Ero sivun ”Toinen anglo–burmalainen sota” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
p
typo
p (→‎Seuraukset: typoja)
p (typo)
{{Taistelu
| nimi = Toinen anglo–burmalainen sota
| osa_sotaa =
| kuva =
| kuvateksti =
| muut_taistelut =
}}
'''Toinen anglo–burmalainen sota''' oli toinen kaikkiaan kolmesta sodasta [[Intian niemimaa]]ta hallinneen [[Yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistyneen kuningaskunnan]] ja [[Burma]]a hallinneen [[Konbaungin dynastia]]n välillä. Vuosina 1852–1853 käyty toinen sota alkoi brittien kauppaidensakauppiaidensa kohtelun takia antaman uhkavaatimuksen jälkeen. Brittijoukot miehittivät maan eteläosat ja [[Pegu]]n maakunta liitettiin brittien hallitsemaan alueeseen. Sota päättyi burmalaisen prinssi [[Mindon]]in syöstyä kuningas [[Pagan Min]]in vallasta. Aselepo julsitettiinjulistettiin 20. kesäkuuta 1853, vaikkakaan virallista rauhansopimusta ei allekrijoitettuallekirjoitettu. Briteille menetettiin maan eteläosat, kuten sittempi Burman pääkaupunki [[Rangoon]]. [[Kolmas anglo–burmalainen sota|Kolmas ja viimeinen anglo–burmalainen sota]] alkoi vuonna 1885 ja päättyi koko Burman valtaukseen.
 
==Tausta==
Burmaa hallinnut [[Konbaungin dynastia]] oli käynyt [[Ensimmäinen anglo–burmalainen sota|ensimmäinen anglo–burmalaisen sodan]] [[Intian niemimaa]]ta hallinnutta [[yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistynyttä kuningaskuntaa]] vastaan vuosina 1824–1826. Sota päättyi burmalaisten tappioon ja brittien kanssa solmittuun [[Yandabon rauha]]an. Rauhassa Burma menetti briteille [[Arakan]]in ja [[Tenasserim]]in alueet, minkä lisäksi brittikauppiaille oli jouduttu myöntämään erityisoikeuksia. Burmalaiset virkamiehet olivat kuitenkin alkaneet myöhemmin rikkoa sopimuksen ehtoja. Brittikauppiaita verotettiin ehtojen vastaisesti ja joitakin brittimerimiehiä oli pidätetty.<ref name="vaw">{{Kirjaviite | Tekijä = Harold E. Raugh, Jr | Nimeke = The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 66-70 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = ABC-CLIO | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 1-57607-926-0 | Kieli = {{en}} }}</ref> Brittikauppiaat valittivat kokemistaan vääryyksistä omalle hallitukselleen, jolloin [[Brittiläinen Intia|Brittiläisestä Intiasta]] lähetettiin [[George Lambert (upseeri)|George Lambertin]] johtama laivasto-osasto [[Rangoon]]iin tutkimaan kauppiaiden väitteitä.<ref name="brit">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/event/Anglo-Burmese-Wars | Nimeke = Anglo-Burmese Wars | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Encyclopaedia Britannica | Viitattu = 5.11.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
Rangooniin saapunut Lambert kohtasi burmalaisia virkamiehiä, jotka olivat aluksi valmiita tekemään yhteistyötä brittien kanssa. Lambert päätyi kuitenkin nöyryyttämään burmalaisia ja esimerkiksi Burman kuninkaan kuninkaallinen pursi takavarikoitiin. Britit sulkivat myös [[Yangon (joki)|Yangonjoen]] liikenteeltä ja saivat provosoitua burmalaiset avaamaan tulen heidän aluksiaan vastaan. Vastauksena tähän britit antoivat burmalaisille uhkavaatimuksen, johon ei suostuttu brittien asettamaan aikarajaan 1. huhtikuuta 1852 mennessä.<ref name="vaw" />
Uhkavaatimuksen aikarajan raukeamisen jälkeen britit päättivät toteuttaa hyökkäyksen burmalaisia vastaan. 6. huhtikuuta Yangonjoelle oli saapunut yhteensä noin 6&nbsp;000 sotilasta Intian [[Madras]]ista ja [[Bengali (alue)|Bengalista]], joiden komennossa oli kenraaliluutnantti [[Henry Godwin]]. Britit valtasivat ensin [[Marthan]]in kaupungin hieman [[Moulmein]]in pohjoispuolella ja 8 huhtikuuta he palasivat Rangoonin seuduille. 11. huhtikuuta brittien laivasto tulitti burmalaisten varustuksia [[Iravadi]]joella ja seuraavana päivänä joukot nousivat maihin hyökäten Rangoonin puolustuksia vastaan. Ensimmäinen hyökkäys epäonnistui, mutta hyökkäys jatkui 14. huhtikuuta tällä kertaa myös maihin tuodun tykistön tuella. Burmalaiset puolustajat ajettiin viimein tiehensä ja britit olivat menettäneet taisteluissa 17 miestä kaatuneina ja 132 haavoittuneina.<ref name="vaw" />
 
Toukokuussa alkanut [[monsuuni]]kausi johti [[kolera]]n aiheuttamiin vaikeuksiin, mutta britit valtasivat silti 19. toukokuuta [[Bassein]]in kaupungin. 5. kesäkuuta he valtasivat myös [[Pegu]]n, jonka asukkaat olivat nousseet kapinaan burmalaisia vastaan. Syksyllä 1852 britti saivat vahvistuksia Rangooniin ja 10. lokakuuta vallattiin puolustajiensa hylkäämä [[Prome]]. Pegu jouduttiin valtaamaan uudestaan 21. marraskuuta. Valtauksen jälkeen britit liittivät Pegun maakunnan omiin alueisiinsa ja alueen varmsitamsitavarmistamista varten alueen pohjoisrajalle lähetettiin 4&nbsp;000 miehen osasto. Osasto saavutti alueen pohjoisrajan 22. helmikuuta 1853 käytännössä ilman vastarintaa. Osa alueen burmalaisista virkamiehistä alkoi kuitenkin vastustaa brittejä. Brittien marssiessa Myat Htoon -nimistä Danchenin piirikunnan virkamiestä vastaan helmikuussa heidän joukkonsa väijytettiin ja 80 sotilasta haavoittui tai sai surmansa. Paikalle lähetettiin suurempi tykkien ja rakettien tukema 1&nbsp;100 miehen brittiosasto ja burmalaiset voitettiin viimein kiivaan taistelun jälkeen. Britit kärsivät tällä kertaa haavoittuneina ja kaatuneina 130 miehen tappiot. Koleraan menehtyi samalla 100 miestä. Voittonsa jälkeen britit valmistelivat nyt etenemistä [[Ava]]n kaupunkia vastaan. Ennen kaupunkiin etenemistä Burman kuningas [[Pagan Min]]in veli [[Mindon]] toteutti kuitenkin sodan käytännössä päättäneen vallankaappauksen.<ref name="vaw" />
 
==Seuraukset==
[[Tiedosto:British india.png|thumb|Brittiläinen Intia ja Burma sodan jälkeen vuonna 1860.]]
Prinssi Mindonin julistauduttua kuninkaaksi molemmat osapuolet olivat haluttomia jatkamaan taisteluja.<ref name="brit" /> Britit vaativat kuitenkin burmalaisilta Pegun maakunnan luovuttamista. Burmalaisten oli pakon edessä suostuttava, vaikkakaan kuningas Mindon ei koskaan allekirjoittanut viralistavirallista rauhansopimusta brittien kanssa. Sota päättyi näin 30. kesäkuuta 1853 julistettuun aselepoon.<ref name="vaw" />
 
Mindon pyrki sittemmin vastaamaan brittien muodostamaan uhkaan nykyaikaistamalla vielä Iravadi-joen laakson pohjoisosat käsittänyttä valtakuntaansa esimerkiksi kutsumalla maahan ranskalaisia ja italialaisia teknikkoja. Mindonin kuoltua valtaan nousi hänen poikansa [[Thibaw]], jonka brittiläisten kauppiaiden vastaiset toimet johtivat [[kolmas anglo–burmalainen sota|kolmanteen ja viimeiseen anglo–burmalaiseen sotaan]] vuonna 1885, joka päätti käytännössä Burman itsenäisyyden.<ref name="kahk">{{Kirjaviite | Tekijä = Marja-Leena Heikkilä Horn ja Jukka O. Miettinen | Nimeke = Kaakkois-Aasia - Historia ja kulttuurit | Vuosi = 2000 | Luku = | Sivu = 158 | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 951-1-15771-X }}</ref>
15 839

muokkausta

Navigointivalikko