Ero sivun ”Soni” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Htm (keskustelu | muokkaukset) →Lähteet: turha väliotsikko |
katso myös |
||
Rivi 17: | Rivi 17: | ||
* [[Fooni]] |
* [[Fooni]] |
||
* [[Vakioäänekkyyskäyrästö]] |
* [[Vakioäänekkyyskäyrästö]] |
||
* [[Terho Itkonen]] |
|||
* [[Sari Maamies]] |
|||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
Versio 21. joulukuuta 2018 kello 16.16
Sooni[1] (myös soni[2] < engl. sone[3] < lat. sonus ’ääni’) on ihmisen subjektiivisen äänekkyyshavainnon (äänekkyyden,[4] kuuluvuuden[5]) mittayksikkö psykoakustiikassa. Yhdellä sonilla tarkoitetaan 1 000 Hz:n siniaallon äänekkyyttä, kun äänenpainetaso on 40 dB (40 fonia).[4] Soniasteikko on lineaarinen, ja 10 fonia kovempi ääni tarkoittaa kaksinkertaista sonimäärää.[4] Soniasteikko ei ole aivan lineaarinen alle yhden sonin (alle 40 fonin) voimakkuuksilla.[4] Yksikön kehitti psykologi Stanley Smith Stevens[6].
soni | 1 | 2 | 4 | 8 | 16 | 32 | 64 | 128 | 256 |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
foni | 40 | 50 | 60 | 70 | 80 | 90 | 100 | 110 | 120 |
Oikeinkirjoitus
Tekniikan alan lähteissä käytetään yleensä kirjoitusasua soni.[2] Kielenhuoltajat ovat suosittaneet muotoa sooni ja pitäneet muotoa soni hylättävänä tai vältettävänä.[1]
Katso myös
Lähteet
- Aaltonen, Olli & Aulanko, Reijo & Iivonen, Antti & Klippi, Anu & Vainio, Martti (toim.): Puhuva ihminen: Puhetieteiden perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23956-7.
- Hakulinen, Auli & Ojanen, Jussi: Kielitieteen ja fonetiikan termistöä. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1993. ISBN 978-951-717-783-2.
- Iivonen, Antti (toim.): Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-918-0.
- Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka. Suomenkielinen oppikirja. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8.
- Karjalainen, Matti: Hieman akustiikkaa. Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2000.
- Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan. Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2015.
- Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics: An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics. John Wiley & Sons, Ltd, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2. Teoksen verkkoversio.
- Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4. Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.
- Toivanen, Jarmo: Teknillinen akustiikka. Suomenkielinen oppikirja. Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5.
- Van Bergeijk, William A. & Pierce, John R. & David, Edward E., jr: Aallot ja korva. Luonto tieteen valossa 4. (Alkuteoksen nimi Wawes and the ear.) Suomentanut Reino Tuokko. Helsinki: WSOY, 1960.
- Fletcher, Harvey; Munson, Wilden A.: Loudness, its definition, measurement and calculation, The Journal of the Acoustical Society of America, Volume 5, Issue 2, pp. 82–108, 1933. [2]
Viitteet
- ↑ a b Muotoa sooni suositetaan seuraavissa lähteissä:
- Itkonen, Terho – Maamies, Sari: Uusi kieliopas, s. 351. 5., tarkistettu painos. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-5757-9.
- Nykysuomen sivistyssanakirja: Vierasperäiset sanat, s. 383, s.v. sooni. Toimittanut Nykysuomen laitos. 12. painos. Helsinki: WSOY 1989. ISBN 951-0-09108-1.
- CD Facta 2005. WSOY.
- ↑ a b Muotoa soni käytetään seuraavissa lähteissä:
- Kommunikaatioakustiikka, "Äänekkyys", s. 121–131.
- Hieman akustiikkaa, "Kuulon perusominaisuudet", s. 31–34.
- Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan, "Kuulon perusominaisuudet", s. 28–31.
- Teknillinen akustiikka, s. 425.
- Aallot ja korva, s. 80.
- Johdatusta puheen akustiikkaan, "Äänen voimakkuus", s. 176–179.
- Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia, s. 107–108, 258–259.
- Puhuva ihminen: Puhetieteiden perusteet, "Sanasto", s. 212.
- Kielitieteen ja fonetiikan termistöä.
- Akustiikan sanasto, "soni". 2001. Metalliteollisuuden Keskusliitto.
- Rantala Risto, päätoimittaja, Itkonen Mikko, Suramo Ari ; grafiikka: Vakkila, Juha.: Otavan tietosanakirja. Artikkeli: soni, "Soni, »äänekkyyden» yksikkö. Valittu siten, että normaalikorvalla 1 soni vastaa 40 fonia" Teoksen muoto: CD-linja Ulkoasu: 1 optinen levy (CD-ROM) : vär. ; 12 cm.. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-15139-8.
- Akustiikan perusteet, "Sanasto". Sibelius-Akatemia.
- Virtanen, Tuomas; Klapuri, Anssi: Digital audio, "psykoakustiikka". Tampereen teknillinen yliopisto.
- Kuusinen, Antti: Ihminen havaitsijana. Aalto-yliopisto.
- Lokki, Olli: Kuuloaistin ominaisuuksia. Aalto-yliopisto.
- ↑ Communication Acoustics, s. 179.
- ↑ a b c d e Kommunikaatioakustiikka, s. 121–131.
- ↑ Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia, s. 280.
- ↑ Stanley Smith Stevens: A scale for the measurement of the psychological magnitude: loudness. In: APA Journals (Hrsg.): Psychological Review, Volume 43, Issue 5, pp. 405–416, 1936. [1]