Ero sivun ”Sanaristikko” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
Korjattu toimimaton linkki toimivaan
Rivi 15: Rivi 15:
Suomen ensimmäisen sanaristikon laatija oli nimimerkki Suometar, ja tehtävä julkaistiin ''[[Suomen Kuvalehti|Suomen Kuvalehden]]'' numerossa 6 vuonna 1925.<ref name="TKH"/> Edes ''Suomalaisen sanaristikon historian'' kirjoittaja [[Ilona Kemppainen]] ei ole pystynyt selvittämään, kuka tämä nimimerkin takana on, mutta hänen mukaansa yleisesti uskotaan, että kyseessä on [[Seere Salminen]]. Suomen ensimmäisen kuvaristikon laati shakkimestari [[Osmo Kaila]] ja se julkaistiin ''[[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomissa]]'' 20. maaliskuuta 1955. Tunnettuja ristikoita ammatikseen tekeviä [[ristikonlaatija|ristikonlaatijoita]] ovat muun muassa [[Pekka Joutsi]], [[Erkki Vuokila]] ja [[Teemu Pallonen]].
Suomen ensimmäisen sanaristikon laatija oli nimimerkki Suometar, ja tehtävä julkaistiin ''[[Suomen Kuvalehti|Suomen Kuvalehden]]'' numerossa 6 vuonna 1925.<ref name="TKH"/> Edes ''Suomalaisen sanaristikon historian'' kirjoittaja [[Ilona Kemppainen]] ei ole pystynyt selvittämään, kuka tämä nimimerkin takana on, mutta hänen mukaansa yleisesti uskotaan, että kyseessä on [[Seere Salminen]]. Suomen ensimmäisen kuvaristikon laati shakkimestari [[Osmo Kaila]] ja se julkaistiin ''[[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomissa]]'' 20. maaliskuuta 1955. Tunnettuja ristikoita ammatikseen tekeviä [[ristikonlaatija|ristikonlaatijoita]] ovat muun muassa [[Pekka Joutsi]], [[Erkki Vuokila]] ja [[Teemu Pallonen]].


Suomalainen ristikko eroaa ulkomaisista merkittävästi. Suomalaisessa ristikossa ristikon sisällä käytetään pieniä vihjekuvia, kun ulkomaisissa tehtävissä kaikki vihjeet ovat tavallisesti tekstimuodossa. Tällainen niin sanottu perus­ristikko<ref name="ohje">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.sanasepot.fi/julkaisut/termit.html | Nimeke=Veikko Nurmi ja Jouko Nyyssönen: Sanaristikkotermistö | Julkaisija=sanasepot.fi | Viitattu=6.8.2011}}{{404}}</ref>, jonka vihje­luettelo on varsinaisen ristikon ulko­puolella, on edelleen suosiossa monissa ulkomaisissa lehdissä, kun Suomessa suurin osa julkaistuista tehtävistä on kuvaristikoita, vain ''[[Ilta-Sanomat]]'' julkaisee säännöllisesti perus­ristikkoja.
Suomalainen ristikko eroaa ulkomaisista merkittävästi. Suomalaisessa ristikossa ristikon sisällä käytetään pieniä vihjekuvia, kun ulkomaisissa tehtävissä kaikki vihjeet ovat tavallisesti tekstimuodossa. Tällainen niin sanottu perus­ristikko<ref name="ohje">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.sanasepot.fi/classic/julkaisut/termit.html | Nimeke=Veikko Nurmi ja Jouko Nyyssönen: Sanaristikkotermistö | Julkaisija=sanasepot.fi | Viitattu=6.8.2011}}</ref>, jonka vihje­luettelo on varsinaisen ristikon ulko­puolella, on edelleen suosiossa monissa ulkomaisissa lehdissä, kun Suomessa suurin osa julkaistuista tehtävistä on kuvaristikoita, vain ''[[Ilta-Sanomat]]'' julkaisee säännöllisesti perus­ristikkoja.


Ristikoiden ratkontaa tai laadintaa [[Harrastus|harrastaville]] suunnattu yhdistys on nimeltään [[Sanasepot]].
Ristikoiden ratkontaa tai laadintaa [[Harrastus|harrastaville]] suunnattu yhdistys on nimeltään [[Sanasepot]].

Versio 18. joulukuuta 2018 kello 11.19

Henkilö täyttämässä sanaristikkoa.
Ensimmäinen sanaristikko joka julkaistiin New York World -lehdessä 1913 uudelleenpiirrettynä.
Yhdysvaltalainen perusristikko.

Sanaristikko eli ristikko, ruudukko tai ristisana(tehtävä) on eräs laajimmalle levinneitä ja suosituimpia sana-arvoitustyyppejä. Sanaristikossa on tavallisimmin tarkoituksena täyttää annettu ruudukko sanoin, joihin joko ruudukon ulkopuolelle tai sen sisälle erityisiin vihjeruutuihin sijoitetut vihjeet viittaavat.

Tyypillisesti sanaristikoissa sanat kulkevat ruudukossa yleensä sekä vasemmalta oikealle että ylhäältä alas, joissakin erikoistehtävissä myös viistoon. Helpoimmassa lähinnä lapsille suunnatussa sanaristikkotyypissä (sanakko) pyritään ratkaisemaan vain yksi ylhäältä alas luettava sana useiden vaakasuuntaisten sanojen avulla.

Sanaristikoita on yleensä sanoma- ja aikakauslehdissä, mutta niitä voidaan käyttää myös kielen oppimisen välineinä tai muussa opiskelussa. Suomessa ilmestyy useita kymmeniä ristikkolehtiä, joista valtaosa mainostaa sisältävänsä helppoja kuvaristikoita.

Historiaa

New York World -lehden joulunumerossa, joka julkaistiin 21. joulukuuta 1913, ollutta tehtävää, jonka nimeksi oli annettu Word-Cross Puzzle, pidetään yleisesti maailman ensimmäisenä sanaristikkona. Sen oli laatinut lehden Fun-nimisen ajanvieteosion toimittaja Arthur Wynne. Ensimmäisenä sanaristikkokirjana pidetään yhdysvaltalaisten Richard Simonin ja Lincoln ”Max” Schusterin vuonna 1924 julkaisemaa The Cross Word Puzzle Book -kirjaa.[1]

Suomen ensimmäisen sanaristikon laatija oli nimimerkki Suometar, ja tehtävä julkaistiin Suomen Kuvalehden numerossa 6 vuonna 1925.[1] Edes Suomalaisen sanaristikon historian kirjoittaja Ilona Kemppainen ei ole pystynyt selvittämään, kuka tämä nimimerkin takana on, mutta hänen mukaansa yleisesti uskotaan, että kyseessä on Seere Salminen. Suomen ensimmäisen kuvaristikon laati shakkimestari Osmo Kaila ja se julkaistiin Helsingin Sanomissa 20. maaliskuuta 1955. Tunnettuja ristikoita ammatikseen tekeviä ristikonlaatijoita ovat muun muassa Pekka Joutsi, Erkki Vuokila ja Teemu Pallonen.

Suomalainen ristikko eroaa ulkomaisista merkittävästi. Suomalaisessa ristikossa ristikon sisällä käytetään pieniä vihjekuvia, kun ulkomaisissa tehtävissä kaikki vihjeet ovat tavallisesti tekstimuodossa. Tällainen niin sanottu perus­ristikko[2], jonka vihje­luettelo on varsinaisen ristikon ulko­puolella, on edelleen suosiossa monissa ulkomaisissa lehdissä, kun Suomessa suurin osa julkaistuista tehtävistä on kuvaristikoita, vain Ilta-Sanomat julkaisee säännöllisesti perus­ristikkoja.

Ristikoiden ratkontaa tai laadintaa harrastaville suunnattu yhdistys on nimeltään Sanasepot.

Ristikkotyyppejä

  • Kuvaristikko: Yleisin ristikkotyyppi Suomessa: vihjeet on sijoitettu itse ristikon sisään ja voivat olla myös kuvallisia.
  • Perusristikko (höyryristikko): Vihjeet on annettu sanallisesti erillisessä vihjeluettelossa ristikon ulkopuolella, erikseen pysty- ja vaakasuoraan tuleville ratkaisusanoille. Ilta-Sanomissa tehtävän nimenä on Ristisana.
  • Krypto: Jokaiseen tyhjään ruutuun on merkitty siihen kuuluvaa kirjainta vastaava numero; ratkojan on pääteltävä, mikä kirjain kutakin numeroa vastaa. Useimmiten alkuun pääsyn helpottamiseksi on annettu kuvallinen vihje yhtä ratkaisusanaa varten. Mikäli kuvallista vihjettä ei ole, kutsutaan tehtävää sokkokryptoksi.
  • Piilosana: Rakenteeltaan höyryristikkoa muistuttava tehtävä, jonka vihjeet ovat tiettyjen sääntöjen mukaan laadittuja, nokkeluutta vaativia sanaleikkejä.
  • Tavuristikko: Samanlainen kuin kuvaristikko, mutta jokaiseen ratkaisuruutuun tulee yksi tavu.
  • Avoristikko: Kuvaristikko, josta ratkaisusanoja erottavat väliruudut puuttuvat ja jossa vihjeet on sijoitettu ristikon reuna-alueelle. Sanojen vaihtumispaikat on merkitty tai puuttuvat.
  • Ositteluristikko: Samanlainen kuin tavuristikko, mutta jokaiseen ratkaisuruutuun tulee kahdesta kolmeen kirjainta tavujaosta välittämättä.[2]

Ristikkokäsitteitä

  • Piilokirjain: Tarkoittaa ristikossa ratkaisusanan jonkun kirjaimen esiintymistä niin, ettei se risteä lainkaan toisen ratkaisusanan kanssa. Vaikeiden ratkaisusanojen kohdalla oikean piilokirjaimen keksiminen tai tietäminen voi olla hankalaa.
  • Alkupiilo: Tarkoittaa ristikossa ratkaisusanan ensimmäisen kirjaimen esiintymistä niin, ettei se risteä toisen ratkaisusanan kanssa.
  • Loppupiilo: Tarkoittaa ristikossa ratkaisusanan viimeisen kirjaimen esiintymistä niin, ettei se risteä toisen ratkaisusanan kanssa.
  • Fakkisana: Otollisen kirjainrakenteensa ansiosta melko usein ristikoissa ratkaisusanana esiintyvä sana, joka on kuitenkin hyvin vähän normaalissa kielenkäytössä esiintyvä sana joko harvinaisuutensa tai vanhentumisensa takia. Tyypillisiä ristikoiden fakkisanoja ovat muun muassa erästä muurahaissukua tarkoittava Atta, Unkarissa sijaitseva kaupunki Tata, näyttelijä Ista, kirjailija Etto, sukkamerkki Amar ja tuntemista tarkoittava vanhahtava verbin muoto tuta. Kuitenkin jo vuosia ristikoissa on ollut nähtävissä fakkisanojen käytön selkeää vähenemistä.

Vaikutus aivotoimintaan

Tutkimusten mukaan sanaristikoiden ratkojilla on muita nuoremmat aivot, ja sanailu näkyy huomio- ja päättelykyvyssä ja lyhytkestoisessa muistissa. Sanaristikoiden ratkomisesta on selvää etua muistisairauksien estämisessä. Mitä säännöllisemmin 50–96-vuotiaat tutkimushenkilöt käyttivät aikaansa ristikoiden ja sanapelien (kuten Scrabble) parissa, sitä parempia heidän huomio- ja päättelykykynsä ja muistinsa olivat. Heidän aivotoimintansa oli samalla tasolla kuin kymmenen vuotta nuoremmilla henkilöillä. Kokeissa testattiin kielellisen päättelykyvyn nopeutta sekä lyhytmuistin tarkkuutta.[3]

Lähteet

Kirjallisuus

Viitteet

  1. a b Tieteen kuvalehti Historia 17/2013, s. 64–65.
  2. a b Veikko Nurmi ja Jouko Nyyssönen: Sanaristikkotermistö sanasepot.fi. Viitattu 6.8.2011.
  3. Wallius, Anniina: Laaja brittitutkimus: Sanaristikoiden ratkojilla on muita nuoremmat aivot Yle Uutiset. Viitattu 17.7.2017.

Aiheesta muualla

  • Sanasepot.fi, Sanaristikkoseura Sanasepot ry:n kotisivu.
  • Sanaristikot.net. Sanaris Oy:n sanaristikkosivusto, jossa on muun muassa keskustelupalsta ja verkossa ratkottavia ristikoita.
  • Ratkojat.fi. Ristisanakirja ja verkossa ratkottavia tehtäviä.