Ero sivun ”Autonominen hermosto” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Botti muutti {{viitteet}} mallinen muotoon {{Viitteet}}, ja siirsi "Katso myös" -osion oikeaan kohtaan. |
p typo |
||
| Rivi 13: | Rivi 13: | ||
==Sympaattinen hermosto== |
==Sympaattinen hermosto== |
||
{{pääartikkeli|[[Sympaattinen hermosto]]}} |
{{pääartikkeli|[[Sympaattinen hermosto]]}} |
||
Ääreishermostossa sympaattista hermostoa edustaa [[sympaattinen hermorunko]], joka muodostuu sympaattisista [[Hermosolmu|ganglioista]] ja niitä yhteen liittävistä [[aksoni]]kimpuista. |
Ääreishermostossa sympaattista hermostoa edustaa [[sympaattinen hermorunko]], joka muodostuu sympaattisista [[Hermosolmu|ganglioista]] ja niitä yhteen liittävistä [[aksoni]]kimpuista. Sympaattisia hermorunkoja on kaksi ja ne sijaitsevat molemmin puolin [[selkäydin]]tä thorax nikamista lumbaalinikamiin asti. Sympaattiset hermot muodostavat vielä lähempänä kohde-elintä prevertabraalisen ganglion. Sympaattisten hermojen preganglionaaristen neuronien (hermorungon gangliot) synapsipäätteistä erittyy [[asetyylikoliini]]a, kun taas postganglionaaristen neuronien (prevertebraaligangliot) synapsipäätteistä erittyy [[noradrenaliini]]a, poikkeuksen muodostaa hikirauhaset, joiden sympaattinen aktivaatio tapahtuu asetyylikoliinin avulla. |
||
Sympatikotonus aiheuttaa sydämen sykkeen nousun ja iskutilavuuden suurenemisen, pupillin laajenemisen, noradrenaliinin ja adrenaliinin erittymisen lisämunuaisytimestä, kapillaariverisuonten supistumisen ja glukoosin muodostuksen stimulaation maksassa. |
Sympatikotonus aiheuttaa sydämen sykkeen nousun ja iskutilavuuden suurenemisen, pupillin laajenemisen, noradrenaliinin ja adrenaliinin erittymisen lisämunuaisytimestä, kapillaariverisuonten supistumisen ja glukoosin muodostuksen stimulaation maksassa. |
||
| Rivi 19: | Rivi 19: | ||
==Parasympaattinen hermosto== |
==Parasympaattinen hermosto== |
||
{{pääartikkeli|[[Parasympaattinen hermosto]]}} |
{{pääartikkeli|[[Parasympaattinen hermosto]]}} |
||
Parasympaattiset hermot kulkevat joko [[aivohermo]]jen tai ristihermojen mukana kohdesoluihin. |
Parasympaattiset hermot kulkevat joko [[aivohermo]]jen tai ristihermojen mukana kohdesoluihin. Gangliot sijaitsevat lähellä kohde-elintä. Parasympaattisten hermojen pre- ja postganglionaarisen neuronien synapsipäätteistä erittyy molemmista asetyylikoliinia. Parasympaattisen hermoston reseptorit ovat joko nikotiini- tai muskariinireseptoreita, jotka ovat G-proteiinivälitteisiä. |
||
Parasympaattiset vasteet ovat mm. pupillin pieneneminen, sydämen sykkeen laskeminen ja ruoansulatuskanavan verenkierron aktivoituminen. |
Parasympaattiset vasteet ovat mm. pupillin pieneneminen, sydämen sykkeen laskeminen ja ruoansulatuskanavan verenkierron aktivoituminen. |
||
Versio 12. joulukuuta 2018 kello 04.12
Autonominen hermosto eli tahdosta riippumaton hermosto (myös vegetatiivinen hermosto) (lat. systema nervosum autonomicum, pars autonomica systematis nervosi) vaikuttaa sileän lihaksiston ja sydänlihaksen liikkeisiin sekä rauhasten eritykseen. Autonominen hermosto osallistuu moniin elimistön säätelytoimintoihin, kuten verenpaineen säätelyyn. Autonominen hermosto jaetaan sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon.[1]
Yleistä
Tavallisesti sisäelimeen tulee sekä parasympaattisia että sympaattisia hermosyitä, joiden säätelytoiminta voi olla vastakkaista tai ne voivat toimia yhdessä. Elimistön "autonominen status" ei useimmiten ole joko täysin parasympaattinen tai sympaattinen vaan jotain siltä väliltä. Parasympatikotonus on vahvasti esillä ihmisen ollessa levossa, "rest and digest", kun taas sympatikotonus esiintyy ihmisen ollessa valppaana, "fight or flight".
Autonomiseen hermostoon lasketaan toisinaan kuuluvaksi myös enteerinen hermosto, joka kuitenkin toimii itsenäisesti, riippumatta muusta autonomisesta hermostosta.
Autonomisessa hermostossa on sekä motorisia että sensorisia neuroneja. Alemmat motoneuronit sijaitsevat keskushermoston ulkopuolella autonomisissa ganglioissa. Autonomisten hermojen päätteet eivät muodosta varsinaisia synapseja, vaan viskositeettejä, jotka ovat pullistumia hermon pääteosassa.
Sympaattinen hermosto
- Pääartikkeli: Sympaattinen hermosto
Ääreishermostossa sympaattista hermostoa edustaa sympaattinen hermorunko, joka muodostuu sympaattisista ganglioista ja niitä yhteen liittävistä aksonikimpuista. Sympaattisia hermorunkoja on kaksi ja ne sijaitsevat molemmin puolin selkäydintä thorax nikamista lumbaalinikamiin asti. Sympaattiset hermot muodostavat vielä lähempänä kohde-elintä prevertabraalisen ganglion. Sympaattisten hermojen preganglionaaristen neuronien (hermorungon gangliot) synapsipäätteistä erittyy asetyylikoliinia, kun taas postganglionaaristen neuronien (prevertebraaligangliot) synapsipäätteistä erittyy noradrenaliinia, poikkeuksen muodostaa hikirauhaset, joiden sympaattinen aktivaatio tapahtuu asetyylikoliinin avulla.
Sympatikotonus aiheuttaa sydämen sykkeen nousun ja iskutilavuuden suurenemisen, pupillin laajenemisen, noradrenaliinin ja adrenaliinin erittymisen lisämunuaisytimestä, kapillaariverisuonten supistumisen ja glukoosin muodostuksen stimulaation maksassa.
Parasympaattinen hermosto
- Pääartikkeli: Parasympaattinen hermosto
Parasympaattiset hermot kulkevat joko aivohermojen tai ristihermojen mukana kohdesoluihin. Gangliot sijaitsevat lähellä kohde-elintä. Parasympaattisten hermojen pre- ja postganglionaarisen neuronien synapsipäätteistä erittyy molemmista asetyylikoliinia. Parasympaattisen hermoston reseptorit ovat joko nikotiini- tai muskariinireseptoreita, jotka ovat G-proteiinivälitteisiä.
Parasympaattiset vasteet ovat mm. pupillin pieneneminen, sydämen sykkeen laskeminen ja ruoansulatuskanavan verenkierron aktivoituminen.
Säätely
Autonomisen hermoston säätely on peräisin keskushermoston alueelta. Autonomisen hermoston toiminnat ovat jakautuneet laajalle alueelle muodostaen autonomisen verkoston. Hypotalamus, mantelitumake, talamus, aivorungon alueet ja aivokuorelta primaari autonominen motorinen ja sensorinen alue ovat osa autonomista verkostoa.
Sensorinen osa
Autonomisen hermoston sensoriset neuronit kulkevat dorsaalisesta gangliosta sympaattisten hermojen kanssa kohde-elimiinsä. Sensorisia hermoja kulkee esim. sydämen, ruoansulatuskanavan ja rakon seinämiin, jossa ne aistivat venytystilaa, kemosensitiivisiä (happipitoisuuden tarkkailu) karotiskeräsiin. Autonomisen hermoston sensoriset hermot aistivat myös kipua (iskemia). Vain kipuaistimus tulee tietoisuuteen.
Katso myös
Lähteet
- Neuroscience, 4. painos 2008, Purves et al, published by Sinauer associates
- ↑ Tirri, R.; Lehtonen, J.; Lemmetyinen, R.; Pihakaski, S. & Portin, P.: Biologian sanakirja, s. 71. Uudistetun laitoksen 3. painos. Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8.
Aiheesta muualla
- Scholarpedia: Autonomic nervous system (englanniksi)