Suomen laki

Suomen laki tarkoittaa Suomessa voimassa olevaa lakia. Suomen perustuslain mukaan lainsäädäntävalta Suomessa kuuluu eduskunnalle. Myös valtioneuvosto voi tietyin edellytyksin antaa asetuksia, mutta asetus tai muu alemmanasteinen säädös ei saa sisältää lain kanssa ristiriidassa olevia säännöksiä. Esimerkiksi ”Oikeudesta saada vakaumuksen perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen säädetään lailla” (perustuslain 127 §) tarkoittaa, että tästä oikeudesta ei voi säätää lakia alemmantasoisella säädöksellä (asetuksella, sotilaskäskyllä tms.). Säännös toistuu perustuslain 80 §:n 1 mom:ssa seuraavasti: "Tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia tässä perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto."

Eduskunnan lainsäädäntöä koskevat päätökset ovat yleensä muutoksia johonkin lainsäädännön osaan. Nämä on otsikoitu ”Laki X-lain muuttamisesta”. Yleensä sanalla ”laki” viitataan kuitenkin tietyllä hetkellä voimassa olevaan lakiin.

Suomessa yleisiä tuomioistuimia ovat käräjäoikeudet, hovioikeudet ja korkein oikeus ja hallinnollisia tuomioistuimia hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus. Lisäksi on muutamia erityistuomioistuimia, kuten työtuomioistuin ja markkinaoikeus.

Vanhin Suomessa yhä joiltakin osin voimassa oleva laki on Ruotsin vallan aikainen vuoden 1734 laki, johon alkujaan pyrittiin kokoamaan kaikki siviili-, rikos- ja prosessioikeudelliset säännökset. Suurin osa sen säännöksistä on kuitenkin myöhemmin korvattu uusilla laeilla, ja alkuperäisessä muodossaan siitä ovat enää voimassa vain jotkin käytännössä vähämerkityksisiksi jääneet kohdat.

Lain säätäminen Suomessa

Pääartikkeli: Lain säätäminen

Lain säädäntä lähtee liikkeelle hallituksen esityksestä tai kansanedustajan aloitteesta, joista hallituksen esityksellä on ensisijainen asema. Sadan kansanedustajan allekirjoittama aloite on kuitenkin käsiteltävä samanarvoisena kuin hallituksen esitys.

Aloitteen jälkeen laki päätyy eduskunnan kansliaan, josta se siirtyy puhemiesneuvostoon luettavaksi. Puhemies esittelee lakiesityksen eduskunnalle lähetekeskustelussa. Lähetekeskustelun jälkeen aloite siirtyy siihen erityisvaliokuntaan, johon se keskustelussa määrätään laajempaa valmistelua varten.

17-jäseninen erikoisvaliokunta voi halutessaan hylätä ehdotuksen tai antaa sen raueta. Valiokunnassa kuullaan myös alan asiantuntijoita asiaan perehtymisen varmistamiseksi. Erikoisvaliokunnan tehtyä mietintönsä aloite siirtyy täysistuntoon odottamaan käsittelyään, jotta kansanedustajat ehtivät perehtyä siihen.

Ensimmäisessä täysistunnossa käydään yleiskeskustelu aiheesta. Keskustelussa päätetään ehdotuksen lähettämisestä suureen valiokuntaan asian ollessa merkittävä tai ristiriitainen. Keskustelun jälkeen siirrytään käymään läpi ehdotusta vaihe vaiheelta yksityiskohtaisesti ja muutosehdotuksien kuuleminen. Jos yksityiskohtiin ei puututa, ehdotus siirtyy seuraavaan käsittelyyn, muussa tapauksessa se siirtyy suureen valiokuntaan. Suomessa lakiehdotuksista murto-osa päätyy suureen valiokuntaan. Suureen valiokuntaan mennyttä ehdotusta kohdellaan kuten erikoisvaliokunnasta tullutta ehdotusta.

Toiseen käsittelyyn lakiehdotus pääsee aikaisintaan kolmen päivän kuluttua ensimmäisestä käsittelystä. Ehdotus joko hyväksytään tai hylätään yksinkertaisella enemmistöllä. Muutosehdotuksia ei tässä vaiheessa voi enää tehdä. Mikäli äänet menevät tasan, voittaja arvotaan.

Hyväksynnän jälkeen lain kieliasu tarkastetaan ja se lähetetään tasavallan presidentille vahvistettavaksi. Presidentti voi pyytää ennen vahvistustaan ylimmän tuomioistuimen lausunnon perustuslaillisuudesta. Presidentti voi hyväksyä lain kolmen kuukauden kuluessa. Mikäli näin ei tapahdu laki palaa eduskunnan käsittelyyn, jossa se voidaan hyväksyä tai hylätä muuttumattomana yksinkertaisella enemmistöllä. Lain tultua hyväksytyksi se julkaistaan säädöskokoelmassa.

Lakien julkaiseminen Suomessa

Kaikki lait ja asetukset sekä niiden muutokset julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa, kun ne on vahvistettu. Siellä ne kuitenkin julkaistaan vain niiden säätämisen yhteydessä, ei uudestaan myöhemmissä painoksissa.

Suomessa voimassa olevien lakien lukumäärää on vaikea arvioida. Kaikkia voimassa olevia lakeja ei ole kootusti julkaistu missään painetussa teoksessa eikä toistaiseksi myöskään missään sähköisessä juridisessa tietopalvelussa, vaikka näin saatetaankin virheellisesti esimerkiksi mainonnassa väittää. Vuosittain julkaistava Talentum Media Oy:n kolmiosainen Suomen laki -teos tai Edita Publishing Oy:n kaksiosainen Lakikirja-teos kuitenkin sisältävät kaikki merkittävimmät lait ja asetukset oikeusalan mukaan järjestettynä. Pääosa niistä on myös Valtion säädöstietopankin, Finlexin ajantasaisessa säädöskannassa, mutta sielläkään ei ole kaikkia Suomessa voimassa olevia lakeja, vaan tietokantaan otetaan valikoidusti kansalaisen kannalta tärkeät säädökset, myös lakia alemmanasteiset.

Suomen lakitekstien tekijänoikeus

Yleensä tekijänoikeuslaki edellyttää kirjallisten tekstien kopioimiseen ja levittämiseen tekijän luvan. Tekijänoikeuslain mukaan kuitenkaan ”lakeihin ja asetuksiin sekä viranomaisen tai muun julkisen elimen päätöksiin ja lausumiin ei ole tekijänoikeutta” (tekijänoikeuslaki 9 §). Näitä viranomaisten alkuperäistekstejä saa vapaasti kopioida ja levittää. Tosin mikäli kokoelma lakeja tai viranomaisen lausumia on toimitettu valikoiden julkaisuksi, toimittajalla voi olla tähän toimitustyöhön tekijänoikeus tai luettelosuoja. Näin esimerkiksi Talentum Media Oy:n toimittamien Suomen Laki -teosten, Edita Publishing Oy:n lakikokoelmien sekä sähköisten Finlex- ja Edilex-tietokantojen toimitukselliset ratkaisut saattavat kuulua tekijänoikeuden suojan piiriin. Harkittaessa tekijänoikeussuojan ulottumista lakiin ja lakikokoelmiin on kuitenkin huomattava, että laki on edelleen oikeusalamaisille osoitettu käsky, joka ei voi luonteensa mukaan olla suojattu kenenkään yksinoikeudeksi. Lain pätevyyden edellytys on, että se on asianmukaisesti julkaistu (ns. promulgaatio-vaatimus).

Muutamia lakeja

Joitakin eduskunnan säätämiä lakeja:

ajoneuvolaki arvopaperimarkkinalaki asevelvollisuuslaki avioliittolaki erikoissairaanhoitolaki erämaalaki henkilötietolaki huoneenvuokralaki huumausainelaki ilmansuojelulaki isyyslaki järjestyslaki jätelaki kansanterveyslaki kauppalaki kielilaki kielitaitolaki kirjastolaki koskiensuojelulaki kuluttajansuojalaki kuntajakolaki laivastolaki laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta laki lapsipornografian levittämisen estotoimista lastensuojelulaki luonnonsuojelulaki

maanhankintalaki maankäyttö- ja rakennuslaki metsästyslaki muinaismuistolaki ojalaki oppivelvollisuuslaki perusopetuslaki perustuslaki puolustustilalaki siviilipalveluslaki sosiaalihuoltolaki sukunimilaki rikoslaki laki sähköisestä allekirjoituksesta tasa-arvolaki tekijänoikeuslaki tieliikennelaki tilintarkastuslaki tuloverolaki tupakkalaki uskonnonvapauslaki valmiuslaki vammaispalvelulaki vesihuoltolaki vesilaki laki vuokra-alueiden lunastamisesta yhdenvertaisuuslaki ympäristönsuojelulaki

Kirjallisuutta

• Linnainmaa, Leena: Naisen lakikirja: Käytännön tietoa eri elämäntilanteisiin. 2. uudistettu painos. Helsinki: WSOYpro, 2008. ISBN 978-951-0-34482-8.
• Näsänen, Minna: Pieni lakikirja. 1. painos. Helsinki: Kauppakaari, 2000. ISBN 978-952-14-0273-9.

Aiheesta muualla

• www.finlex.fi Valtion säädöstietopankki FINLEX.
• Lakien tekijänoikeuksista
• Säädöksille käytännössä vakiintuneita nimikkeitä
• Näin laki syntyy