Ero sivun ”Saksalaiset” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
−aiheesta muualla koska ei vielä muuta kuin commonscat-rivi → commonscat. fix. |
|||
| Rivi 81: | Rivi 81: | ||
* [[Romanian saksalaiset]] |
* [[Romanian saksalaiset]] |
||
** [[Transilvanian saksit]] |
** [[Transilvanian saksit]] |
||
* [[Pietarinsaksalaiset]] |
|||
* [[Volgan saksalaiset]] |
* [[Volgan saksalaiset]] |
||
Versio 18. lokakuuta 2018 kello 09.18
Saksalaiset (saks. die Deutschen) ovat germaanista kieltä puhuva kansa, jonka kooksi lasketaan määritelmästä riippuen noin 80–160 miljoonaa.
Saksalaisuus muodostuu ensisijaisesti saksankielisyydestä ja Saksan liittotasavaltaan kohdistuvasta samastumisesta. Saksan liittotasavallan ulkopuolella elää saksankielisiä tai saksalaistaustaisia ihmisiä, jotka joskus samaistuvat saksalaisiin. Saksankieliset ovat enemmistönä myös Itävallassa, Sveitsissä ja niiden välissä sijaitsevassa Liechtensteinissä. Saksankielisiä vähemmistöjä on myös Etelä-Tanskassa ja Italiaan kuuluvassa Etelä-Tirolissa.
Saksalaisten historia
Saksankieliset väestöt elivät keskiajalta lähtien monien eri kokoisten valtioiden alueelle hajautuneina. Kulttuuri- ja murre-erot olivat ja ovat yhä suuret. Saksalaisten keskuudessa kulkee myös katolisten ja protestanttien uskontoraja. Hansan ja muun kaupan myötä saksankielinen asutus levisi Itämeren rannikoille (baltiansaksalaiset). Eri puolilla Keski-Eurooppaa kaupunkien kauppiaat olivat saksankielisiä. Esimerkiksi Transilvaniaan muutti merkittävä määrä saksalaisia. Suuri määrä saksalaisia siirtyi myös viljelemään maata Venäjälle saksalaissyntyisen keisarinna Katariina Suuren pyynnöstä. Heidän jälkeläisiään kutsutaan Volgan saksalaisiksi (saks. Wolgadeutsche).
Kun saksalainen nationalismi voimistui 1800-luvulla, esiintyi ristiriitaisia näkemyksiä siitä, mitä ihmisryhmiä saksalaiset-käsitteen alle voitaisiin sulkea. Jotkut esimerkiksi lukivat saksalaisten joukkoon hollantilaiset, koska näiden puhuma kieli oli lähellä saksaa. Vuonna 1871 perustettu Saksan keisarikunta miellettiin saksalaiseksi kansallisvaltioksi. Keisarillisen Saksan ja sitä seuranneiden saksalaisten kansallisvaltioiden ulkopuolelle on kuitenkin jäänyt merkittäviä saksankielisiä tai saksalaistaustaisia ihmisryhmiä.
Osa näistä ryhmistä pitää tai on pitänyt itseään saksalaisina. Euroopan alueella tällaisista ryhmistä suurin ovat itävaltalaiset. Itävaltalaisen identiteetin suhde saksalaisiin kansallisvaltioihin on vaihdellut. Ennen toista maailmansotaa suurin osa itävaltalaisista katsoi olevansa saksalaisia, mutta Itävallan perustamisen yhteydessä sitä kiellettiin liittymästä Saksaan. Natsi-Saksan Itävallan-liittämisen ja hävityn sodan jälkeen tilanne kuitenkin muuttui, ja itävaltalaiset alkoivat kokea enemmissä määrin olevansa oma erillinen kansansa. Sveitsin saksalaiset ja saksaa puhuvat ihmiset kokevat muodostavansa oman, saksankielisen ominaiskulttuurinsa. Alsacen ja Lorrainen (saks. Elsass) ja Lothringen) saksankielisen väestön edustajat ovat identiteetiltään olleet usein pikemminkin ranskalaisia kuin saksalaisia.
Edellä mainittujen ohella monissa muissakin valtioissa on asunut ja asuu ihmisiä, joiden juuret ovat saksankielisten ihmisten historiallisissa muuttoliikkeissä, ja joiden keskuudessa saksan kieli on saattanut säilyä näihin päiviin saakka. Esimerkiksi Baltiaan ja moniin Itä-Euroopan maihin syntyi saksalaista asutusta jo keskiajalla.
Saksalaisia väestöryhmiä eri maissa
- Amerikansaksalaiset
- Baltiansaksalaiset
- Kartoffeltyskere (Jyllannin saksalaiset Tanskassa)
- Mustanmeren saksalaiset
- Romanian saksalaiset
- Pietarinsaksalaiset
- Volgan saksalaiset
Lähteet
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. |
- ↑ http://factfinder.census.gov/servlet/QTTable?_bm=y&-geo_id=D&-qr_name=DEC_2000_SF3_U_QTP13&-ds_name=D&-_lang=en&-redoLog=false
- ↑ http://www.radiobras.gov.br/integras/00/integra_3105_1.htm
- ↑ 700,000 descendientes de alemanes en Chile.
- ↑ http://www.cbs.nl/nl-NL/menu/themas/dossiers/allochtonen/publicaties/artikelen/archief/2005/2005-k3-b15-p96-art.htm
