Ero sivun ”Limes norrlandicus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
p mukaanlukien → mukaan lukien |
||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
{{legend|#63a37f|Ruotsin "metsäläänien" eteläraja}} |
{{legend|#63a37f|Ruotsin "metsäläänien" eteläraja}} |
||
{{legend|#f83363|Ruotsin kielen norlantilaismurteiden raja}} |
{{legend|#f83363|Ruotsin kielen norlantilaismurteiden raja}} |
||
{{legend|#0606d6|[[Daljoki]] ( |
{{legend|#0606d6|[[Daljoki]] (mukaan lukien sen haarat ''Österdalälven'' ja ''Västerdalälven'')}} |
||
{{legend|#b776aa|Norlannin pinnanmuotojen raja}}]] |
{{legend|#b776aa|Norlannin pinnanmuotojen raja}}]] |
||
Versio 11. marraskuuta 2018 kello 01.39
Limes norrlandicus (”Norlannin raja”) on Skandinavian niemimaalla ilmenevä ilmasto-, maaperä- ja kasvillisuustyyppien raja. Se on myös ollut kulttuurinen ja elinkeinonharjoitukseen liittyvä raja.
Limes norrlandicuksen raja noudattelee Ruotsissa boreaalisen havumetsävyöhykkeen etelärajaa. Sen pohjoispuolella metsät ovat valtaosin havumetsiä, maaperä hapan ja talvi on luminen, pitkä ja kylmä. Eteläpuolella hallitsevat rehevät sekametsät ja edelleen etelämpänä puhtaat lehtimetsät, maaperä multavaa ja talvet useimmiten lauhoja ja vähälumisia. Limes norrlandicus kulkee Etelä-Ruotsin halki. Suomessa sen eteläpuolelle kuuluu vain ohut kaistale etelärannikolla. Paikoin Ruotsissa kasvillisuustyypin raja erottuu maastossa silmämääräisestikin.
Ruotsissa Limes norrlandicus on ollut vuosituhannet kulttuurinen ja taloudellinen rajavyöhyke, sillä sen eri puolet ovat soveltuneet erilaisten elinkeinojen harjoittamiseen. Jo kivikaudella Limes norrlandicus oli Ruotsin alueen osalta liuske-kvartsiittikulttuurin eteläraja ja toisaalta skandinaavinen kuoppakeramiikka ei ulottunut sitä pohjoisemmaksi. Myöhemmin, pronssikaudelta lähtien, Limes Norrlandicus vakiintui maanviljely- ja pyyntikulttuurin rajaksi. Rautakaudella Limes norrlandicus on suomalais-ugrilaiseen pyyntiväestöön usein yhdistettyjen rautakautisten järvihautojen esiintymisalueen eteläraja. Toisaalta se on skandinaavien asutuksesta kertovien viikinkiajan riimukivien esiintymisen pohjoisraja.
Kulttuuriraja on saattanut ainakin ajoittain olla myös kieliraja. Sen pohjoispuolella on viimeistään rautakaudella ilmeisesti puhuttu lähinnä nykyisten saamelaiskielten esimuotoja ja eteläpuolella ilmeisesti skandinaavisia kieliä. Tätä aikaisemmista kielioloista on esitetty erilaisia näkemyksiä. Esimerkiksi Ante Aikion mukaan Pohjois-Fennoskandiassa olisi vielä ajanlaskun alun tienoilla puhuttu tuntematonta paleoeurooppalaista kieltä, joka ensimmäisen vuosituhannen jaa. alkupuolella joutui saamelaiskielten syrjäyttämäksi.[1][2] Aikion mukaan siis saamen leviäminen Skandinaviassa etelään päin on alle 2 000 vuoden ikäinen tapahtuma, eikä Skandinavian Limes norrlandicus ole sitä aikaisemmin voinut olla uralilaisen kielikunnan eteläraja.
Vyöhykkeen eteläpuolella ovat asuneet maata viljelleet germaanisten kielten puhujat, jotka ehkä vasta keskiajalta lähtien alkoivat laajemmassa määrin levittäytyä rajan pohjoispuolelle.
Lähteet
- Küster, Hansjörg: ”Indo-European and Finno-Ugric cultures and languages from the perspective of biology and environmental history”, The roots of peoples and languages of Northern Eurasia I, s. 69–83. Toim. Julku, Kyösti & Wiik, Kalevi. Societas Historiae Fenno-Ugricae, 1998. ISBN 951-97040-2-7.
Viitteet
- ↑ Aikio, Ante 2004: An essay on substrate studies and the origin of Saami. — Julkaisussa: Irma Hyvärinen, Petri Kallio, Jarmo Korhonen (eds.), Etymologie, Entlehnungen und Entwicklungen: Festschrift für Jorma Koivulehto zum 70. Geburtstag, s. 5–34. Mémoires de la Société Néophilologique de Helsinki 63. Helsinki.
- ↑ Aikio, Ante 2006: On Germanic-Saami contacts and Saami prehistory. — Journal de la Société Finno-Ougrienne 91: 9–55. [1]
