Ero sivun ”Pellonpekko” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p "ohra" tuplana - toinen pois |
Lisätty malline. |
||
| Rivi 49: | Rivi 49: | ||
* Seppo Suhonen (suom.): ''Pekko''. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2006, Helsinki. |
* Seppo Suhonen (suom.): ''Pekko''. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2006, Helsinki. |
||
* Suomen kielen etymologinen sanakirja III. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII, 3. Helsinki 1962 |
* Suomen kielen etymologinen sanakirja III. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII, 3. Helsinki 1962 |
||
{{Mikael Agricolan suomalaisten jumalien luettelo}} |
|||
[[Luokka:Suomalaiset jumalat ja taruolennot]] |
[[Luokka:Suomalaiset jumalat ja taruolennot]] |
||
Versio 18. marraskuuta 2018 kello 18.14
Pellonpekko on Mikael Agricolan mainitsema karjalaisten henkiolento. Pellonpekkoa on pidetty suomalaisten ohran ja oluen jumalana.
Agricolan "epäjumalien" luettelossa vuodelta 1551 Pellonpecko sai ohran kasvamaan:
- Pellonpecko Ohran casvon soi
Sigfridus Aronus Forsiuksen latinankielisessä runomuotoisessa versiossa Agricolan luettelosta Pellpeckus kasvattaa pelloilla viljellyn ohran ja hänen uskotaan myös olevan kansalle olutta tuottava jumala:
- Hordea Pellpeckus cultis producit in arvis,
- Zythifer & genti creditur esse Deus[1]
Kansanrunoissa Pekka, Pikka tai Pikki mainitaan myytissä ensimmäisestä ohran kylvöstä ja oluen valmistuksesta, joka tavallisesti esiintyy runon Päivölän pidot yhteydessä:
- Piennä Pikki huuhan raato,
- Emon värttinän pituissa,
- Ison polven korkunaissa,
- Hoikaissa salon syteli,
- Matalaissa maan alaissa.
- Pohjatuuli kasken poltti,
- Suvituuli suoritteli,
- Koillinen kovin porotti.
- Ukko onni osran kylvi.
- Annas onni osravuoen,
- Jumala, teräkesäisen,
- Laadis orjille olutta,
- Piioille pikarivettä.[2]
Aiheeseen liittyy suomen vanhoissa murteissa esiintyvä sana pellonpekko tai peltopekko, jonka merkitys on "ohran, ohrajuoman haltija, pellonhaltija".[3]
Pellonpekko mainitaan myös silmään tai ihon alle juuttuneen vihneen poistamisen yhteydessä lausutussa Siikasen loitsussa:
- Siikane sinun nimesi,
- Riiher rikka, pellom Pekko,
- Raiska raunijon takane.
- Hyvä ol' sinum männäkseś,
- Mut paha o siellä ollakseś,
- Sielä synkkä salo o eissäś
- Ja lieto meŕ takanaś.[4]
Suomalaista Pellonpekkoa muistuttaa Viron setukaisten Peko, »viljajumal», jonka kuvaa kerrotaan säilytetyn viljalaarissa. Peko ei kuitenkaan ollut erityisesti ohran haltia vaan yleisemmin hedelmällisyyden suojelija.
Uno Harva oletti että nimen Pekko/Peko taustalla olisi vanha germaaninen ohraa merkinnyt lainasana (nykyruots. bjugg). Pellonpekko olisi siis ollut olennoitu ohra, kuten Panu oli olennoitu tuli.[5]
Martti Haavion teorian mukaan Pellonpekon taustalla olisi Pelto-Pietari eli siis Pyhä Pietari.[6]
Lähteet
- ↑ http://kansanrunous.net84.net/Suomalaisten_muinaisusko/muut_suomalaisten_jumalien_esittelyt.htm Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko. 1948.
- ↑ http://dbgw.finlit.fi/skvr/teksti.php?id=skvr07108120
- ↑ Suomen kielen etymologinen sanakirja III. 1962.
- ↑ http://dbgw.finlit.fi/skvr/teksti.php?id=skvr06172340
- ↑ http://kansanrunous.net84.net/Suomalaisten_muinaisusko/muinaissuomalaisten_bacchus.htm Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko. 1948.
- ↑ Martti Haavio: Karjalan jumalat. 1959.
Kirjallisuutta
- Seppo Suhonen (suom.): Pekko. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2006, Helsinki.
- Suomen kielen etymologinen sanakirja III. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII, 3. Helsinki 1962
| ||||||||||