Tämä on lupaava artikkeli.

Ero sivun ”Lucina Hagman” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
aukt.
Rivi 74: Rivi 74:
*[http://yle.fi/vintti/yle.fi/suuretsuomalaiset/ehdokkaat/indexd1bf.html?list=all&id=21 Lucina Hagman -esittelysivu] Ylen Suuret Suomalaiset -äänestys
*[http://yle.fi/vintti/yle.fi/suuretsuomalaiset/ehdokkaat/indexd1bf.html?list=all&id=21 Lucina Hagman -esittelysivu] Ylen Suuret Suomalaiset -äänestys


{{Nuorsuomalaisten kansanedustajat 1907-1908}}
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=[[Kuva:Marttaliitto_logo.jpg|150px|Marttaliitto]]
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=[[Kuva:Marttaliitto_logo.jpg|150px|Marttaliitto]]
|Edeltäjä='Ei edeltäjää'
|Edeltäjä='Ei edeltäjää'
Rivi 80: Rivi 79:
|Titteli=[[Marttaliitto|Marttaliiton puheenjohtaja]]
|Titteli=[[Marttaliitto|Marttaliiton puheenjohtaja]]
|Kommentti=1899–1900}}
|Kommentti=1899–1900}}
{{Nuorsuomalaisten kansanedustajat 1907-1908}}

{{Auktoriteettitunnisteet}}
{{AAKKOSTUS:Hagman, Lucina}}
{{AAKKOSTUS:Hagman, Lucina}}
[[Luokka:Kansanedustajat]]
[[Luokka:Kansanedustajat]]

Versio 2. helmikuuta 2019 kello 01.36

Lucina Hagman
Lucina Hagman 1900-luvun alussa.
Lucina Hagman 1900-luvun alussa.
Kansanedustaja
Ryhmä/puolue Nuorsuomalaisen puolueen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri (1907–1908)
Turun läänin pohjoinen vaalipiiri (1917)
Henkilötiedot
Syntynyt5. kesäkuuta 1853[1]
Suomi Kälviä, Suomi[1]
Kuollut6. syyskuuta 1946 (93 vuotta)[1]
Suomi Helsinki, Suomi[1]
Arvonimiprofessori (1928)
Puoliso naimaton
Tiedot
Puolue Nuorsuomalainen Puolue[1]

Lucina Hagman (5. kesäkuuta 1853 Kälviä6. syyskuuta 1946 Helsinki) oli suomalainen koulunjohtaja, naisasialiikkeen pioneeri ja nuorsuomalainen poliitikko. Hän toimi Naisasialiitto Unionin ensimmäisenä ja pitkäaikaisena puheenjohtajana ja perusti 1899 Martta-järjestön sekä 1907 Suomalaisen Naisliiton. Hagman oli myös yksi 1907 valituista ensimmäisistä naiskansanedustajista. Pedagogina hän oli tyttöjen ja poikien yhteiskasvatuksen puolustaja ja maan ensimmäisen suomenkielisen yhteiskoulun ensimmäinen rehtori. Vuodesta 1899 hän johti Helsinkiin perustamaansa Uutta yhteiskoulua. Hagman sai myös ensimmäisenä naisena Suomessa professorin arvonimen vuonna 1928.

Elämä

Opettaja, koulunjohtaja ja pedagogi

Lucina Hagmanin vanhemmat olivat nimismies Nils Johan Erik Hagman ja Sofia Margareta Hagman (o.s. Nordman).[1] Hän oli nuorin perheen kuudesta lapsesta.[2] Vanhempia sisaruksia olivat muun muassa Suomen ensimmäisen kansanopiston perustaja Sofia Hagman sekä päätoimittajat August Hagman ja Tyko Hagman. Koti oli ruotsinkielinen, mutta Kälviän suomenkielisessä ympäristössä Lucina Hagman oppi jo lapsena suomea. Isän saatua siirron perhe muutti 1865 Vaasaan, jossa Hagman suoritti nelivuotisen ruotsinkielisen tyttökoulun. Tyttöjen kouluttaminen oli tuohon aikaan harvinaista, ja hän olikin perheen kolmesta tyttärestä ainoa, joka pääsi opintielle.[3][4] Koulun suoritettuaan Hagman toimi pari vuotta pienten lasten opettajana ja kouluttautui sitten kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarissa, josta hän valmistui vuonna 1875. Seminaarissa hänet tunnetiin suomen kielen puolustajana.[3] Siellä hän tutustui myös Minna Canthiin.[5] Hagman pääsi heti valmistuttuaan Hämeenlinnan valmistavan koulun johtajaksi, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1886.[3] Koulussa hänen oppilaanaan oli muun muassa Jean Sibelius.[5] Hagman toimi samanaikaisesti myös kaupungin ruotsalaisen tyttökoulun matematiikan opettajana vuosina 1877–1881.[1]

Hagman oli kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä jo opiskeluaikanaan ja alkoi osallistua julkiseen keskusteluun 1880-luvun aikana. Hän kannatti tyttöjen ja poikien yhteiskasvatusta eli yhteiskouluja, koska hänen mukaansa erilliset tyttö- ja poikakoulut tukivat yksipuolisia sukupuolirooleja ja jättivät yleensä tytöille mahdollisuuden vain heikompitasoiseen koulutukseen. Hagman uskoi yleensäkin vahvasti kasvatuksen merkitykseen ihmisen kehityksessä. Hän teki matkoja Skandinaviaan, Saksaan ja Sveitsiin tutustuakseen niiden koululaitokseen. Hagman oli 1886 mukana perustamassa Helsingin suomalaista yhteiskoulua (SYK) ja osin hänen kirjoittamansa lehtiartikkelin vaikutuksesta koulun perustajat päätyivät lopulta yhteiskouluun alun perin suunnitellun tyttökoulun sijasta.[3] SYK on nykyisin Suomen vanhin suomenkielinen yhteiskoulu. Hagman valittiin samantien oppilaitoksen ensimmäiseksi rehtoriksi, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1890.[6] Vuosina 1887–1894 hänellä oli lisäksi oma yksiluokkainen (myöhemmin kaksiluokkainen) valmistava koulu Helsingissä, jonka hän kuitenkin myi Alli Nissiselle.[4] SYK:n toisena johtajana Hagman jatkoi siihen asti, kunnes 1899 perusti oman oppikoulun, Helsingin Uuden yhteiskoulun.[4] Sille valmistui pian oma talo Helsingin Kruununhakaan. Hagman oli koulun rehtorina aina vuoteen 1935. Omistajana sekä johtokunnan puheenjohtajana hän jatkoi vuoteen 1938, jolloin myi koulun sen toimintaa jatkaneelle osakeyhtiölle. Vuoteen 1919 saakka hän oli myös opettajana omassa koulussaan.[4][7] Uudessa yhteiskoulussa Hagman pyrki edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja oppilaiden luonteen huomioimista opetuksessa.[7]

Järjestöaktiivi ja poliitikko

Lucina Hagman, kuva otettu vuosien 1910–1919 välillä

Hagman kannatti naisille samoja kansalaisoikeuksia kuin miehillä jo oli sekä mahdollisuutta päästä samoihin ammatteihin.[3] Helsinkiin asettumisestaan saakka hän oli toiminut aktiivisesti 1884 perustetussa Suomen Naisyhdistyksessä.[4] Hän osallistui myös kansainväliseen naiskongressiin Kööpenhaminassa vuonna 1888. Hagman kuului niihin naisasialiikkeen vaikuttajiin, jotka erosivat Naisyhdistyksestä vuonna 1892 ja perustivat Naisasialiitto Unionin. Hänestä tuli sen ensimmäinen puheenjohtaja vuosiksi 1892–1908 ja 1913–1920. Vuonna 1908 hänet nimettiin kunniapuheenjohtajaksi.[3] Hagman perusti myös Martta-järjestön vuonna 1899 nimellä Sivistystä kodeille. Toiminta alkoi varsinaisesti seuraavana vuonna, jolloin nimeksi tuli Martta-Yhdistys.[4] Hagman toimi järjestön ensimmäisenä puheenjohtajana reilun vuoden ajan.[8] Tavoitteena oli rakentaa isänmaallinen kansanvalistusjärjestö, jossa naisille oli annettu sivistäjän rooli. Järjestö syntyi myös reaktiona helmikuun manifestiin ja venäläistämisuhkaan.[9]

Hagman oli mukana perustamassa Suomen ensimmäistä raittiusyhdistystä ja kuului Raittiuden Ystävien johtokuntaan.[3] Hänen omistamansa Uusi yhteiskoulu aloitti 1900-luvun alussa raittiusopetuksen ensimmäisenä oppikouluna Suomessa.[7] Sen sijaan kotitalousopetusta ei Marttajärjestön perustajan omassa koulussa annettu lainkaan hänen elinaikanaan.[4] Hagman toimi myös Suomen Rauhanliitossa, joka nimesi hänet kunniajäsenekseen.[3] Hänet kutsuttiin jopa Helsingin työväenyhdistyksen naisosaston perustavan kokouksen puheenjohtajaksi 1898.[4]

Vuonna 1905 Hagman perusti ystävänsä Maikki Fribergin kanssa Naisten Ääni -nimisen lehden nuorsuomalaisia naisia varten. Hagman jatkoi lehden toimituskunnassa kuolemaansa asti.[10] Pian ensimmäisten eduskuntavaalien jälkeen hänen aloitteestaan perustettiin Suomalainen Naisliitto, joka oli tarkoitettu nuorsuomalaisia naisia kokoavaksi valistusjärjestöksi.[5] Naisten Ääni siirtyi uuden järjestön äänenkannattajaksi.[10] Hagman toimi Naisliiton puheenjohtajana 1908–1914 ja 1920–1927.[3]

Naisten äänioikeutta aktiivisesti ajanut Hagman valittiin vuonna 1907 yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden toteuduttua yhtenä ensimmäisistä naisista eduskuntaan.[2] Hän oli Nuorsuomalaisen Puolueen kansanedustajana kaksi lyhyttä kautta, ensin 1907–1908 ja uudelleen 1917. Vuonna 1907 hän toimi anomusvaliokunnan ja 1917 sivistysvaliokunnan puheenjohtajana.[1] Hagmanin ensimmäinen lakialoite koski aviovaimon oikeutta hallita omaisuuttaan.[4] Sen ohella hän ajoi eduskunnassa myös kieltolakia, naisten mahdollisuutta päästä valtion virkoihin, sukupuolten samapalkkaisuutta ja aviottomien lasten oikeudellisen aseman parantamista.[11] Hagman ei ollut kuitenkaan innokas puoluepoliitikko ja kannatti naisten yhteistyötä yli puoluerajojen. Pettyneenä naiskansanedustajien vähäiseen määrään hän ehdotti 1923 naisille omia erillisiä ehdokaslistoja, mikä ei kuitenkaan saanut kannatusta.[3]

Muu toiminta ja yksityiselämä

Hagman oli ahkera lehtikirjoittaja ja julkaisi useita kirjoja. Vuonna 1887 hän sai Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon julkaisemastaan Fredrika Bremerin elämäkerrasta. 1900-luvun alussa hän julkaisi kaksiosaisen Minna Canthin elämäkerran sekä 1936 omat lapsuudenmuistelmansa.[3] Hagman sai elämäntyöstään professorin arvonimen ensimmäisenä suomalaisena naisena vuonna 1928. Aloitteen arvonimen myöntämisestä olivat tehneet yhdessä Suomalainen Marttaliitto ry ja Suomalainen Naisliitto ry.[4]

Hagman osti Turun läheltä Siinalan tilan kesäpaikakseen.[8] Hän pysyi ikänsä naimattomana, mutta veljensä vaimon kuoltua vuonna hän otti kaksi näiden lapsista kasvattilapsikseen, ja myöhemmin vielä kolmannenkin sekä yhden sukuun kuulumattoman kasvattilapsen.[3][2] Koulunjohtaminen kulki suvussa: yksi hänen kasvattityttäristään, Lisa Hagman, perusti vuonna 1919 nykyisen Apollon yhteiskoulun, josta tosin joutui taloudellisista syistä luopumaan pula-aikana.[4][12] Lucina Hagman kuoli vuonna 1946 ja hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[8]

Muistaminen

Yleisradion vuonna 2004 järjestämässä Suuret suomalaiset -äänestyksessä Lucina Hagman äänestettiin 29. suurimmaksi suomalaiseksi.[9] Hagmanin synnyinkoti Kälviällä on nykyisin Marttajärjestön ylläpitämä museo.[8] Kälviällä (nykyään osa Kokkolaa) toimii myös hänen mukaansa nimetty peruskoulu ja lukio.[13][14] Helsingin Pihlajamäessä Uuden Yhteiskoulun nykyisen rakennuksen ohi kulkeva tie nimettiin 1999 Lucina Hagmanin poluksi. Kun koululle rakennettiin 2008 uusi katuyhteys, se sai nimekseen Lucina Hagmanin kuja.[15][16]

Julkaisuja

  • Ensimmäinen koulu (1882)
  • Fredrika Bremer (1886) (elämäkerta)
  • Yhteiskavastuksesta (1887)
  • Naisten kasvatuksesta (1888)
  • Naisten äänestysoikeudesta (1889)
  • Naisten esteettömyystodistus eli dispanssikysymys (1896)
  • Kokemukseni yhteiskasvatuksesta (1897)
  • Kasvatus rakkauteen (1900)
  • Koulukysymys sosiaaliselta kannalta (1906)
  • Naisten ohjelma tulevissa vaaleissa (1906)
  • Minna Canthin elämäkerta, osat I ja II (1906, 1911)
  • Yhteiskuntalaitoksen suhtautuminen naisten oikeuksiin (1911)
  • Siveellisen kasvatuksen laiminlyöminen kouluissa (1917)
  • Tuleeko Suomen pystyttää asevelvollisuuteen perustuva sotavoima? (1917)
  • Olisiko ajateltavissa (1923)
  • Miten olisi koulusuunnitelmaa uudistettava? (1925)
  • Lucina Hagman kertoo lapsuudestaan Kälviällä 1853–1865 (1936)

Lähteet

  1. a b c d e f g h i Lucina Hagman Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. a b c Anne Ollila: Naimaton perheellinen nainen: Lucina Hagmanin perhe, osa teosta Monta tietä menneisyyteen (toim. Leena Rossi ja Hanne Koivisto). Tampereen yliopiston kirjasto 2006. Viitattu 27.9.2012.
  3. a b c d e f g h i j k l Anne Ollila: Hagman, Lucina (1853 - 1946) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 1.3.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. a b c d e f g h i j k Kaija Kauppinen: Lucina Hagman: marttajärjestön perustaja Marttaliitto ry 1989. Viitattu 27.9.2012.
  5. a b c Historia Suomalainen Naisliitto. Viitattu 27.9.2012.
  6. Helsingin Suomalainen yhteiskoulu 1886- Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli. Viitattu 27.9.2012.
  7. a b c Helsingin Uusi yhteiskoulu Yksityisten oppikoulujen verkkomatrikkeli. Viitattu 27.9.2012.
  8. a b c d Lucina Hagman Marttaperinne.fi Viitattu 27.9.2012.
  9. a b Marttojen historiaa Mentula-Saikkolan martat. Viitattu 27.9.2012.
  10. a b Lucina Hagman Internetix-materiaali, 1998. Viitattu 27.9.2012.
  11. Historiaa Naisasialiitto Unioni. Viitattu 28.9.2012.
  12. Apollon Yhteiskoulu (Helsinki) Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli. Viitattu 28.9.2012.
  13. Lucina Hagmanin koulu Kokkolan kaupunki. Viitattu 28.9.2012.
  14. Lucina Hagmanin lukio Kokkolan kaupunki. Viitattu 28.9.2012.
  15. Helsingin Uuden Yhteyskoulu historia Helsingin Uusi Yhteiskoulu. Viitattu 28.9.2012.
  16. Antti Manninen: Kenen kadulla asut?, s. 93. Helsingin Sanomat, Helsinki 2009.

Aiheesta muualla

Marttaliitto Edeltäjä:
'Ei edeltäjää'
Marttaliiton puheenjohtaja
1899–1900
Seuraaja:
Cely Mechelin