Ero sivun ”Pekka Koivistoinen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Anr (keskustelu | muokkaukset) p lk |
aukt. |
||
| Rivi 10: | Rivi 10: | ||
* Savola, Päivikki 1996. ”Professori Pekka Koivistoinen eläkkeelle lähtiessään: ’Tämä työ on opettanut pitkäjänteisyyttä.’” ''Kehittyvä elintarvike'' nro 1, s. 4–5. |
* Savola, Päivikki 1996. ”Professori Pekka Koivistoinen eläkkeelle lähtiessään: ’Tämä työ on opettanut pitkäjänteisyyttä.’” ''Kehittyvä elintarvike'' nro 1, s. 4–5. |
||
{{auktoriteettitunnisteet}} |
|||
{{AAKKOSTUS:Koivistoinen, Pekka}} |
{{AAKKOSTUS:Koivistoinen, Pekka}} |
||
[[Luokka:Suomalaiset professorit]] |
[[Luokka:Suomalaiset professorit]] |
||
Versio 11. helmikuuta 2019 kello 11.17
Pekka Eino Koivistoinen (25. kesäkuuta 1932 Suonenjoki – 18. elokuuta 2017 Suonenjoki)[1] oli suomalainen elintarviketieteen professori. Hän laajensi ja kehitti suomalaista elintarviketieteen opetusta ja tutkimusta.[2]
Koivistoisen vanhemmat olivat maanviljelijä Eino Koivistoinen ja Kustaava Markkanen. Hänen puolisonsa vuodesta 1956 oli ekonomi Seija Sisko Laulajainen. Koivistoinen tuli ylioppilaaksi 1952 ja valmistui Helsingin yliopistosta maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi 1956, lisensiaatiksi 1960 ja tohtoriksi 1961. Hän toimi tutkijana MIT:ssä Yhdysvalloissa ja Helsingin yliopistossa, jonka elintarvikekemian ja -teknologian (vuodesta 1985 elintarvikekemian) ylimääräiseksi professoriksi hänet nimitettiin 1970 ja vakinaiseksi professoriksi 1977.[3] Jäätyään eläkkeelle vuonna 1995 hän toimi vielä yliopiston dosenttina 1995–1997. Koivistoinen loi suurelta osin Helsingin yliopistoon modernin elintarviketieteiden koulutusohjelman ja laajensi oppiaineensa opetusta muissakin ohjelmissa, samoin kuin kehitti ja kansainvälisti elintarviketieteen tutkimusta. Hänen omat aiemmat tutkimuksensa väitöskirjasta lähtien koskivat muun muassa pestisidijäämiä, myöhemmin hän paneutui ravintoaineisiin ja ruuan ravitsemuksellisuuteen kuten seleenin saantiin suomalaisten ruokavaliossa, samoin kuin fruktoosiin ja vitamiineihin. Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan varadekaanina Koivistoinen toimi 1985–1987 ja dekaanina 1987–1991, jolloin muun muassa tiedekunnan koko laitosrakenne uudistettiin. Hän vaikutti myös keskeisesti yliopiston biotieteiden sijoittumiseen Viikkiin. Eläkkeelle jäätyään Koivistoinen jatkoi vanhempiensa jo 1920-luvulla Suonenjoella aloittamaa mansikoiden viljelyä.[2]
Lähteet
- ↑ Pekka Koivistoisen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- ↑ a b Hyvönen, Lea: ”Koivistoinen, Pekka (1932–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 283–284. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 309. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
Kirjallisuutta
- Savola, Päivikki 1996. ”Professori Pekka Koivistoinen eläkkeelle lähtiessään: ’Tämä työ on opettanut pitkäjänteisyyttä.’” Kehittyvä elintarvike nro 1, s. 4–5.
|
