Ero sivun ”Rudolf Dillström” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Tjp (keskustelu | muokkaukset) p typo |
kh |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Johan Rudolf Dillström''' ([[6. helmikuuta]] [[1885]] [[Viipuri]] – [[13. kesäkuuta]] [[1928]]) oli suomalainen insinöörikomentaja. <ref name=kuka>[https://fi.wikisource.org/wiki/Kuka_kukin_oli:_D#di Wikiaineisto : Kuka kukin oli]</ref><ref name=hs>[https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1533385?page=5 Kuolleita, Helsingin Sanomat 15.06.1928 nro 161, s. 5, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot]</ref> |
'''Johan Rudolf Dillström''' ([[6. helmikuuta]] [[1885]] [[Viipuri]] – [[13. kesäkuuta]] [[1928]]) oli suomalainen insinöörikomentaja. <ref name=kuka>[https://fi.wikisource.org/wiki/Kuka_kukin_oli:_D#di Wikiaineisto : Kuka kukin oli]</ref><ref name=hs>[https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1533385?page=5 Kuolleita, Helsingin Sanomat 15.06.1928 nro 161, s. 5, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot]</ref> |
||
Dillströmin vanhemmat |
Dillströmin vanhemmat olivat vahtimestari Johan Fredrik Dillström ja Josefina Huberg. Hän pääsi ylioppilaaksi 1903, valmistui kemisti-insinööriksi 1907 ja suoritti insinööriupseeritutkinnon 1920.<ref name=kuka/> |
||
Dillström toimi Helsingin kaupungin elintarvelaboratoriossa assistenttina ja johtajana 1907–1914 ja oli tehdasinsinöörinä [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] 1914–1917. [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana hän perusti [[Vaasa]]an miinoituskomennuskunnan ja oli sen päällikkönä 1918. Sodan jälkeen hän oli rannikkopuolutuksen esikunnan toimistoupseerina 1919–1923, laivaston esikunnan toimistoupseerina 1923–1927 sekä pääesikunnan sotahistorian toimiston toimistoupseerina 1927–1928. Dillströmistä tuli reservin luutnantti 1918, reservin insinöörikapteeniluutnantti 1919, insinöörikomentajakapteeni 1920 ja insinöörikomentaja 1928.<ref name=kuka/><ref name=hs/> |
Dillström toimi Helsingin kaupungin elintarvelaboratoriossa assistenttina ja johtajana 1907–1914 ja oli tehdasinsinöörinä [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] 1914–1917. [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana hän perusti [[Vaasa]]an miinoituskomennuskunnan ja oli sen päällikkönä 1918. Sodan jälkeen hän oli rannikkopuolutuksen esikunnan toimistoupseerina 1919–1923, laivaston esikunnan toimistoupseerina 1923–1927 sekä pääesikunnan sotahistorian toimiston toimistoupseerina 1927–1928. Dillströmistä tuli reservin luutnantti 1918, reservin insinöörikapteeniluutnantti 1919, insinöörikomentajakapteeni 1920 ja insinöörikomentaja 1928.<ref name=kuka/><ref name=hs/> |
||
Versio 6. helmikuuta 2019 kello 00.47
Johan Rudolf Dillström (6. helmikuuta 1885 Viipuri – 13. kesäkuuta 1928) oli suomalainen insinöörikomentaja. [1][2]
Dillströmin vanhemmat olivat vahtimestari Johan Fredrik Dillström ja Josefina Huberg. Hän pääsi ylioppilaaksi 1903, valmistui kemisti-insinööriksi 1907 ja suoritti insinööriupseeritutkinnon 1920.[1]
Dillström toimi Helsingin kaupungin elintarvelaboratoriossa assistenttina ja johtajana 1907–1914 ja oli tehdasinsinöörinä Pietarissa 1914–1917. Suomen sisällissodan aikana hän perusti Vaasaan miinoituskomennuskunnan ja oli sen päällikkönä 1918. Sodan jälkeen hän oli rannikkopuolutuksen esikunnan toimistoupseerina 1919–1923, laivaston esikunnan toimistoupseerina 1923–1927 sekä pääesikunnan sotahistorian toimiston toimistoupseerina 1927–1928. Dillströmistä tuli reservin luutnantti 1918, reservin insinöörikapteeniluutnantti 1919, insinöörikomentajakapteeni 1920 ja insinöörikomentaja 1928.[1][2]
Dillström toimitti Suomen laivaston vuosikirjat I-II ja laati pääosin Englantilais-suomalais-ruotsalais-saksalaisen merisanakirjan (1931). Hän suomensi osittain muinaisenglantilaisen Beowulf-runoelman ja Julkaisi myös teoksen Kalevala ja meri (1927),[3]jossa hän esitti teorian nykyisestä Varsinais-Suomesta Kalevalan runouden syntypaikkana. [2]
Teoksia
Nimellä R. Dillström:
- Kalevalan maantieteellinen pohja ja historiallinen tausta. Helsinki 1925
- Muinais-suomalaisten kuusi pääilmansuuntaa. Helsinki 1926
- Kalevala ja meri : historiaa ja tarua Suomen heimon muinaisuudesta. Suomen laivastoyhdistyksen julkaisuja 1. WSOY 1927
Toimitustöitä
- Niilo Ehrenschiöldin muisto 16 11/5 74-19 11/5 24. Suomen laivaston vuosikirja 1924. Otava 1924
- Torpedovene S 2:n muisto ; toimitus R. Dillström, A. Raninen, H. Nordgren. Suomen laivaston vuosikirja 1925. Otava 1925
- Englantilais-suomalais-ruotsalais-saksalainen merisanasto ; toim. J. J. Mikkola ja R. Dillström. WSOY 1931
Suomennoksia
- Felix von Luckner : Merikotka : elämäni seikkailuja. Otava 1925
Lähteet
- ↑ a b c Wikiaineisto : Kuka kukin oli
- ↑ a b c Kuolleita, Helsingin Sanomat 15.06.1928 nro 161, s. 5, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2 p. 466