Ero sivun ”Soni” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Lähteet: turha väliotsikko pois
Stanley Smith Stevens viite
Rivi 35: Rivi 35:
<ref name=comm>''Communication Acoustics'', s. 179.</ref>
<ref name=comm>''Communication Acoustics'', s. 179.</ref>
<ref name=IA>''Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia'', s. 280.</ref>
<ref name=IA>''Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia'', s. 280.</ref>
<ref name=S1>Stanley Smith Stevens: ''A scale for the measurement of the psychological magnitude: loudness.'' In: APA Journals (Hrsg.): Psychological Review. 43, Nr. 5, 1936, S. 405–416. [http://psycnet.apa.org/doiLanding?doi=10.1037%2Fh0058773]</ref>
<ref name=S1>Stanley Smith Stevens: ''A scale for the measurement of the psychological magnitude: loudness.'' In: APA Journals (Hrsg.): Psychological Review, Volume 43, Issue 5, pp. 405–416, 1936. [http://psycnet.apa.org/doiLanding?doi=10.1037%2Fh0058773]</ref>
<ref name=soni>Muotoa ''soni'' käytetään seuraavissa lähteissä:
<ref name=soni>Muotoa ''soni'' käytetään seuraavissa lähteissä:
* ''Kommunikaatioakustiikka'', "Äänekkyys", s. 121–131.
* ''Kommunikaatioakustiikka'', "Äänekkyys", s. 121–131.

Versio 21. joulukuuta 2018 kello 19.08

Sooni[1] (myös soni[2] < engl. sone[3] < lat. sonus ’ääni’) on ihmisen subjektiivisen äänekkyyshavainnon (äänekkyyden,[4] kuuluvuuden[5]) mittayksikkö psykoakustiikassa. Yhdellä sonilla tarkoitetaan 1 000 Hz:n siniaallon äänekkyyttä, kun äänenpainetaso on 40 dB (40 fonia).[4] Soniasteikko on lineaarinen, ja 10 fonia kovempi ääni tarkoittaa kaksinkertaista sonimäärää.[4] Soniasteikko ei ole aivan lineaarinen alle yhden sonin (alle 40 fonin) voimakkuuksilla.[4] Yksikön kehitti psykologi Stanley Smith Stevens[6].

Sonien ja fonien vastaavuus[4]
soni   1    2    4    8   16   32   64  128 256
foni 40 50 60 70 80 90 100 110 120

Oikeinkirjoitus

Tekniikan alan lähteissä käytetään yleensä kirjoitusasua soni.[2] Kielenhuoltajat ovat suosittaneet muotoa sooni ja pitäneet muotoa soni hylättävänä tai vältettävänä.[1]

Katso myös

Lähteet

  • Aaltonen, Olli & Aulanko, Reijo & Iivonen, Antti & Klippi, Anu & Vainio, Martti (toim.): Puhuva ihminen: Puhetieteiden perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23956-7.
  • Hakulinen, Auli & Ojanen, Jussi: Kielitieteen ja fonetiikan termistöä. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1993. ISBN 978-951-717-783-2.
  • Iivonen, Antti (toim.): Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-918-0.
  • Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka. Suomenkielinen oppikirja. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8.
  • Karjalainen, Matti: Hieman akustiikkaa. Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2000.
  • Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan. Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2015.
  • Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics: An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics. John Wiley & Sons, Ltd, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2. Teoksen verkkoversio.
  • Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4. Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.
  • Toivanen, Jarmo: Teknillinen akustiikka. Suomenkielinen oppikirja. Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5.
  • Van Bergeijk, William A. & Pierce, John R. & David, Edward E., jr: Aallot ja korva. Luonto tieteen valossa 4. (Alkuteoksen nimi Wawes and the ear.) Suomentanut Reino Tuokko. Helsinki: WSOY, 1960.

Viitteet

  1. ↑ a b Muotoa sooni suositetaan seuraavissa lähteissä:
    • Itkonen, Terho – Maamies, Sari: Uusi kieliopas, s. 351. 5., tarkistettu painos. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-5757-9.
    • Nykysuomen sivistyssanakirja: Vierasperäiset sanat, s. 383, s.v. sooni. Toimittanut Nykysuomen laitos. 12. painos. Helsinki: WSOY 1989. ISBN 951-0-09108-1.
    • CD Facta 2005. WSOY.
  2. ↑ a b Muotoa soni käytetään seuraavissa lähteissä:
    • Kommunikaatioakustiikka, "Äänekkyys", s. 121–131.
    • Hieman akustiikkaa, "Kuulon perusominaisuudet", s. 31–34.
    • Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan, "Kuulon perusominaisuudet", s. 28–31.
    • Teknillinen akustiikka, s. 425.
    • Aallot ja korva, s. 80.
    • Johdatusta puheen akustiikkaan, "Äänen voimakkuus", s. 176–179.
    • Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia, s. 107–108, 258–259.
    • Puhuva ihminen: Puhetieteiden perusteet, "Sanasto", s. 212.
    • Kielitieteen ja fonetiikan termistöä.
    • Akustiikan sanasto, "soni". 2001. Metalliteollisuuden Keskusliitto.
    • Rantala Risto, päätoimittaja, Itkonen Mikko, Suramo Ari ; grafiikka: Vakkila, Juha.: Otavan tietosanakirja. Artikkeli: soni, "Soni, »äänekkyyden» yksikkö. Valittu siten, että normaalikorvalla 1 soni vastaa 40 fonia" Teoksen muoto: CD-linja Ulkoasu: 1 optinen levy (CD-ROM) : vär. ; 12 cm.. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-15139-8.
    • Akustiikan perusteet, "Sanasto". Sibelius-Akatemia.
    • Virtanen, Tuomas; Klapuri, Anssi: Digital audio, "psykoakustiikka". Tampereen teknillinen yliopisto.
    • Kuusinen, Antti: Ihminen havaitsijana. Aalto-yliopisto.
    • Lokki, Olli: Kuuloaistin ominaisuuksia. Aalto-yliopisto.
  3. ↑ Communication Acoustics, s. 179.
  4. ↑ a b c d e Kommunikaatioakustiikka, s. 121–131.
  5. ↑ Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia, s. 280.
  6. ↑ Stanley Smith Stevens: A scale for the measurement of the psychological magnitude: loudness. In: APA Journals (Hrsg.): Psychological Review, Volume 43, Issue 5, pp. 405–416, 1936. [1]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Soni&oldid=17789526”