Ero sivun ”Viimeiset rotannahat” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p typo
Rivi 4: Rivi 4:
| kuva = Viimeiset rotannahat elokuvajuliste Erkki Ruuhinen.jpg
| kuva = Viimeiset rotannahat elokuvajuliste Erkki Ruuhinen.jpg
| kuvateksti = Elokuvan juliste, [[Erkki Ruuhinen]] 1985
| kuvateksti = Elokuvan juliste, [[Erkki Ruuhinen]] 1985
| ohjaaja = [[Anssi Mänttäri]]<br>[[Aki Kaurismäki]] (apulaisohjaaaja)
| ohjaaja = [[Anssi Mänttäri]]<br/>[[Aki Kaurismäki]] (apulaisohjaaja)
| käsikirjoittaja = Anssi Mänttäri
| käsikirjoittaja = Anssi Mänttäri
| tuottaja = Anssi Mänttäri
| tuottaja = Anssi Mänttäri

Versio 11. joulukuuta 2018 kello 10.44

Viimeiset rotannahat
Elokuvan juliste, Erkki Ruuhinen 1985
Elokuvan juliste, Erkki Ruuhinen 1985
Ohjaaja Anssi Mänttäri
Aki Kaurismäki (apulaisohjaaja)
Käsikirjoittaja Anssi Mänttäri
Tuottaja Anssi Mänttäri
Kuvaaja Heikki Katajisto
Leikkaaja Marjo Valve
Pääosat Kauko Laurikainen
Sarina Röhr
Anssi Mänttäri
Taina Saikkonen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Filmiauer Oy
Levittäjä Adams Filmi
VLMedia
Ensi-ilta 1985
Kesto 66 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Viimeiset rotannahat on Anssi Mänttärin ohjaama satiirinen komediaelokuva vuodelta 1985.

Tarinassa valkopukuinen mies (Mänttäri) kiertää kapakasta ja sängystä toiseen. Elokuva kuuluu vaiheeseen, jolloin Mänttäri teki runsaasti halvalla tuotettuja elokuvia. Arvioiden mukaan ne olivat kuitenkin laadukkaita elokuvia, joissa maan parhaat näyttelijät puhuivat parasta dialogia. Elokuvan henkilöissä kuvastuvat tuolloinen talouden nousukausi ja nautinnontavoittelu mutta myös juurettomuus. Amatöörien näyttelijäntyöstä ja latteuksista huolimatta elokuva toimii edelleen pistävänä satiirina.[1][2]

Anssi Mänttäri sai Anjalankosken Kinosunnuntain elokuvapalkinnon 1985.[3]

Näyttelijät

 Kauko Laurikainen  huoneeseensa sulkeutunut mies  
 Sarina Röhr  sikeäuninen nainen  
 Anssi Mänttäri  valkopukuinen mies  
 Taina Saikkonen  nuori intellektuelli nainen  
 Riitta Havukainen  semiotiikan esitelmöitsijä  
 Eero Tuomikoski  Nuutinen, juoppo toimitusjohtaja  
 Sanna-Kaisa Palo  Irma Manner, nainen joka puhuu aina  
 Aki Kaurismäki  Ville, valkopukuisen miehen poika  
 Sallamaari Muhonen  "Punapää"  
 Marja Packalén  valkopukuisen miehen entinen vaimo  
 Matti Pellonpää  valkopukuisen miehen isä  
 Elina Hurme  Kaisa, nuori moralisoiva nainen  
 Asmo Hurula  viinaan menevä naapuri  
 Eeva Eloranta  naisteologi  
 Heikki Peltonen  miesteologi  
 Ilkka Kylävaara  Väisänen, menestyvä liikemies  
 Marjaana Mykkänen  itkevä tyttö  
 Hannele Laaksonen  lohduttava nainen  
 Titta Antti-Poika  Tiina, nainen jolla on auto  
 Erkki Saarela  Pera, hyväntahtoinen mies  
 Paavo Piskonen  Harri, omahyväinen mies  
 Kristiina Repo  Seija Pikkarainen, nainen joka vihaa köyhyyttä  
 Henri Kapulainen  krapulainen mies  
 Pirkko Hämäläinen  Riitta, vittumainen nainen  
 Jyrki Kovaleff  rehti työmies  
 Pentti Auer  partaansa ajava mies  
 Sanna Fransman  naapurin nainen  
 Kari Väänänen  psykiatri  
 Jouko Lumme  Martti, valkopukuisen miehen lapsuudenystävä  
 Maaret Kotiaho  nainen squash-hallissa  
 Olli Tuominen  kuka-tahansa-mies  
 Ann-Cathrine Fröjdö  "ei-mikään-rotannahka"  
 Johnny Lee Michaels  punkkari  
 Jouko Jämsä  Välikangas, mies ravintolassa  
 Erkki Astala  ystävällinen portsari  
 Antti Mäkinen  mies joka ui aamuyöllä  
 Jaakko Talaskivi  mies pikaruokalan pöydässä  
 Jari Tervo  valkopukuinen mies  
 Pauli Pentti  valkopukuinen mies  
 Juuso Hirvikangas  valkopukuinen mies  
 Mikko Mattila  kitaristi  

Lähteet

  1. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 11.8.2012, sivu D 7
  2. Henri Waltter Rehnström: Viimeiset rotannahat, Tv-maailma, 32/2012 sivu 5
  3. Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 11.8.2012

Aiheesta muualla

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.