Ero sivun ”Arne Nevanlinna” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Teokset: korjaus
→‎Aiheesta muualla: Lisätty linkki Nevalinnan kirjoituksiin niin & näin -lehdessä
Rivi 38: Rivi 38:
* [http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/03/25/arne-nevanlinna-marie Nevanlinnan ''Marie'' Aamun kirjassa (1.4.2008)] Ylen Elävä arkisto.
* [http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/03/25/arne-nevanlinna-marie Nevanlinnan ''Marie'' Aamun kirjassa (1.4.2008)] Ylen Elävä arkisto.
* [http://www.hs.fi/muistot/a1306067228901 Arne Nevanlinnan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa]
* [http://www.hs.fi/muistot/a1306067228901 Arne Nevanlinnan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa]
*[https://www.netn.fi/tekija/nevanlinna-arne Arne Nevanlinnan kirjoituksia ''niin & näin'' -lehdessä].


{{AAKKOSTUS:Nevanlinna, Arne}}
{{AAKKOSTUS:Nevanlinna, Arne}}

Versio 30. tammikuuta 2019 kello 19.35

Arne Nevanlinna maaliskuussa 2009.

Arne Edvard Nevanlinna (5. kesäkuuta 1925 Helsinki7. elokuuta 2016 Helsinki[1]) oli suomalainen kirjailija ja arkkitehti. Hän oli professori (h.c.) vuodesta 1986[2].

Nevanlinnan kirjalliseen tuotantoon kuuluvat muun muassa teokset Isän maa, Meidän sota, Harharetkiä Helsingissä ja Fasadin henki eli arkkitehtuurisanastoa ujoille (yhdessä Anja Kervanto Nevanlinnan kanssa). Aiheet ja tyyli vaihtelevat sukukronikasta persoonalliseen jutunkerrontaan ja muisteluun sekä tiukasti kantaa ottavaan asiatekstiin. Hänen tekstinsä pysyvät etäällä sellaisesta paatoksesta, joka liitetään usein varsinkin sota-ajan muisteluteoksiin.

Nevanlinnan esikoisromaani Marie oli vuoden 2008 Finlandia-palkintoehdokkaana. Tammikuussa 2009 ilmestyi kirjoituskokoelma Vallan reunassa, joka perustuu Nevanlinnan blogikirjoituksiin kevään 2007 ja syksyn 2008 välisenä aikana.

Nevanlinna oli yksi WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon saajista vuonna 2012. Palkinto on tunnustus merkittävästä työstä kotimaisen kirjallisuuden ja lukuharrastuksen edistämisessä.[3]

Teokset

  • Teoreettinen tarkastelu suunnittelusta rationaalisena toimintana. Lisensiaatintyö. Otaniemi: Teknillinen korkeakoulu, 1972.
  • Introduction to the history of Finnish architecture. Otaniemi: Helsinki University of Technology, 1986. ISBN 951-753-936-3.
  • Nevanlinna, Arne & Kokuleraj, Vithustani: Architecture beyond architecture. Experimental institutional design projects. Ethiopia, Sri Lanka, Tanzania, Zambia. Otaniemi: Helsinki University of Technology, 1992. ISBN 951-22-1084-3.
  • Isän maa. Sukukertomuksia kolmekymmentäluvun Suomesta. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19202-3.
  • Meidän sota. Muistiinpanoja nuoren miehen retkistä Suomessa, Venäjänmaalla ja vähän Ruotsissakin vuosina 1943–45. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20200-2.
  • Illuusio arkkitehtuurista. Ajatuksia arvoista, vallasta ja arvovallasta. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20955-4.
  • Valistuksen paikka. Noin kaksi vuosikymmentä muodon vuoksi. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21191-5.
  • Isoisän maat. Ajan kuvia. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23229-7.
  • Kervanto Nevanlinna, Anja & Nevanlinna, Arne: Fasadin henki, eli, Arkkitehtuurisanastoa ujoille. Helsinki: Tammi, 2001. ISBN 951-31-2218-2.
  • Harharetkiä Helsingissä. Helsinki: Tammi, 2001. ISBN 951-0-25602-1.
  • Sanos muuta. Lyhytproosaa kahdelta vuosituhannelta. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2686-2.
  • Marie. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33545-1.
  • Vallan reunassa. Ynnä muita väärinkäsityksiä. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-35103-1.
  • Hjalmar. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36700-1.
  • Varma. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39092-4.
  • Heta. Helsinki: WSOY, 2014. ISBN 9789510401743.
  • Arne. Helsinki: Siltala, 2014. ISBN 978-952-234-243-0.
  • Pako. Helsinki: WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-41578-8.

Katso myös

Lähteet

  1. Kirjailija ja arkkitehti Arne Nevanlinna on kuollut iltalehti.fi. Viitattu 8.8.2016.
  2. Arne Nevanlinna WSOY. Viitattu 18.2.2011.
  3. WSOY:n kirjallisuussäätiö jakoi 10 tunnustuspalkintoa 3.10.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 3.10.2012.

Aiheesta muualla