Juvenalis

Juvenalis seppelöitävänä. Kansikuva teoksesta John Dryden et al., The Satires of Decimus Junius Juvenalis: And of Aulus Persius Flaccus, 4th ed. (London, 1711).

Satiireja, vuoden 1535 laitos

Decimus Iunis Iuvenalis (n.60 Aquinum nyk. Aquino – n.135) oli roomalainen satiirikko ja runoilija. Juvenaliksen elämästä ei tiedetä paljoakaan. Juvenalikselta tunnetaan parhaiten lentävä lause panem et circenses eli "leipää ja sirkushuveja". Häneltä on säilynyt vain 16 heksametrillä kirjoitettua satiiria. Satiirit ovat harvinainen ja mielenkiintoinen kuvaus keisariajan elämästä. Yhdessä Martialiksen ja Persiuksen kanssa hänen katsotaan kuuluvan Rooman kirjallisuuden hopea-ajan satiirikoihin.

Juvenalikselta on peräisin myös lentävä lause "Kuka valvoo itseään valvojia?" (Quis custodiet ipsos custodes?)

Elämänvaiheita

Juvenalis oli vapautetun orjan poika ja hän lähti nuoruudessaan tekemään kunnianhimoista virkauraa. Urasta ei kuitenkaan muodostunut niin hohdokasta kuin Juvenalis olisi toivonut. Ryhtyessään runoilijaksi noin 50-vuotiaana hänestä oli kehittynyt sapekas, katkera ja inhimillisille heikkouksille tarkkanäköinen kirjoittaja.

Syynä Juvenaliksen virkauran kariutumiselle oli se, että hän erehtyi tekemään pilaa väärästä miehestä. Juvenalis oli aloittelemassa uraansa legioonassa ja mies, jota hän pilkkasi, oli keisari Domitianuksen suosikki ja hänellä oli oikeus päättää ylennyksistä. Juvenalis karkotettiin luultavasti Egyptiin, Syeneen, ja hänet tuomittiin menettämään omaisuutensa.

Kun Domitianus oli syrjäytetty vuonna 96, sai Juvenalis luvan palata Roomaan. Hän ei kuitenkaan saanut takavarikoitua omaisuuttaan takaisin eikä hän saanut myöskään mitään virkaa. Juvenalis elätti itsensä [klientti]]nä, eli teki varakkaamillee erilaisia palveluksia.

Satiirit

Satiireissaan Juvenalis käsittelee monia aiheita ja niistä välittyy värikäs kuva keisariajan Rooman elämästä. Niistä tosin välittyy eräänlainen ilkeys ja katkeruus. Sanotaan, että Horatius hymyili ihmisten heikkouksille ja vioille kun taas Juvenalis ruoski niitä armottomasti.

Monessa satiirissaan Juvenalis kritisoi aikansa hyväosaisia siitä, että he eivät tunne minkäänlaista myötätuntoa köyhiä kohtaan. Se, että rikkaat matelevat hallitsijan edessä ja lipevästi kehuvat häntä, on hänestä erityisen inhottavaa. Eniten hän kuitenkin pilkkaa heitä, jotka ovat hänenlaisiaan vapautetun orjan poikia, mutta toisin kuin hän, onnistuneet rikastumaan ja pääsemään ylhäiseen asemaan. Runoilija suorastaan kiehuu inhosta kuvaillessaan heidän korujaan ja kalliita vaatteitaan.

Juvenalis kuvaa pistävällä tyylillään unettomuutta, jonka aiheuttaa asuminen Insulassa. Kirjoittajan on vaikea nukkua, sillä hän pelkää öistä tulipaloa tai sitä, että talo romahtaa huonon rakentamisen vuoksi. Kaduilta kuuluu öisin kärrynpyörien jyrinä kun liikkeiden varastoja täydennetään ja jyrinä herättää kirjoittajan mukaan merilehmätkin. Jos unettomuutta pakeni öisille kaduille, ei tilanne parantunut mitenkään. Kadulla pitää väistellä humalaisia juhlialaumoja tai riidanhaastajia, joku voi tyhjentää ikkunasta pottansa niskaasi tai heitää sinua rikkinäisellä astialla. Pahimmillaan rosvo pistää sinut tikarillaan kuoliaaksi.

Erityisen paljon huomiota Juvenalis antaa oman aikansa rumille ja vastenmielisille piirteille. Monet nykytutkijat ovat pohtineet miten paljon niissä on totta ja miten paljon kirjoittaja liioittelee saadakseen sanomansa perille. Jos Juvenalista vertaa hänen aikalaiseensa Plinius nuorempaan tulee miettineeksi, ovatko he eläneet samaan aikaan samassa valtakunnassa? Plinius nuorempi ei ole sokea ihmisten heikkouksille eikä paheille, hän kuvailee myös yläluokan tuhlailua ja tyhjänpäiväistä seuraelämää, mutta hänen henkilöhahmoillaan on myös hyveitä.

Aiheesta muualla

• The Latin Library - Juvenaliksen satiirit latinaksi