Ero sivun ”Rudolf Dillström” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tjp (keskustelu | muokkaukset)
p typo
kh
Rivi 1: Rivi 1:
'''Johan Rudolf Dillström''' ([[6. helmikuuta]] [[1885]] [[Viipuri]] – [[13. kesäkuuta]] [[1928]]) oli suomalainen insinöörikomentaja. <ref name=kuka>[https://fi.wikisource.org/wiki/Kuka_kukin_oli:_D#di Wikiaineisto : Kuka kukin oli]</ref><ref name=hs>[https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1533385?page=5 Kuolleita, Helsingin Sanomat 15.06.1928 nro 161, s. 5, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot]</ref>
'''Johan Rudolf Dillström''' ([[6. helmikuuta]] [[1885]] [[Viipuri]] – [[13. kesäkuuta]] [[1928]]) oli suomalainen insinöörikomentaja. <ref name=kuka>[https://fi.wikisource.org/wiki/Kuka_kukin_oli:_D#di Wikiaineisto : Kuka kukin oli]</ref><ref name=hs>[https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1533385?page=5 Kuolleita, Helsingin Sanomat 15.06.1928 nro 161, s. 5, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot]</ref>


Dillströmin vanhemmat olivat olivat vahtimestari Johan Fredrik Dillström ja Josefina Huberg. Hän pääsi ylioppilaaksi 1903, valmistui kemisti-insinööriksi 1907 ja suoritti insinööriupseeritutkinnon 1920.<ref name=kuka/>
Dillströmin vanhemmat olivat vahtimestari Johan Fredrik Dillström ja Josefina Huberg. Hän pääsi ylioppilaaksi 1903, valmistui kemisti-insinööriksi 1907 ja suoritti insinööriupseeritutkinnon 1920.<ref name=kuka/>


Dillström toimi Helsingin kaupungin elintarvelaboratoriossa assistenttina ja johtajana 1907–1914 ja oli tehdasinsinöörinä [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] 1914–1917. [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana hän perusti [[Vaasa]]an miinoituskomennuskunnan ja oli sen päällikkönä 1918. Sodan jälkeen hän oli rannikkopuolutuksen esikunnan toimistoupseerina 1919–1923, laivaston esikunnan toimistoupseerina 1923–1927 sekä pääesikunnan sotahistorian toimiston toimistoupseerina 1927–1928. Dillströmistä tuli reservin luutnantti 1918, reservin insinöörikapteeniluutnantti 1919, insinöörikomentajakapteeni 1920 ja insinöörikomentaja 1928.<ref name=kuka/><ref name=hs/>
Dillström toimi Helsingin kaupungin elintarvelaboratoriossa assistenttina ja johtajana 1907–1914 ja oli tehdasinsinöörinä [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] 1914–1917. [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana hän perusti [[Vaasa]]an miinoituskomennuskunnan ja oli sen päällikkönä 1918. Sodan jälkeen hän oli rannikkopuolutuksen esikunnan toimistoupseerina 1919–1923, laivaston esikunnan toimistoupseerina 1923–1927 sekä pääesikunnan sotahistorian toimiston toimistoupseerina 1927–1928. Dillströmistä tuli reservin luutnantti 1918, reservin insinöörikapteeniluutnantti 1919, insinöörikomentajakapteeni 1920 ja insinöörikomentaja 1928.<ref name=kuka/><ref name=hs/>

Versio 6. helmikuuta 2019 kello 00.47

Johan Rudolf Dillström (6. helmikuuta 1885 Viipuri13. kesäkuuta 1928) oli suomalainen insinöörikomentaja. [1][2]

Dillströmin vanhemmat olivat vahtimestari Johan Fredrik Dillström ja Josefina Huberg. Hän pääsi ylioppilaaksi 1903, valmistui kemisti-insinööriksi 1907 ja suoritti insinööriupseeritutkinnon 1920.[1]

Dillström toimi Helsingin kaupungin elintarvelaboratoriossa assistenttina ja johtajana 1907–1914 ja oli tehdasinsinöörinä Pietarissa 1914–1917. Suomen sisällissodan aikana hän perusti Vaasaan miinoituskomennuskunnan ja oli sen päällikkönä 1918. Sodan jälkeen hän oli rannikkopuolutuksen esikunnan toimistoupseerina 1919–1923, laivaston esikunnan toimistoupseerina 1923–1927 sekä pääesikunnan sotahistorian toimiston toimistoupseerina 1927–1928. Dillströmistä tuli reservin luutnantti 1918, reservin insinöörikapteeniluutnantti 1919, insinöörikomentajakapteeni 1920 ja insinöörikomentaja 1928.[1][2]

Dillström toimitti Suomen laivaston vuosikirjat I-II ja laati pääosin Englantilais-suomalais-ruotsalais-saksalaisen merisanakirjan (1931). Hän suomensi osittain muinaisenglantilaisen Beowulf-runoelman ja Julkaisi myös teoksen Kalevala ja meri (1927),[3]jossa hän esitti teorian nykyisestä Varsinais-Suomesta Kalevalan runouden syntypaikkana. [2]

Teoksia

Nimellä R. Dillström:

  • Kalevalan maantieteellinen pohja ja historiallinen tausta. Helsinki 1925
  • Muinais-suomalaisten kuusi pääilmansuuntaa. Helsinki 1926
  • Kalevala ja meri : historiaa ja tarua Suomen heimon muinaisuudesta. Suomen laivastoyhdistyksen julkaisuja 1. WSOY 1927

Toimitustöitä

Suomennoksia

Lähteet

Aiheesta muualla

Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.