Ero sivun ”Jean-Lambert Tallien” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p typo |
kirjoitetaan uusiksi lähteiden kanssa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Jean Lambert Tallien.JPG|thumb|Jean-Lambert Tallien]] |
[[Kuva:Jean Lambert Tallien.JPG|thumb|Jean-Lambert Tallien]] |
||
'''Jean-Lambert Tallien''' ([[1767]] – 16. marraskuuta [[1820]]) |
'''Jean-Lambert Tallien''' ([[23. tammikuuta]] [[1767]] [[Pariisi]] – [[16. marraskuuta]] [[1820]] [[Pariisi]])<ref name="brit">[https://www.britannica.com/biography/Jean-Lambert-Tallien Jean-Lambert Tallien] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 26.11.2018.</ref> oli ranskalainen poliittinen vaikuttaja [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumouksen aikana]]. Hän oli yksi [[thermidoriaanit|thermidoriaanien]] (''thermidoriens'') puolueen johtajista vuoden 1794 [[Thermidorin vallankaappaus|thermidorin vallankaappauksen]] jälkeisenä aikana. |
||
==Elämä== |
|||
Tallien syntyi Pariissa, jossa hän kävi koulua ja toimi aluksi lakimiehen apulaisena. Hän toimi uransa eri vaiheissa myös sanomalehtimiehenä ja kirjoitti 1791 tutkielman Ranskan vallankumoukseen johtaneista syistä. |
|||
Tallien toimi nuoruudessaan lakimiehen apulaisena ja myöhemmin kirjanpainajana.<ref name="columbia">[https://www.encyclopedia.com/reference/encyclopedias-almanacs-transcripts-and-maps/tallien-jean-lambert Tallien, Jean Lambert] {{en}} ''The Columbia Encyclopedia''. Encyclopedia.com. Viitattu 26.11.2018.</ref> Vallankumouksen puhjettua vuonna 1789 hän siirtyi toimittajaksi ''Le Moniteur'' -lehteen. Vuonna 1791 hän alkoi julkaista [[jakobiiniklubi]]n rahoittamaa, Pariisissa kahdesti viikossa ilmestynyttä poliittista ilmoituslehteä ''Ami des citoyens''.<ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfch/0192.html ''Nordisk familjebok'' (1919), s. 347–348] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 26.11.2018.</ref> Tallienin poliittinen ura alkoi hänen osallistumisellaan [[Tuileries’n palatsin valtaus|Tuileries’n palatsin valtaukseen]] elokuussa 1792. Hänet valittiin sen jälkeen [[Pariisin kommuuni (Ranskan vallankumous)|Pariisin kommuunin]] sihteeriksi ja hieman myöhemmin edustajaksi [[kansalliskonventti]]in, jossa hän liittyi [[Vuoripuolue]]een ryhmään.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Hän oli osallisena niin sanotuissa [[Syyskuun murhat|syyskuun murhissa]]<ref name="NFB" /> ja lähetti Pariisin kommuunin nimissä Ranskan maakuntiin kiertokirjeitä, joissa hän yllytti rankaisemaan vastavallankumouksellisia armottomasti.<ref name="columbia" /> Hän äänesti kansalliskonventissa kuningas [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:n]] kuolemantuomion puolesta ja myötävaikutti [[Girondistit|girondistien]] syrjäyttämiseen.<ref name="brit" /><ref name="columbia" /> Tallien valittiin jäseneksi [[yleisen turvallisuuden valiokunta]]an. Kansalliskonventti lähetti vuonna 1793 järjestämään uusien sotilaiden värväämistä Lounais-Ranskassa.<ref name="brit" /> |
|||
Syyskuussa 1793 Tallien sai tehtäväkseen kukistaa vastavallankumouksellisen kapinan [[Bordeaux|Bordeaux’ssa]], missä yhteydessä hän turvautui [[Terrorin aika|vallankumoukselliseen terroriin]]. Bordeaux’ssa Tallien tutustui ja rakastui [[Thérésa Cabarrus]] -nimiseen eronneeseen aatelisnaiseen, joka sai hänet pehmentämään asennoitumistaan vallankumouksen vastustajiin. Tallien kutsuttiin maaliskuussa 1794 takaisin Pariisiin, jossa hän alkoi ajautua kasvaviin erimielisyyksiin [[Yhteishyvän valiokunta|yhteishyvän valiokunnan]] ja sen johtajan [[Maximilien Robespierre]]n kanssa. Tallienia Pariisiin seurannut Cabarrus, joka nyt oli hänen rakastajattarensa, vangittiin toukokuun 1794 lopussa, mikä jyrkensi Tallienin vihamielisyyttä Robespierren terrorihallintoa kohtaan. Robespierre järjesti 14. kesäkuuta Tallienin erotetuksi jakobiiniklubista. Samoihin aikoihin säädetty, terroria entisestään kiristänyt [[prairialkuun 22. päivän laki]] uhkasi sekä Tallienin että vangitun Cabarrusin turvallisuutta. Tämän vuoksi Tallien solmi salaliiton [[Paul Barras]]in ja [[Joseph Fouché]]n kanssa, ja he olivat keskeisessä roolissa 26.–27. heinäkuuta 1794 suoritetussa thermidorkuun vallankeikauksessa, jolla Robespierre syöstiin vallasta. Ratkaisevassa kansalliskonventin istunnossa juuri Tallien aloitti hyökkäykset [[Louis de Saint-Just]]ia ja Robespierrea vastaan. Tallien järjesti myöhemmin Thérésa Cabarrusin vapautuksen, ja he menivät naimisiin joulukuussa 1794.<ref name="brit" /><ref name="women">David S. Newhall: [https://www.encyclopedia.com/women/encyclopedias-almanacs-transcripts-and-maps/tallien-theresa-1773-1835 Tallien, Thérésa (1773–1835)] {{en}} ''Women in World History: A Biographical Encyclopedia'' (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 26.11.2018.</ref><ref name="columbia" /><ref name="NFB" /> |
|||
Tallienista tuli maltillisen Thermidoriens –puolueen johtaja autettuaan poliittisen uransa alussa syrjäyttämään [[Maximilien Robespierre|Robespierre]]n. Hän toimi mm. [[Pariisin kommuuni|Pariisin vallankumoushallinnon]] sihteerinä ja valittiin jo nuorena kansalliskonventtiin. Poliittisen uransa lopuksi hän kuului 500 neuvostoon, mutta maltillisen puolueen jäsenet syyttivät häntä terroristiksi hänen toimiensa ylilyöntien ja omavaltaisuuden vuoksi. |
|||
Robespierren kukistamista seuranneina kuukausina Tallien oli keskushahmo niin sanotussa thermidor-reaktiossa, jossa terrorin ajan jakobiinijohtajat ja vallankumoustuomioistuinten jäsenet joutuivat puhdistuksen kohteeksi.<ref name="brit" /> Hänet valittiin jäseneksi uudistettuun yhteishyvän valiokuntaan, mutta hän joutui eroamaan jo kuukauden kuluttua elokuun 1794 lopussa tuomittuaan puheessaan joko jakobiinipuolueen. Ylilyöntiensä vuoksi Tallien menetti vähitellen muiden puolueiden luottamuksen. Jakobiinivastaisuutensa vuoksi häntä epäiltiin [[Monarkismi|piilomonarkistiksi]], mutta heinäkuussa 1795 kukistetun [[Quiberoninlahden maihinnousu]]n jälkeen hän salli satojen vangiksi jääneiden emigranttirojalistien kuolemantuomiot, mahdollisesti vakuuttaakseen ranskalaiset sitoutumisestaan tasavaltaan. Kansalliskonventin istuessa viimeisiä päiviään syksyllä 1795 Tallien vaati uusien vaalitulosten peruuttamista, koska ne merkitsivät hänen mukaansa vanhoillisten voittoa.<ref name="women" /> [[Direktorio]]n tultua valtaan syksyllä 1795 hänet valittiin jäseneksi parlamentin uuteen alahuoneeseen [[viidensadan neuvosto]]on, mutta hänen vaikutusvaltansa siellä jäi vähäiseksi.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Hänen edustajanpaikkansa peruutettiin toukokuussa 1798 säädetyllä niin sanotulla floréalkuun 22. päivän lailla, jolla viidensadan neuvostoa puhdistettiin.<ref name="women" /> |
|||
Ollessaan palaamassa [[Napoléon Bonaparte|Bonaparten]] Egyptin retkeltä Tallien joutui englantilaisten vangiksi. Oleskeltuaan jonkin aikaa Englannissa hän palasi Ranskaan 1802 ja sai hiukan myöhemmin Napoleonilta nimityksen [[Alicante]]n konsuliksi. Tallien joutui sairastuttuaan luopumaan tehtävästä, mutta hän onnistui saamaan eläkkeen. [[Bourbon-suku|Bourbonien]] valtaanpaluun jälkeen hän välttyi maastakarkotukselta, mutta päätyi suureen köyhyyteen. Tallien kuoli Pariisissa [[lepra]]an [[16. marraskuuta]] 1820. |
|||
Tallien osallistui vuonna 1798 kenraali [[Napoléon Bonaparte]] [[Egypti]]n-sotaretkeen siviilivirkamiehenä. Paluumatkalla Tallien joutui englantilaisten sotavangiksi. Oleskeltuaan jonkin aikaa Englannissa hän palasi Ranskaan huhtikuussa 1801 ja otti eron vaimostaan Thérésasta, joka oli jo käytännössä hylännyt hänet.<ref name="brit" /><ref name="columbia" /><ref name="NFB" /> Tallien sai marraskuussa 1804 Fouchén avulla Napoleonilta nimityksen Ranskan konsuliksi [[Espanja]]n [[Alicante]]en. Hän joutui sairastuttuaan luopumaan tehtävästä melkein heti, mutta onnistui saamaan eläkkeen.<ref name="NFB" /><ref name="women" /> Hän tuki vuonna 1814 [[Bourbon-restauraatio|Bourbonien valtaanpaluuta]] ja vuonna 1815 Napoleonin [[Satapäiväinen keisarikunta|satapäiväistä keisarikuntaa]], jonka kukistuttua hänen eläkkeensä peruttiin mutta hän välttyi maastakarkotukselta. Tallien eli lopun ikänsä köyhyydessä.<ref name="brit" /> Kuningas [[Ludvig XVIII]] myönsi hänelle uuden eläkkeen tammikuussa 1820.<ref name="women" /> Tallien kuoli myöhemmin samana vuonna Pariisissa [[lepra]]an 53-vuotiaana. |
|||
Tallienilla oli avioliitostaan Thérésan kanssa kaksi tytärtä.<ref name="women" /> |
|||
== Teokset == |
== Teokset == |
||
*''Discours sur les causes qui ont produit la Révolution française'' ( |
*''Discours sur les causes qui ont produit la Révolution française'' 1791 (tutkielma Ranskan vallankumoukseen johtaneista syistä, 8 osaa) |
||
*''Mémoire sur l'administration de l'Égypte a l'arrivée des Français'' |
*''Mémoire sur l'administration de l'Égypte a l'arrivée des Français'' |
||
==Lähteet== |
|||
| ⚫ | |||
{{Viitteet}} |
|||
| ⚫ | |||
[[Luokka:Ranskalaiset poliitikot]] |
|||
[[Luokka:Ranskalaiset historioitsijat]] |
[[Luokka:Ranskalaiset historioitsijat]] |
||
[[Luokka:Ranskan suuren vallankumouksen henkilöt]] |
[[Luokka:Ranskan suuren vallankumouksen henkilöt]] |
||
Versio 26. marraskuuta 2018 kello 19.36
Jean-Lambert Tallien (23. tammikuuta 1767 Pariisi – 16. marraskuuta 1820 Pariisi)[1] oli ranskalainen poliittinen vaikuttaja Ranskan vallankumouksen aikana. Hän oli yksi thermidoriaanien (thermidoriens) puolueen johtajista vuoden 1794 thermidorin vallankaappauksen jälkeisenä aikana.
Elämä
Tallien toimi nuoruudessaan lakimiehen apulaisena ja myöhemmin kirjanpainajana.[2] Vallankumouksen puhjettua vuonna 1789 hän siirtyi toimittajaksi Le Moniteur -lehteen. Vuonna 1791 hän alkoi julkaista jakobiiniklubin rahoittamaa, Pariisissa kahdesti viikossa ilmestynyttä poliittista ilmoituslehteä Ami des citoyens.[3] Tallienin poliittinen ura alkoi hänen osallistumisellaan Tuileries’n palatsin valtaukseen elokuussa 1792. Hänet valittiin sen jälkeen Pariisin kommuunin sihteeriksi ja hieman myöhemmin edustajaksi kansalliskonventtiin, jossa hän liittyi Vuoripuolueeen ryhmään.[1][3] Hän oli osallisena niin sanotuissa syyskuun murhissa[3] ja lähetti Pariisin kommuunin nimissä Ranskan maakuntiin kiertokirjeitä, joissa hän yllytti rankaisemaan vastavallankumouksellisia armottomasti.[2] Hän äänesti kansalliskonventissa kuningas Ludvig XVI:n kuolemantuomion puolesta ja myötävaikutti girondistien syrjäyttämiseen.[1][2] Tallien valittiin jäseneksi yleisen turvallisuuden valiokuntaan. Kansalliskonventti lähetti vuonna 1793 järjestämään uusien sotilaiden värväämistä Lounais-Ranskassa.[1]
Syyskuussa 1793 Tallien sai tehtäväkseen kukistaa vastavallankumouksellisen kapinan Bordeaux’ssa, missä yhteydessä hän turvautui vallankumoukselliseen terroriin. Bordeaux’ssa Tallien tutustui ja rakastui Thérésa Cabarrus -nimiseen eronneeseen aatelisnaiseen, joka sai hänet pehmentämään asennoitumistaan vallankumouksen vastustajiin. Tallien kutsuttiin maaliskuussa 1794 takaisin Pariisiin, jossa hän alkoi ajautua kasvaviin erimielisyyksiin yhteishyvän valiokunnan ja sen johtajan Maximilien Robespierren kanssa. Tallienia Pariisiin seurannut Cabarrus, joka nyt oli hänen rakastajattarensa, vangittiin toukokuun 1794 lopussa, mikä jyrkensi Tallienin vihamielisyyttä Robespierren terrorihallintoa kohtaan. Robespierre järjesti 14. kesäkuuta Tallienin erotetuksi jakobiiniklubista. Samoihin aikoihin säädetty, terroria entisestään kiristänyt prairialkuun 22. päivän laki uhkasi sekä Tallienin että vangitun Cabarrusin turvallisuutta. Tämän vuoksi Tallien solmi salaliiton Paul Barrasin ja Joseph Fouchén kanssa, ja he olivat keskeisessä roolissa 26.–27. heinäkuuta 1794 suoritetussa thermidorkuun vallankeikauksessa, jolla Robespierre syöstiin vallasta. Ratkaisevassa kansalliskonventin istunnossa juuri Tallien aloitti hyökkäykset Louis de Saint-Justia ja Robespierrea vastaan. Tallien järjesti myöhemmin Thérésa Cabarrusin vapautuksen, ja he menivät naimisiin joulukuussa 1794.[1][4][2][3]
Robespierren kukistamista seuranneina kuukausina Tallien oli keskushahmo niin sanotussa thermidor-reaktiossa, jossa terrorin ajan jakobiinijohtajat ja vallankumoustuomioistuinten jäsenet joutuivat puhdistuksen kohteeksi.[1] Hänet valittiin jäseneksi uudistettuun yhteishyvän valiokuntaan, mutta hän joutui eroamaan jo kuukauden kuluttua elokuun 1794 lopussa tuomittuaan puheessaan joko jakobiinipuolueen. Ylilyöntiensä vuoksi Tallien menetti vähitellen muiden puolueiden luottamuksen. Jakobiinivastaisuutensa vuoksi häntä epäiltiin piilomonarkistiksi, mutta heinäkuussa 1795 kukistetun Quiberoninlahden maihinnousun jälkeen hän salli satojen vangiksi jääneiden emigranttirojalistien kuolemantuomiot, mahdollisesti vakuuttaakseen ranskalaiset sitoutumisestaan tasavaltaan. Kansalliskonventin istuessa viimeisiä päiviään syksyllä 1795 Tallien vaati uusien vaalitulosten peruuttamista, koska ne merkitsivät hänen mukaansa vanhoillisten voittoa.[4] Direktorion tultua valtaan syksyllä 1795 hänet valittiin jäseneksi parlamentin uuteen alahuoneeseen viidensadan neuvostoon, mutta hänen vaikutusvaltansa siellä jäi vähäiseksi.[1][3] Hänen edustajanpaikkansa peruutettiin toukokuussa 1798 säädetyllä niin sanotulla floréalkuun 22. päivän lailla, jolla viidensadan neuvostoa puhdistettiin.[4]
Tallien osallistui vuonna 1798 kenraali Napoléon Bonaparte Egyptin-sotaretkeen siviilivirkamiehenä. Paluumatkalla Tallien joutui englantilaisten sotavangiksi. Oleskeltuaan jonkin aikaa Englannissa hän palasi Ranskaan huhtikuussa 1801 ja otti eron vaimostaan Thérésasta, joka oli jo käytännössä hylännyt hänet.[1][2][3] Tallien sai marraskuussa 1804 Fouchén avulla Napoleonilta nimityksen Ranskan konsuliksi Espanjan Alicanteen. Hän joutui sairastuttuaan luopumaan tehtävästä melkein heti, mutta onnistui saamaan eläkkeen.[3][4] Hän tuki vuonna 1814 Bourbonien valtaanpaluuta ja vuonna 1815 Napoleonin satapäiväistä keisarikuntaa, jonka kukistuttua hänen eläkkeensä peruttiin mutta hän välttyi maastakarkotukselta. Tallien eli lopun ikänsä köyhyydessä.[1] Kuningas Ludvig XVIII myönsi hänelle uuden eläkkeen tammikuussa 1820.[4] Tallien kuoli myöhemmin samana vuonna Pariisissa lepraan 53-vuotiaana.
Tallienilla oli avioliitostaan Thérésan kanssa kaksi tytärtä.[4]
Teokset
- Discours sur les causes qui ont produit la Révolution française 1791 (tutkielma Ranskan vallankumoukseen johtaneista syistä, 8 osaa)
- Mémoire sur l'administration de l'Égypte a l'arrivée des Français
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i Jean-Lambert Tallien (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 26.11.2018.
- ↑ a b c d e Tallien, Jean Lambert (englanniksi) The Columbia Encyclopedia. Encyclopedia.com. Viitattu 26.11.2018.
- ↑ a b c d e f g Nordisk familjebok (1919), s. 347–348 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 26.11.2018.
- ↑ a b c d e f David S. Newhall: Tallien, Thérésa (1773–1835) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 26.11.2018.