15 839
muokkausta
p (→Seuraukset: typoja) |
p (typo) |
||
{{Taistelu
| nimi = Toinen anglo–burmalainen sota
| osa_sotaa =
| kuva =
| kuvateksti =
| muut_taistelut =
}}
'''Toinen anglo–burmalainen sota'''
==Tausta==
Burmaa hallinnut [[Konbaungin dynastia]] oli käynyt [[Ensimmäinen anglo–burmalainen sota|ensimmäinen anglo–burmalaisen sodan]] [[Intian niemimaa]]ta hallinnutta [[yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistynyttä kuningaskuntaa]] vastaan vuosina 1824–1826. Sota päättyi burmalaisten tappioon ja brittien kanssa solmittuun [[Yandabon rauha]]an. Rauhassa Burma menetti briteille [[Arakan]]in ja [[Tenasserim]]in alueet, minkä lisäksi brittikauppiaille oli jouduttu myöntämään erityisoikeuksia. Burmalaiset virkamiehet olivat kuitenkin alkaneet myöhemmin rikkoa sopimuksen ehtoja. Brittikauppiaita verotettiin ehtojen vastaisesti ja joitakin brittimerimiehiä oli pidätetty.<ref name="vaw">{{Kirjaviite | Tekijä = Harold E. Raugh, Jr | Nimeke = The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 66-70 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = ABC-CLIO | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 1-57607-926-0 | Kieli = {{en}} }}</ref> Brittikauppiaat valittivat kokemistaan vääryyksistä omalle hallitukselleen, jolloin [[Brittiläinen Intia|Brittiläisestä Intiasta]] lähetettiin [[George Lambert (upseeri)|George Lambertin]] johtama laivasto-osasto [[Rangoon]]iin tutkimaan kauppiaiden väitteitä.<ref name="brit">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/event/Anglo-Burmese-Wars | Nimeke =
Rangooniin saapunut Lambert kohtasi burmalaisia virkamiehiä, jotka olivat aluksi valmiita tekemään yhteistyötä brittien kanssa. Lambert päätyi kuitenkin nöyryyttämään burmalaisia ja esimerkiksi Burman kuninkaan kuninkaallinen pursi takavarikoitiin. Britit sulkivat myös [[Yangon (joki)|Yangonjoen]] liikenteeltä ja saivat provosoitua burmalaiset avaamaan tulen heidän aluksiaan vastaan. Vastauksena tähän britit antoivat burmalaisille uhkavaatimuksen, johon ei suostuttu brittien asettamaan aikarajaan 1. huhtikuuta 1852 mennessä.<ref name="vaw" />
Uhkavaatimuksen aikarajan raukeamisen jälkeen britit päättivät toteuttaa hyökkäyksen burmalaisia vastaan. 6. huhtikuuta Yangonjoelle oli saapunut yhteensä noin 6 000 sotilasta Intian [[Madras]]ista ja [[Bengali (alue)|Bengalista]], joiden komennossa oli kenraaliluutnantti [[Henry Godwin]]. Britit valtasivat ensin [[Marthan]]in kaupungin hieman [[Moulmein]]in pohjoispuolella ja 8 huhtikuuta he palasivat Rangoonin seuduille. 11. huhtikuuta brittien laivasto tulitti burmalaisten varustuksia [[Iravadi]]joella ja seuraavana päivänä joukot nousivat maihin hyökäten Rangoonin puolustuksia vastaan. Ensimmäinen hyökkäys epäonnistui, mutta hyökkäys jatkui 14. huhtikuuta tällä kertaa myös maihin tuodun tykistön tuella. Burmalaiset puolustajat ajettiin viimein tiehensä ja britit olivat menettäneet taisteluissa 17 miestä kaatuneina ja 132 haavoittuneina.<ref name="vaw" />
Toukokuussa alkanut [[monsuuni]]kausi johti [[kolera]]n aiheuttamiin vaikeuksiin, mutta britit valtasivat silti 19. toukokuuta [[Bassein]]in kaupungin. 5. kesäkuuta he valtasivat myös [[Pegu]]n, jonka asukkaat olivat nousseet kapinaan burmalaisia vastaan. Syksyllä 1852 britti saivat vahvistuksia Rangooniin ja 10. lokakuuta vallattiin puolustajiensa hylkäämä [[Prome]]. Pegu jouduttiin valtaamaan uudestaan 21. marraskuuta. Valtauksen jälkeen britit liittivät Pegun maakunnan omiin alueisiinsa ja alueen
==Seuraukset==
[[Tiedosto:British india.png|thumb|Brittiläinen Intia ja Burma sodan jälkeen vuonna 1860.]]
Prinssi Mindonin julistauduttua kuninkaaksi molemmat osapuolet olivat haluttomia jatkamaan taisteluja.<ref name="brit" /> Britit vaativat kuitenkin burmalaisilta Pegun maakunnan luovuttamista. Burmalaisten oli pakon edessä suostuttava, vaikkakaan kuningas Mindon ei koskaan allekirjoittanut
Mindon pyrki sittemmin vastaamaan brittien muodostamaan uhkaan nykyaikaistamalla vielä Iravadi-joen laakson pohjoisosat käsittänyttä valtakuntaansa esimerkiksi kutsumalla maahan ranskalaisia ja italialaisia teknikkoja. Mindonin kuoltua valtaan nousi hänen poikansa [[Thibaw]], jonka brittiläisten kauppiaiden vastaiset toimet johtivat [[kolmas anglo–burmalainen sota|kolmanteen ja viimeiseen anglo–burmalaiseen sotaan]] vuonna 1885, joka päätti käytännössä Burman itsenäisyyden.<ref name="kahk">{{Kirjaviite | Tekijä = Marja-Leena Heikkilä Horn ja Jukka O. Miettinen | Nimeke = Kaakkois-Aasia - Historia ja kulttuurit | Vuosi = 2000 | Luku = | Sivu = 158 | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 951-1-15771-X }}</ref>
|