Ero sivun ”Nainen” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hartz (keskustelu | muokkaukset)
→‎Biologia: jaa a kuten sirommalla pikkurillillä
Nainen-nimisiä albumeja ja kappaleita on muitakin, joten turha korostaa Tämä artikkeli -mallineessa niistä vain yhtä
Rivi 1: Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee sukupuolta. Nainen on myös [[Nainen (albumi)|Paula Koivuniemen albumin]] ja [[Nainen (kappale)|kappaleen]] nimi. Katso myös täsmennyssivu [[Naiset]].}}
{{Tämä artikkeli|käsittelee sukupuolta. Katso myös täsmennyssivu [[Naiset]].}}
[[Tiedosto:Symbol venus.svg|thumb|100px|[[Venus-symboli]], perinteinen nais- ja naarassukupuolta tarkoittava merkki.]]
[[Tiedosto:Symbol venus.svg|thumb|100px|[[Venus-symboli]], perinteinen nais- ja naarassukupuolta tarkoittava merkki.]]
'''Nainen''' on toinen [[ihminen|ihmisen]] [[Ihmisen sukupuoli|biologisista sukupuolista]], [[naaras]]puolinen ihminen. Naiseksi kutsutaan yleensä vain [[aikuisuus|aikuista]] naispuolista henkilöä, kasvuikäisestä naisesta käytetään nimitystä '''tyttö'''. Muiden [[nisäkäs]]naaraiden tapaan naisen biologisia tunnusmerkkejä ovat muun muassa XX-[[sukupuolikromosomi]]pari, synnytyselimet ([[emätin]], [[kohtu]], [[munasarjat]]) ja [[maitorauhanen|maitorauhaset]] [[imetys|imettämistä]] varten. Naiset ovat keskimäärin [[mies|miehiä]] pienikokoisempia ja heidän [[ääniala]]nsa on keskimäärin korkeampi.
'''Nainen''' on toinen [[ihminen|ihmisen]] [[Ihmisen sukupuoli|biologisista sukupuolista]], [[naaras]]puolinen ihminen. Naiseksi kutsutaan yleensä vain [[aikuisuus|aikuista]] naispuolista henkilöä, kasvuikäisestä naisesta käytetään nimitystä '''tyttö'''. Muiden [[nisäkäs]]naaraiden tapaan naisen biologisia tunnusmerkkejä ovat muun muassa XX-[[sukupuolikromosomi]]pari, synnytyselimet ([[emätin]], [[kohtu]], [[munasarjat]]) ja [[maitorauhanen|maitorauhaset]] [[imetys|imettämistä]] varten. Naiset ovat keskimäärin [[mies|miehiä]] pienikokoisempia ja heidän [[ääniala]]nsa on keskimäärin korkeampi.

Versio 15. marraskuuta 2018 kello 07.26

Tämä artikkeli käsittelee sukupuolta. Katso myös täsmennyssivu Naiset.
Venus-symboli, perinteinen nais- ja naarassukupuolta tarkoittava merkki.

Nainen on toinen ihmisen biologisista sukupuolista, naaraspuolinen ihminen. Naiseksi kutsutaan yleensä vain aikuista naispuolista henkilöä, kasvuikäisestä naisesta käytetään nimitystä tyttö. Muiden nisäkäsnaaraiden tapaan naisen biologisia tunnusmerkkejä ovat muun muassa XX-sukupuolikromosomipari, synnytyselimet (emätin, kohtu, munasarjat) ja maitorauhaset imettämistä varten. Naiset ovat keskimäärin miehiä pienikokoisempia ja heidän äänialansa on keskimäärin korkeampi.

Vaikka Suomessa tyttöjä syntyy vähemmän kuin poikia (suhdeluku on noin 1:1,05), kaikkiaan Suomessa on hieman enemmän naisia kuin miehiä. Tämä johtuu muun muassa naisten keskimäärin noin viisi vuotta pidemmästä elinajasta. Maapallolla naisia on hieman vähemmän kuin miehiä.

Koko maapallolla jokaista naista kohti syntyy noin 1,01 miestä.[1] Pidemmän elinajanodotteen takia vanhemmissa ikäluokissa (65-vuotiaat ja vanhemmat) on miehiä kuitenkin vain 0,79 jokaista naista kohden.

Biologia

Naisen ruumis eroaa miehen ruumiista monella muullakin tavalla kuin sukuelinten perusteella. Esimerkiksi naisen kehon rakenne on erilainen. Naiset poikkeavat miehistä keskimäärin seuraavilla tavoilla, mutta myös poikkeuksia on. Lisäksi, vaikka naiset ovat miehiä keskimäärin lyhyempiä, se ei tarkoita että kaikki naiset olisivat kaikkia miehiä lyhyempiä.

Nainen eroaa miehestä keskimäärin seuraavilla fyysisillä ominaisuuksilla:

  • Eri tehtävä lisääntymisessä
  • kuukautiskierto
  • rinnat, joissa erittyy synnytyksen jälkeen maitoa
  • ulkonevammat pakarat
  • Naiset ovat keskimäärin miehiä lyhyempiä. Yhdysvalloissa naisten keskipituus on 161,8 senttimetriä.[2]
  • Naiset ovat keskimäärin miehiä kevyempiä. Yhdysvalloissa naisten keskipaino on 76,4 kilogrammaa.[2]
  • leveämpi, sirompi ja matalampi lantio (aiheuttaa erilaisen kävelytavan)
  • korkeampi ääniala
  • korkeampi rasvaprosentti, joka on eduksi estrogeenin tuottamisessa, rasvakudosta varsinkin pakaroissa ja reisissä enemmän kuin miehellä
  • reisi- ja sääriluiden välinen kaltevuuskulma suurempi, mikä johtuu leveämmän lantion aiheuttamasta kauempana sijaitsevista lonkkamaljoista
  • hemoglobiinin taso sama kuin lapsella kuukautisten takia
  • alaselkärangan notko suurempi
  • pehmeämpi ja ohuempi iho[3]
  • sirompi luusto
  • pienempi lihasmassa, sekä vastaavasti vähemmän fyysistä voimaa
  • korkeampi naissukupuolihormoni estrogeenin taso
  • vähäisempi kehonkarvoitus, riippuen yksilöllisestä testosteronin tuottamisesta, esimerkiksi ei partaa tai napaan asti ulottuvaa häpykarvoitusta
  • kapeampi vyötärö
  • huomaamattomampi kilpirusto (ei aataminomenaa)
  • puna-vihersokeus huomattavasti harvinaisempaa
  • puberteettikehitys alkaa poikia aikaisemmin
  • hormonieron vuoksi erilainen ihon tuoksu
  • yleisesti vähemmän melaniinia: vaaleampi iho, vaaleammat hiukset, vaaleammat kulmakarvat[3]
  • virtsatieinfektio paljon yleisempi lyhyemmän virtsaputken takia.

Naiseus

Naisen 11 eri ikäkautta kehdosta hautaan. Yhdysvaltalainen litografia vuodelta 1849.

Naisen asema on vaihdellut eri aikakausina ja eri yhteisöissä aina miesten holhouksessa olemisesta itsenäisyyteen. Useimmiten naisen asema on ollut epäitsenäisempi kuin miehen. Etenkin länsimaissa naisen asema on saanut erityistä huomiota 1800-luvulta lähtien ja on yhä alati keskustelun aiheena. Perinteisessä metsästäjä-keräilijäkulttuurissa naisilla oli lähes poikkeuksetta keräilijän työt ja miehillä metsästäjän.

Naisena oleminen tuottaa erilaisia rooleja, kuten esimerkiksi roolit tyttärenä, kumppanina ja äitinä. On tavallista, että vauvasta lähtien tyttöjä ja poikia kohdellaan eri tavoin perinteistä johtuen.

Osa naiseuteen liittyvistä ominaisuuksista on biologista ja osa kulttuurillista alkuperää. On kiistanalaista, missä määrin eri ominaisuudet johtuvat kulttuurillisesta, missä määrin biologisesta sukupuolesta. Naiseuteen perinteisesti liitettyjä ominaisuuksia ovat muun muassa tunteellisuus, vähäisempi hyökkäävyys ja hoivaavuus.

Erityisesti merkittäviä yksijumalisia uskontoja, juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia, on syytetty naisten asettamisesta toisen luokan kansalaisiksi. Toisaalta perinteisesti ajatellaan, että nainen on suojeluobjekti ja naisen edut on vaaratilanteissa asetettava miehen etujen edelle. Esimerkiksi Titanicin upotessa pelastusveneisiin, joita oli liian vähän, otettavat ihmiset valikoitiin myös sukupuolen perusteella: pelastusveneisiin otettiin vain naisia, tyttöjä ja alle 12-vuotiaita poikia.

Feministinen liike eli naisasialiike on ottanut tehtäväkseen irrottaa nainen miehen holhouksesta ja parantaa naisen oikeudellista, taloudellista ja yhteiskunnallista asemaa. Naisasialiikkeen on katsottu saaneen 1800-luvulta alkaen aikaan monia muutoksia naisen asemaan tasa-arvoa kohden.

Nimitykset

Tyttö on lapsi, jonka sukupuoli on nainen. Lähinnä tuttavallisessa sävyssä tytöiksi saatetaan kutsua myös nuoria aikuisia naisia.[4]

Monissa kulttuureissa on tapana erottaa puhuteltaessa naimisissa oleva ja naimaton nainen toisistaan. Rouva viittaa naimisissa olevaan, neiti puolestaan naimattomaan naiseen. Saksan kielessä on kuitenkin lakattu käyttämästä neitiä tarkoittavaa sanaa fräulein, koska sen käytön on katsottu vihjailevan siihen, ettei kyseinen nainen ole kelvannut kenenkään miehen vaimoksi. Ranskassa on arvosteltu naimattoman ja naimisissa olevan naisen erottamista puhuttelussa sen takia, että miesten kohdalla vastaavaa erottelua ei tehdä.

Täti-nimitys voi lapsen käyttämänä tai lasten kuullen käytettynä viitata aikuiseen naiseen yleensä. Sillä tarkoitetaan myös naispuolista sukulaista, äidin tai isän siskoa.

Mummoksi kutsutaan äidin tai isän äitiä eli isoäitiä. Sanan toinen merkitys on vanha nainen.[4] Sanasta on paljon variaatioita, ks. isovanhempi.

Katso myös

Lähteet

  1. CIA World Factbook cia.gov.
  2. a b https://www.cdc.gov/nchs/fastats/body-measurements.htm
  3. a b K Sembulingam, Prema Sembulingam. Essentials of Medical Physiology. s. 463.
  4. a b Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla