Ero sivun ”Koitajoki” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p linkin päivitys
p
Rivi 13: Rivi 13:
'''Koitajoki''' ({{k-ru|Койтайоки}}) on [[Vuoksen vesistö]]n latvavesiin kuuluva noin 200 kilometrin pituinen erämainen joki, joka virtaa sekä [[Suomi|Suomen]] että [[Venäjä]]n alueilla Suomen ja Venäjän rajan kummankin puolen.
'''Koitajoki''' ({{k-ru|Койтайоки}}) on [[Vuoksen vesistö]]n latvavesiin kuuluva noin 200 kilometrin pituinen erämainen joki, joka virtaa sekä [[Suomi|Suomen]] että [[Venäjä]]n alueilla Suomen ja Venäjän rajan kummankin puolen.


Koitajoki alkaa Venäjän puolelta pienistä rajajärvistä ja virtaa länteen Suomen puolelle [[Ilomantsi]]n pohjoisosiin. Se mutkittelee ensin kohti etelää Suomen puolella, koukkaa 50 kilometrin matkan Venäjän puolelle ja palaa takaisin Suomen puolelle [[Möhkö]]n lähellä [[Petkeljärven kansallispuisto]]n ja [[Nuorajärvi (Ilomantsi)|Nuorajärven]] maisemissa, mistä joki mutkittelee verkkaisesti länttä kohti Ilomantsin kunnan halki. [[Koitere]]esta Haapajokea pitkin purkautuvat vedet yhdistyvät Koitajokeen Hiiskosken eteläpuolella. Hiiskoski jakaa joen Koitajokeen ja Ala-Koitajokeen. Joki päätyy lännessä entisen [[Eno]]n kunnan alueella [[Pamilon voimalaitos|Pamilon voimalaitokselle]] padottuun Tekojärveen, josta Koitajoki laskee [[Pielinen|Pielisen]] Rahkeenveteen.<ref name="luontoon">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=6582&Item=6699 | Nimeke = Koitajoki - Muinainen jäätikköjoki| Julkaisija = luontoon.fi| Viitattu = 26.5.2011}}</ref>
Koitajoki alkaa Venäjän puolelta pienistä rajajärvistä ja virtaa länteen Suomen puolelle [[Ilomantsi]]n pohjoisosiin. Se mutkittelee ensin kohti etelää Suomen puolella, koukkaa 50 kilometrin matkan Venäjän puolelle ja palaa takaisin Suomen puolelle [[Möhkö]]n lähellä [[Petkeljärven kansallispuisto]]n ja [[Nuorajärvi (Ilomantsi)|Nuorajärven]] maisemissa, mistä joki mutkittelee verkkaisesti länttä kohti Ilomantsin kunnan halki. [[Koitere]]esta Haapajokea pitkin purkautuvat vedet yhdistyvät Koitajokeen Hiiskosken eteläpuolella. Hiiskoski jakaa joen Koitajokeen ja Ala-Koitajokeen. Joki päätyy lännessä entisen [[Eno]]n kunnan alueella [[Pamilon voimalaitos|Pamilon voimalaitokselle]] padottuun Tekojärveen, josta Koitajoki laskee [[Pielinen|Pielisen]] Rahkeenveteen.<ref name="luontoon">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=6582&Item=6699 | Nimeke = Koitajoki Muinainen jäätikköjoki| Julkaisija = luontoon.fi| Viitattu = 26.5.2011}}</ref>


Todennäköisesti Koitajoen paikkeilla on ollut jo [[jääkausi|jääkauden]] aikana jäätikköjoki, joka on kasannut maa-aineksia Pohjois-Ilomantsin alueelle. Koitajoki on syntynyt jääkauden jälkeisen jääjärven purkautuessa jäätikköjokien kasaamien [[Palokangas|Palokankaan]] hiekkadeltojen läpi ja hitaasti syövyttänyt nykyisen uomansa. Koitajoen varrella on useita vanhoja uomia, [[Juolua|juoluoita]] ja hiekkatörmiä.<ref name="luontoon" />
Todennäköisesti Koitajoen paikkeilla on ollut jo [[jääkausi|jääkauden]] aikana jäätikköjoki, joka on kasannut maa-aineksia Pohjois-Ilomantsin alueelle. Koitajoki on syntynyt jääkauden jälkeisen jääjärven purkautuessa jäätikköjokien kasaamien [[Palokangas|Palokankaan]] hiekkadeltojen läpi ja hitaasti syövyttänyt nykyisen uomansa. Koitajoen varrella on useita vanhoja uomia, [[Juolua|juoluoita]] ja hiekkatörmiä.<ref name="luontoon" />

Versio 29. joulukuuta 2018 kello 16.31

Koitajoki
Koitajoen yläjuoksua Ilomantsissa
Koitajoen yläjuoksua Ilomantsissa
Alkulähde Alinen Aittojärvi
Laskupaikka Pielinen
Maat Suomi, Venäjä

Koitajoki (ven. Койтайоки) on Vuoksen vesistön latvavesiin kuuluva noin 200 kilometrin pituinen erämainen joki, joka virtaa sekä Suomen että Venäjän alueilla Suomen ja Venäjän rajan kummankin puolen.

Koitajoki alkaa Venäjän puolelta pienistä rajajärvistä ja virtaa länteen Suomen puolelle Ilomantsin pohjoisosiin. Se mutkittelee ensin kohti etelää Suomen puolella, koukkaa 50 kilometrin matkan Venäjän puolelle ja palaa takaisin Suomen puolelle Möhkön lähellä Petkeljärven kansallispuiston ja Nuorajärven maisemissa, mistä joki mutkittelee verkkaisesti länttä kohti Ilomantsin kunnan halki. Koitereesta Haapajokea pitkin purkautuvat vedet yhdistyvät Koitajokeen Hiiskosken eteläpuolella. Hiiskoski jakaa joen Koitajokeen ja Ala-Koitajokeen. Joki päätyy lännessä entisen Enon kunnan alueella Pamilon voimalaitokselle padottuun Tekojärveen, josta Koitajoki laskee Pielisen Rahkeenveteen.[1]

Todennäköisesti Koitajoen paikkeilla on ollut jo jääkauden aikana jäätikköjoki, joka on kasannut maa-aineksia Pohjois-Ilomantsin alueelle. Koitajoki on syntynyt jääkauden jälkeisen jääjärven purkautuessa jäätikköjokien kasaamien Palokankaan hiekkadeltojen läpi ja hitaasti syövyttänyt nykyisen uomansa. Koitajoen varrella on useita vanhoja uomia, juoluoita ja hiekkatörmiä.[1]

Suomen viimeinen aito siipiratasalus s/s Koita rakennettiin vuonna 1905 juuri Koitajoella tapahtuvaa puutavaran varppausta ja hinausta varten. Nykyisin Koitajoen reitti on erityisesti retkimelojien suosiossa rauhallisen luonteensa ja kauniiden maisemiensa takia. Karelia-soudun pienveneiden ja melojien reitti kulkee alas Koitajokea.

Elokuvajoki

Koitajoella on kuvattu kolme elokuvaa: Roland af Hällströmin Tukkijoella (1951), Teuvo Tulion Mustasukkaisuus (1952) ja Markku Pölösen Kuningasjätkä (1997).[2]

Lähteet

  1. a b Koitajoki – Muinainen jäätikköjoki luontoon.fi. Viitattu 26.5.2011.
  2. Karjalainen 20.5.2010

Aiheesta muualla

  • Kokkonen, Jukka: Villiä itää, kesytöntä länttä – Ylä-Koitajoen alueen ja Ilomantsin historiaa. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 152. Helsinki: Metsähallitus, 2005. Julkaisun verkkoversio (PDF).
  • Elämää Ala-Koitajoen varrella, toimittanut Simo Seppo. Pamilon kyläyhdistys 2010
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.