäri Suomea ja synnytti teinihysterian: yhtye sai yhdessä päivässä yli 130 kirjettä. Helmikuussa yhtye esiintyi pari kertaa yhteiskeikoilla Eppu Normaalin kanssa.[1]

Yö julkaisi 1984 Tavastian konsertistaan tallenteen ...ja tapahtui niinä päivinä, joka sisälsi harvinaisia kappaleita. Albumia tehtiin vain 14 000 kappaletta, joista C-kasettina julkaistiin 8 000 kappaletta. Yhtye teki myös kesäsinglen "Laulu meille kahdelle", joka myi melkein 10 000 kappaletta. Kesän kohokohta oli Tuuliajolla-kiertue. Kiertueen loputtua yhtye meni kolmeksi viikoksi Lempäälään studioon. Nuorallatanssija-albumin (1984) kokoamisen jälkeen Yö aloitti kaksiviikkoisen Lapin-kiertueen. Nuorallatanssija-albumi sai nopeasti kultalevyn, mikä tiesi yhtyeelle lisää esiintymisiä. Levyn kuudennesta raidasta, kappaleesta Joutsenlaulu, tuli menestys, joka myöhemmin järjestetyssä Radiomafian äänestyksessä sai parhaan kotimaisen kappaleen tittelin. Helsingin Sanomien kesällä 2006 järjestämässä äänestyksessä Suomen synkimmästä laulusta ”Joutsenlaulu” sijoittui yhdeksänneksi.[5] Toukokuussa 1985 yhtye julkaisi vielä T.T.Oksalan tuottamana Kuorotyttö-maksisinglen, joka jäi Hakulisen viimeksi levytykseksi Yön jäsenenä sillä erää.

Hakulinen eroaa

Nuorallatanssija-kevätesityksessä 1985 Yön jäsenet esiintyivät Jussi Hakulisen pyynnöstä melkein selvin päin. Muiden yhtyeen jäsenten oli vaikea noudattaa sitä, koska he halusivat olla kuin muutkin tunnetut yhtyeet. Juhannuksen konsertin jälkeen Hakulinen erosi Yöstä ja siirtyi soolouralle. Hakulinen oli ollut yhtyeelle tärkeä, sillä hän oli sanoittanut ja säveltänyt kaikki yhtyeen siihen mennessä julkaistut kappaleet. Muun muassa Lindholm pelkäsi koko yhtyeen hajoavan eikä ollut selvitä Hakulisen eroamisesta. Lindholm sanoo yhtyeen kotisivuilla Hakulisen eroamisesta näin:.[1]

»Nuorallatanssijan kevätshow, jos sitä nyt siksi voi kutsua, oli meille ehkä siitä uutta että esiinnyimme selvin päin tai ainakin melkein. Se oli Jussin tahto, jota meidän oli vaikea toteuttaa, koska me halusimme olla kuin Juice, Eput ja Popeda. Ja se tarkoitti niin sanottua ”reilua meininkiä”, halusimme olla vanhan liiton miehiä. Pikkuhiljaa meidän touhut kypsyttivät Jussin ja juhannuskeikan jälkeen, kun menimme Punkaharjulta yöpymään Savonlinnaan, Jussi sanoi että hommat loppu tähän. Hän sanoi tekevänsä enää vain viimeisen juhannuskeikan. Istuimme minä, Jani ja Liuhu Savonlinnassa aamulla itkien ja litkien, vitsit olivat vähissä. Kaikki tuntui tyhjältä, ei näkynyt mitään valoa tai ei ollut mitään käsitystä miten tästä jatketaan eteenpäin. Silloin kun Yö perustettiin, yli puolet biiseistä olivat minun mutta silti laulujani ei ollut Yö levyttänyt, ainoastaan Appendix. Eli ei ihme, jos pisti vakavaksi.»

Hakulisen eroamisen jälkeen

Heinäkuussa viisihenkinen yhtye oli muuttunut nelihenkiseksi ja Lindholm sekä soitti kitaraa että lauloi. Yhtye sai kuulla X-dreamsin Jyrki Honkakummulta kitaristi Markku Petanderista ja tapasi tämän elokuun puolivälissä Lahdessa. He harjoittelivat pari päivää yhdessä, ja Petander liittyi yhtyeeseen. Elokuun lopussa Petander esiintyi ensimmäistä kertaa Yön jäsenenä Siilinjärven Huvikummussa.

Syyskuussa Yö oli taas viisihenkinen ja harjoitteli uutta albumia varten. Petanderilla oli paljon teemoja ja säkeitä, mutta yhtyeen täytyi aloittaa alusta, punk-albumin teko ei kiinnostanut enää. Vaikka kaksi studiossa vietettyä viikkoa sisälsivät pitkiä ja raskaita työpäiviä, yhtyeessä vallitsi hyvä yhteishenki.

Pelle Miljoona teki tekstin levylle, ja Lindholm oli onnellinen, koska sai laulaa Pelle Miljoonan kanssa. Loppusyksystä Yö teki Lapin-kiertueen ja esiintyi paljon.[6]

Yö teki keväällä 1986 Lasisilmä-singlen ja jatkoi 120 keikan vuosivauhtia. Syksyllä Lindholm muutti Tampereelle, vähän myöhemmin myös Viitanen ja Rauäng. Juice Leskinen oli mukana niin ”Lasisilmän” teossa kuin syksyllä työvoimaministeriölle tehdyssä musiikkivideossa Et ole liian villi oppimaan, jonka sanoituksissa Leskisen panos oli tärkeä. Yön agentiksi tuli vuoden 1986 alusta Jouko J. Karppanen, joka on siitä saakka myynyt Yön keikat.

Loppusyksystä 1986 Yö levytti studiossa Äänet-levyn. Tässä vaiheessa yhtye kulutti enemmän rahaa kuin ansaitsi.[6]

Yö teki tammikuussa 1987 singlen Tia-Maria, josta tuli 1990-luvulla hitti. Yhtye vietti toukokuun lomalla ja esiintyi kuun lopussa Hämeenlinnan jäähallissa, jossa Petander ilmoitti eroavansa Yöstä heinäkuun lopussa. Hän lähti ex-Dingo basistin Jarkko Even yhtyeen kitaristiksi.

Yö levytti vielä samana kesänä kesäsinglen ”Tää kesä”. Petanderin esiintymiset yhyeessä päättyivät kesällä 1987 Saapasjalkarockiin. Syksyllä Yö teki Lanka palaa -levyn. Levyllä soitti kitaristina uusi mies nimeltään Juha Mielonen, jonka kanssa Lindholm ei oikein tullut toimeen.

Vuosi 1988 alkoi huonosti. Suomeen alkoi ilmestyä uusia yhtyeitä, kuten Pääkköset. Yön työt alkoivat vähentyä ja sitä myöten yhtyeen ryhmähenki rakoilla.

Loppukesästä 1988 Yö äänitti levyn Toinen puoliaika. Sen valmistuttua sillä oli pituutta B-puolen kanssa vain 27 minuuttia. Poko-levy-yhtiön Epe Helenius hyllyttikin levyn odottamaan, että yhtye löytäisi lisää materiaalia. Tässä vaiheessa levyn tuottaja T. T. Oksala alkoi olla väsynyt.

Yön keikkamäärät olivat pudonneet puoleen eli kuuteenkymmeneen keikkaan vuodessa, ja samalla yhtyeen tulot puolittuneet. Jani Viitanen pääsi Costello Hautamäen ja Mika Sundqvistin studiotyöoppiin, ja Lindholm oli osapäivätöissä, mutta Rauängillä ja Lehtirannalla ei ollut muuta työtä. Syksyllä Yö teki Johnny Lee Michaelsin, Giddyupsin ja Alice in Wastelandin kanssa Fun Rock Tourin. Kiertue ei tuottanut paljon. Vuonna 1989 Olli Lindholm toimi siivoojana Servi Systemsissä ja sai työparikseen ex-Skädäm laulajan Jukka "Frogley" Mänty-Sorvarin.

Yö sai lopulta keväällä 1989 valmiiksi Toinen puoliaika -albumin. Lindholm oli innoissaan kappaleista ”Kaipaan luoksesi kotiin” ja ”Palapeli” sekä toivoi niiden antavan uutta potkua yhtyeen uralle. Hän joutui kuitenkin toteamaan, että alamäen pysäyttäminen on vaikeampaa kuin ylöspäin nouseminen. Rakastuttuaan Servin työnjohtajaan hän jättäytyi sivummalle musiikkikuvioista ja laiminlöi velvollisuuksiaan yhtyeessä.[6]

Hakulinen taas Yön kanssa yhteistyöhön, Kymmenes kevät ja Täältä tulee yö

Toukokuussa 1990 Yön vappuesiintymisen jälkeen Olli Lindholm soitti helsinkiläiselle puolitutulleen Jesu Hämäläiselle, joka oli aiemmin soittanut Pelle Miljoona Oy:ssä vuosina 1982–83, Pelle Miljoonaliigassa sekä Hanoi Rocksin kanssa ja pyysi tätä Yön basistiksi, koska hänestä tuntui, ettei Yö enää vappuesiintymisen jälkeen voinut soittaa vanhassa kokoonpanossaan.

Hämäläinen oli ihmeissään Lindholmin soitosta, mutta suostui silti. Hämäläinen oli nähnyt Lindholmia viimeisen vuoden aikana hyvin vähän, ja on itse sanonut Lindholmin kutsusta Yöhön tällä tavalla:[7]

»Lämpimänä toukokuun iltapäivänä vuonna 1990 silloisessa Kallion asunnossani Helsingissä soi puhelin, langan toisessa päässä oli Olli Lindholm Tampereelta. Olin yllättynyt Ollin soitosta ja ymmärsin heti, että kysymyksessä oli jokin muu asia kuin arkipäivän kuulumisten kyseleminen. Silloinen Yö oli tullut tiensä päähän ja soittanut viimeisen keikkansa vappuna, Olli etsi soittajia uuteen kokoonpanoon ja kysyi minua Yön basistiksi. Olin hieman yllättänyt kutsusta, olin kyllä törmännyt Olliin satunnaisissa tilanteissa vuosien varrella useinkin ja tiesin hänet rehdiksi ja sanojensa mittaiseksi mieheksi. Lupauduin tulemaan Tampereelle ja kokeilemaan millä intensiviteetillä uudistettu Yö saisi ilmaa siipiensä alle.»

Heinäkuussa 1990 Jani Viitanen erotti kaikki muut yhtyeen jäsenet (= Juha Mielonen, Juha Rauäng ja Veikko Lehtiranta) paitsi itsensä ja Lindholmin. Miehet ryhdistyivät, keräsivät uuden kokoonpanon ja alkoivat äänittää uutta levyä. He myös sopivat erimielisyydet Hakulisen kanssa, joka päätti auttaa Yö-yhtyettä sanoittamalla ja säveltämällä yhtyeelle uusia kappaleita. Jani Viitanen houkutteli uudeksi rumpaliksi Jukka Mänty-Sorvarin, joka suostui heti. Kosketinsoittajaksi tuli Mikko Kangasjärvi, jonka alun perin piti toimia hanuristina ainoastaan yhdessä kappaleessa.

Kokeiltuaan yhdessä soittamista Yön kanssa Harasoo-studiolla, Kangasjärvi, Mänty-Sorvari sekä Hämäläinen liittyivät yhtyeeseen. Hämäläisestä tuli Lindholmin hyvä ystävä. Yö julkaisi uuden singlen ”Vie mut minne vaan”, josta tuli menestys. Syyskuusta alkaen Yön esiintymiset lisääntyivät, vaikkakin syksy 1990 kului hiljaisesti yhtyeen äänittäessä syksystä kevääseen asti uutta levyä Antaa soittaa pätkissä.

Vuonna 1992 Yö esiintyi noin 50 kertaa. Esiintymisiä vähensi Lindholmin kolmen kuukauden loma hänen saatuaan lapsen syksyllä. Tuona vuonna yhtye teki myös pienoislevyn Tänä yönä, jossa oli jäsenten omia suosikkikappaleita vuosien takaa Yön uudelleen esittäminä cover-versioina. Levy tehtiin kahdessa päivässä, joista ensimmäisenä tehtiin äänitys ja toisena Viitanen koosti sen. Kappaleesta ”Täältä tulee yö” tuli konserttihitti, minkä vuoksi se päätyi vuonna 2001 kokoelmalevylle Legenda.

Vuonna 1993 Yö teki kaksi levyä. Ensimmäinen oli Kymmenes kevät, johon uudelleensanoitettiin Hooters-yhtyeen kappale ”Johnny B” nimellä ”Angelique” ja johon Hakulinen teki kappaleen ”Likaiset legendat III”, jonka kunniaksi levyllä oli myös uusi versio kappaleesta ”Likaiset legendat I”. Toinen levy oli konserttitallenne Täältä tulee yö, joka äänitettiin suurimmaksi osaksi Köyliön Lallintalolla, mutta siihen lisättiin osia muista esiintymisistä. Frogley esitti konserteissa entisen Skädäm-yhtyeensä kappaletta ”Katujen kuningatar”.

Vuosituhannen taite

Vuonna 1994 Kolmas nainen -yhtye lopetti toimintansa,[8] jolloin Lindholm pyysi Pauli Hanhiniemeä tekemään Yölle sanoituksia ja opettamaan Lindholmia laulamaan paremmin. Yö teki albumin Hyviä vuosia, jolla oli menestyskappale ”Ihmisen poika” sekä kappale ”Koska sydän sanoi niin” duettona Pelle Miljoonan kanssa. Taustalaulajana esiintyi Klamydia. Myös Ari Taskinen oli mukana tekemässä albumia ja soittaa muun muassa kosketinsoittimia kappaleessa ”Ihmisen poika”.

Vuonna 1995 Yö teki kokoelmalevyn Parhaat, jolle tehtiin uutena kappaleena ”Sua muistoistani pois en saa”. Kokoelmalevyä mainostettiin televisiokampanjan kera, ja se myi platinaa. Yhtyeen suosio ja konserttien määrä alkoi kasvaa. Jokainen esiintyminen päättyi yhtyeen versioon Pelle Miljoonan kappaleesta ”Hyvää yötä maailma” kunnianosoituksena vaiheelle, jolloin kappale on tehty.

Parhaat-kokoelmalevy ja sen vanavedessä albumi Satelliitti (1996) myivät hyvin, mutta vuosikymmenen lopussa ilmestyneet kolme levyä Pirstaleet, 13. Yö ja Valo myivät huonosti. Lindholm julkaisi soololevyn keväällä 2000. Jani Viitanen lopetti yhtyeessä esiintymisen kesken Tavastian keikan syksyllä 2000.[9]

Syksyllä 2001 Yö piti Tampereen Pakkahuoneella 20-vuotisjuhlakonsertin, josta julkaistiin myös live-levy.[10]

Maineen jatkumista Lindholmin kuolemaan asti

Jussi Hakulisen luoma, jo klassikoksi noussut laulu Rakkaus on lumivalkoinen ja sitä tukeva saman niminen albumi julkaistiin 2003. Yön levy Kuolematon julkaistiin keskiviikkona 16. helmikuuta 2005. Se myi kahtena ensimmäisenä päivänä platinaa eli ylitti 30 000 kappaleen myynnin. Tätä ennen on julkaistu single ”Rakkauden vahvistama” heinäkuussa 2004 ja ”Pettävällä jäällä” 19. tammikuuta 2005. 1. kesäkuuta 2005 julkaistiin single ”Yksi askel liikaa”, jonka kakkosraita on kappale ”Ääni sisälläni”.

Yö-yhtyeen solisti Olli Lindholm voitti Iskelmä-Finlandia-palkinnon heinäkuussa 2008.[11] Yön albumi ”Loisto” on ylittänyt platinarajan 30 000 kpl. Yö on suomea laulavista bändeistä myydyin 2000-luvulla yli 550 000 kappaleella. Loisto-albumilta julkaistu "Kiitos ja kunnia” -single palkittiin vuoden 2009 parhaana iskelmänä 14. helmikuuta 2010 Iskelmägaalassa. Samassa tilaisuudessa Loisto-äänite (2009) palkittiin vuoden albumina. Valinnat perustuivat Iskelmän nettisivuilla käydyn vuosiäänestyksen tuloksiin.[12]

Vuosi 2011 oli Yön 30-vuotisjuhlavuosi. Yö teki konserttiareenakiertueen Kiitos ja kunnia - 30 vuotta likaisia legendoja. Kiertueella mukana olivat Jussi Hakulinen, Annika Eklund, Suvi Teräsniska, Miina Mikkonen ja Juha Tapio. Juha Tapio esiintyi Yön Hartwall Areenan keikalla 10. joulukuuta 2011. Juhlavuoden kunniaksi julkaistiin myös Loisto-punaviini. Lisäksi Kustannusosakeyhtiö Siltala julkaisi 2011 syksyllä Yön urasta juhlakirjan, joka sisältää valokuvia 30 vuoden ajalta sekä Yhden Yön tarina -kirjan kirjoittajan Ilpo Rantasen kokoamia Yö-aiheisia yhtyeelle tärkeiden ihmisten haastatteluita.[13]

Studioalbumi Hyvässä ja pahassa julkaistiin 17. lokakuuta 2014. Levyn ensimmäinen single oli albumin nimikappale "Hyvässä ja pahassa". Levyltä julkaistiin myös singlet "Jään sun viereen" (feat. Stina Girs) ja "Ei syntiä sen kauniimpaa".[14]

Yhtyeen 35-vuotiskiertueen viimeisen keikan jälkeen 15. joulukuuta 2016 Olli Lindholm erotti kaksi yhtyeen pitkäaikaista jäsentä, basisti Jukka "Jay" Lewiksen ja kitaristi "Daffy" Terävän.[15] He perustivat myöhemmin oman yhtyeen, joka kantaa nimeä Jay Lewis Gang. Lewiksen ja Terävän tilalle Yön uusiksi jäseniksi valittiin kitaristi Jussi Turpeinen ja basisti Timo Mynttinen.[16] Jukka "Jay" Lewis haastoi Lindholmin joulukuussa 2017 oikeuteen saamistaan potkuista mutta hävisi.[17][18]

Vuonna 2017 Yö julkaisi Hyvän yön lauluja-levyn joka sisältää tunnettuja klassikkohittejä kuten "Laulu rakkaudelle" ja "Vie mut minne vaan" akustisina versioina.[19]

Yhtyeen keulakuva Olli Lindholm kuoli sairauskohtaukseen helmikuussa 2019, ja Jussi Hakulisen mukaan tämä luultavimmin merkitsee myös päätepistettä yhtyeen tarulle.[20][21][22] Jussi Hakulinen on kertonut, että Yö suunnittelee yhden keikan mittaista comebackia alkuperäiskokoonpanollaan Lindholmin muistoksi.[23]

Jäsenet

Yön kokoonpanot
Alkuperäinen
(1981)
(1981–1982)
  • Olli Lindholm – laulu
  • Jani Viitanen – kitara
  • Juha Rauäng – basso
  • Jussi Hakulinen – laulu, koskettimet
  • Tapio Wallin – rummut
(1982–1985)
  • Olli Lindholm – laulu
  • Jani Viitanen – kitara
  • Juha Rauäng – basso
  • Jussi Hakulinen – laulu, koskettimet
  • Veikko Lehtiranta – rummut
(1985–1987)
  • Olli Lindholm – laulu
  • Jani Viitanen – kitara
  • Markku Petander – kitara
  • Juha Rauäng – basso
  • Veikko Lehtiranta – rummut
(1987–1990)
  • Olli Lindholm – laulu
  • Jani Viitanen – kitara
  • Juha Mielonen – kitara
  • Juha Rauäng – basso
  • Veikko Lehtiranta – rummut
(1990–1992)
(1992–1996)
  • Olli Lindholm – laulu
  • Jani Viitanen – kitara
  • Jesu Hämäläinen – basso
  • Frogley – rummut
(1996–1999)
  • Olli Lindholm – laulu
  • Jani Viitanen – kitara
  • Markku Petander – kitara
  • Jesu Hämäläinen – basso
  • Frogley – rummut
(1999–2000)
  • Olli Lindholm – laulu
  • Jani Viitanen – kitara
  • Markku Petander – kitara
  • Jay Lewis – basso
  • Frogley – rummut
(2000)
  • Olli Lindholm – laulu
  • Markku Petander – kitara
  • Jay Lewis – basso
  • Frogley – rummut
(2000–2002)
(2002–2007)
  • Olli Lindholm – laulu
  • Daffy Terävä – kitara
  • Jay Lewis – basso
  • Mikko Kangasjärvi – koskettimet
  • Antti Mäkinen – rummut
(2007–2010)
  • Olli Lindholm – laulu
  • Daffy Terävä – kitara
  • Jay Lewis – basso
  • Mikko Kangasjärvi – koskettimet
  • Ari Toikka – rummut
(2010–2016)
  • Olli Lindholm – laulu
  • Daffy Terävä – kitara
  • Jay Lewis – basso
  • Mikko Kangasjärvi – koskettimet
  • Jari Latomaa – koskettimet
  • Ari Toikka – rummut
(2017–2019)
  • Olli Lindholm – laulu
  • Jussi Turpeinen – kitara
  • Timo Mynttinen – basso
  • Mikko Kangasjärvi – koskettimet
  • Jari Latomaa – koskettimet
  • Ari Toikka – rummut

Nykyinen kokoonpano

Entiset jäsenet

Aikajana

Diskografia

Pääartikkeli: Yön diskografia

Studioalbumit

Vuosi Levy Myynti Sertifikaatti
Platina Kulta
1983 Varietee &&&&&&&&&&084000.&&&&0084 000 platinalevy kultalevy
1984 Nuorallatanssija &&&&&&&&&&049000.&&&&0049 000 kultalevy
1985 Myrskyn jälkeen
1986 Äänet
1988 Lanka palaa
1989 Toinen puoliaika
1991 Antaa soittaa
1992 Tänä yönä
1993 Kymmenes kevät
1994 Hyviä vuosia
1996 Satelliitti kultalevy
1997 Pirstaleet
1999 13. Yö
2000 Valo
2003 Rakkaus on lumivalkoinen &&&&&&&&&0137000.&&&&00137 000 platinalevy tuplaplatina multiplatinalevy kultalevy
2005 Kuolematon platinalevy tuplaplatina kultalevy
2007 Valtakunta platinalevy kultalevy
2009 Loisto platinalevy kultalevy
2012 Pelko ja rakkaus platinalevy kultalevy
2014 Hyvässä ja pahassa kultalevy
2016 Puolet taivaasta – puolet helvetistä
2017 Hyvän yön lauluja
2018 Mitä jos mä rakastan

Katso myös

Kirjallisuutta

  • Bruun, Seppo et al.: Jee jee jee: Suomalaisen rockin historia. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7.
  • Yön parhaat – nuottikirja. Love Kustannus Oy, 2000. ISMN-M-706309-48-4.
  • Lindholm, Olli & Rantanen, Ilpo: Yhden Yön tarina. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28233-2.
  • Rakkaus on lumivalkoinen – nuottikirja. Love Kustannus Oy, 2006. ISMN-M-706334-32-5.
  • Rantanen, Ilpo & Lindholm, Olli (koonneet): Likaiset legendat: 30 vuotta Yötä. Helsinki: Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-072-6.

Lähteet

Viitteet

  1. a b c Olli Lindholm: 1981-85 ”Täältä tulee Yö” Likaiset Legendat. Yö. Viitattu 5.3.2010.
  2. Olli Lindholmin oppivuodet 1995/2005. YLE Elävä arkisto. Viitattu 28.2.2010.
  3. Uutuuskirja paljastaa: muu Yö-yhtye kiusasi ylivoimaista Jussi Hakulista sadistisesti – Olli Lindholm: ”Kateuttahan se oli, alemmuudentuntoa” Helsingin Sanomat. 19.10.2017. Viitattu 19.10.2017.
  4. 22-Pistepirkko: Jealouse ja Joey 1082/2007. YLE Elävä Arkisto.
  5. Synkin laulu -äänestyksen tulokset Helsingin Sanomat 2006
  6. a b c Olli Lindholm: 1985-89 ”Myrskyn jälkeen” Likaiset Legendat. Yö. Viitattu 5.3.2010.
  7. Jesu Hämäläinen: 1990-96 ”Uuteen nousuun” Likaiset legendat. Yö. Viitattu 6.3.2010.
  8. http://www.kolmasnainen.net/index.php?option=com_content&view=article&id=2&Itemid=2
  9. 1996-2000 ”Tuhon tiellä” Likaiset legendat. Yö. Viitattu 6.3.2010.
  10. Rantala Juha: Yö on täynnä taikaa (Olli Lindholmin haastattelu) 1.4.2005. POP-lehti.
  11. Iskelmä-Finlandia -voittajaksi Olli Lindholm Iskelmä 25.7.2008
  12. Yön ”Kiitos ja kunnia” Vuoden iskelmä POKO records 15.2.2010
  13. Likaiset Legendat Tiedote 13.4.2011
  14. Yö-yhtye: Yö:n Hyvässä ja Pahassa julkaistu 20.10.2014. likaisetlegendat.com.
  15. Basisti ja kitaristi potkittiin yllättäen pihalle Yö-yhtyeestä: "Toivottavasti joku muu saa mukavamman joululahjan" iltalehti.fi. Viitattu 16.12.2016.
  16. [http://www.mtv.fi/viihde/musiikki/artikkeli/yo-kokosi-rivinsa-potkujen-jalkeen-olli-lindholm-kiertueelle-uusien-muusikoiden-kanssa/6262708 Yö kokosi rivinsä potkujen jälkeen – Olli Lindholm kiertueelle uusien muusikoiden kanssa "] mtv.fi. Viitattu 13.1.2017.
  17. IS: Raju riita kulisseissa: Ex-työntekijä haastoi Olli Lindholmin oikeuteen iltalehti.fi. Viitattu 13.12.2017.
  18. Palomaa, Antti: Oikeus tuomitsi Yö-yhtyeen kiistan solisti Olli Lindholmin hyväksi – entinen basisti jäi ilman korvauksia Yle Uutiset. Viitattu 13.2.2019.
  19. Yö versioi yhtyeen tunnetut klassikot ”Hyvän Yön Lauluja” -levylle propromotion.fi. 10.10.2017. Viitattu 7.10.2018.
  20. Makkonen, Nita & Kosonen, Tero: Olli Lindholm on kuollut – sairauskohtaus tuli täytenä yllätyksenä Ilta-Sanomat. 12.2.2019. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 12.2.2019.
  21. Koskinen, Anu Leena & Länkinen, Tiina: Laulaja Olli Lindholm on kuollut viime yönä Yle Uutiset. 12.2.2019. Yle. Viitattu 12.2.2019.
  22. Suvi Kerttula: Jussi Hakulinen puhkesi kyyneliin: ”Aika moni olisi vannonut, että Olli lähtee meistä viimeisenä” Ilta-Sanomat. 12.2.2019. Viitattu 12.2.2019.
  23. Karvinen, Petri: Jussi Hakulinen: Yö suunnittelee comebackia Olli Lindholmin kunniaksi Savon Sanomat. 15.2.. Viitattu 16.2.2019.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta .