Juri Andropov

Juri Andropov
Tiedosto:Yuri Andropov - Soviet Life, August 1983.jpg
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 4. pääsihteeri
12. marraskuuta 1982 – 9. helmikuuta 1984
Edeltäjä	Leonid Brežnev
Seuraaja	Konstantin Tšernenko
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston presidiumin puheenjohtaja
16. kesäkuuta 1983 – 9. helmikuuta 1984
Edeltäjä	Vasili Kuznetsov (virkaatekevä)
Seuraaja	Konstantin Tšernenko
Valtion turvallisuuskomitean (KGB) puheenjohtaja
18. toukokuuta 1967 – 26. toukokuuta 1982
Edeltäjä	Vladimir Semichastny
Seuraaja	Vitali Fedortšuk
Henkilötiedot
Syntynyt	15. kesäkuuta 1914 Nagutskoje, Venäjän keisarikunta
Kuollut	9. helmikuuta 1984 (69 vuotta) Moskova, Neuvostoliitto
Puoliso	Tatjana Andropova
Tiedot
Puolue	NKP
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Juri Vladimirovitš Andropov (ven. Ю́рий Влади́мирович Андро́пов; 15. kesäkuuta (J: 2. kesäkuuta) 1914 luult. Nagutskoje, Stavropolin lähellä — 9. helmikuuta 1984 Moskova) oli neuvostoliittolainen poliitikko ja NKP:n pääsihteeri 12. marraskuuta 1982 lähtien kuolemaansa asti.

Andropov toimi KGB:n johtajana 1967–1982 ja oli politbyroon jäsen vuodesta 1973.

Lapsuus ja nuoruus

Andropov oli aatelissukuisen doninkasakkataustaisen rautatievirkailijan Vladimir Konstantinovitš Andropovin poika. Hänen äitinsä Jevgenija Karlovna Fleckenstein oli varakkaan moskovalaisen liikemiehen, saksalaissyntyisen Karl Fleckensteinin tytär Viipurista.

Andropov suoritti opintonsa Rybinskin Teknisen keskuksen vesiliikenteen osastolla. Hän liittyi Komsomoliin vuonna 1930. Hänestä tuli puolueen täysjäsen vuonna 1939. Hän oli Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan Komsomolin ensimmäinen sihteeri vuosina 1940–1944. Toisen maailmansodan aikana Andropov organisoi partisaanitoimintaa Itä-Karjalassa. Sodan jälkeen vuonna 1951 hän muutti Moskovaan ja liittyi puolueen sihteeristöön.

Nousu valtaan

Josif Stalinin kuoltua maaliskuussa 1953 Andropov joutui entisenä NKVD:n työntekijänä epäsuosioon ja "karkotettiin" suurlähettilääksi Budapestiin, jossa hänellä oli avainrooli kansannousun verisessä tukahduttamisessa Varsovan liiton miehittäessä Unkarin vuonna 1956.

Andropov palasi Moskovaan hallintotehtäviin hoitamaan sosialistimaiden asioita. Hänet valittiin Keskuskomitean sihteeristöön vuonna 1962. Hänet hyväksyttiin KGB:n johtajaksi vuonna 1967. Andropovista tuli politbyroon täysjäsen vuonna 1973. Hän toimi KGB:n johtajana vuoteen 1982 asti. Muutamia päiviä Leonid Brežnevin kuoleman jälkeen 10. marraskuuta 1982 Andropov valittiin yllättäen Konstantin Tšernenkon asemesta pääsihteeriksi. Hän oli ensimmäinen KGB:n johtaja, josta tuli NKP:n pääsihteeri. Hän sai nopeasti sekä Neuvostoliiton presidentin että puolustusministeriön puheenjohtajan viran.

Paavi Johannes Paavali II:n valinnan jälkeen hän kutsui KGB:n päälliköt koolle Varsovaan ja kysyi kuinka niin oli voinut tapahtua. Hän arveli, että presidentti Jimmy Carterin turvallisuusneuvonantaja Zbigniew Brzezinski johti Puolassa kommunisminvastaista salaliittoa ja valitutti puolalaisen paavin.

Andropov pääsihteerinä

Andropov pyrki parantamaan Neuvostoliiton taloutta ja vähentämään korruptiota. Hän oli ensimmäinen uudistusmielisistä Neuvostoliiton johtajista. Hänet muistetaan myös alkoholinvastaisesta kampanjasta ja työn tehokkuuden parantamiskampanjasta. Molemmat kampanjat olivat tyypillisiä neuvostohallinnollisia toimenpiteitä, ja ne muistuttivat vastaavia toimia Stalinin ajoilta. Ulkopolitiikassa hän toimi vaisusti, ja Afganistanin sota jatkui. Yhdysvaltain-suhteet huonontuivat erityisesti Neuvostoliiton ammuttua ilmatilassaan luvatta lentäneen eteläkorealaisen matkustajalentokoneen alas syyskuussa 1983.