Viski

Skotlantilaista viskiä

Viski on viljasta tislaamalla valmistettu väkevä alkoholijuoma. Viski on peräisin Britteinsaarilta; yleensä sen ajatellaan olevan kotoisin joko Skotlannista tai Irlannista. Säädösten mukaan viskinä voidaan pitää vähintään kolme vuotta vanhennettua 40-prosenttista juomaa. Sana viski (engl. whisky, whiskey) tulee gaelin kielen sanoista uisge beatha tai usquebaugh ’elämän vesi’. Ääntämistapa on muuttunut englannin kielen myötä muotoon whisky tai whiskey. Sanalla whisky viitataan yleensä nimenomaan skotlantilaisiin, walesilaisiin ja nykyisin myös kanadalaisiin viskeihin. Whiskey taas on yleensä yhdysvaltalaisten tai irlantilaisten viskinvalmistajien käyttämä nimitys.

Alkuperä ja historia

Ensimmäinen maininta alkoholin tislauksesta Skotlannissa on vuodelta 1494. Pidetään kuitenkin mahdollisena että viski olisi ollut olemassa jo huomattavasti aiemmin. Legendan mukaan Pyhä Patrick toi viskin Britteinsaarille 400-luvulla jaa., mutta todellisuudessa tislauskin lienee tätä myöhäisempi arabialainen keksintö.

Viskin teollinen valmistus alkoi varsinaisesti 1700-luvulla. Vuonna 1644 viskin valmistusta alettiin verottaa, minkä seurauksena viskin salapoltto yleistyi. Yhdysvalloissa alkoholin verotus johti vuonna 1794 viskikapinana tunnettuun talonpoikien kansannousuun. Vasta kun veroja vuonna 1823 laskettiin ja sitä kautta tislaus mahdollistui suuremassa mittakaavassa, perustettiin ensimmäiset laillista toimintaa harjoittaneet teollisen mittapuun tislaamot. Yksi syy viskin suosion nousuun oli miltei koko Euroopan viinirypälesadon tuhoutuminen 1800-luvulla vallineen viinikirvaepidemian tuloksena. Tästä syystä esimerkiksi brandyä ei saatu valmistettua, mikä loi oivan markkinaraon viskille.

Toisen sysäyksen viskin suosion kasvulle loi Yhdysvaltojen kieltolaki, joka mahdollisti skottiviskin viennin sekä laillisia että laittomia keinoja käyttäen. Tunnetuin esimerkki tästä lienee Laphroaigin tislaamo, joka saattoi viedä viskiä Yhdysvaltoihin sillä verukkeella, että ”näin pahanmakuinen juoma ei voi olla valmistettu mitään muuta kuin lääkinnällistä tarkoitusta varten”. Olennaisesti skottiviskin suosioon vaikutti myös irlantilaisen viskin laadun huonontuminen ja suoranainen irlantilaisten viskien väärentäminen.

Viskin suosio laski jälleen 1970-luvulla kirkkaiden viinojen vallatessa markkinoita. 1980-luvun alussa puhuttiinkin ”viskijärvestä”, jonka ylituotanto oli aiheuttanut. Tämän seurauksena vuonna 1983 suljettiin useita tislaamoita, joiden viskit ovat sittemmin nousseet kulttiasemaan (mm. Port Ellen, Brora ja St. Magdalene).

1990-luvulle tultaessa mallasviskin suosio lähti kasvuun. Erityisesti uudet markkina-alueet, kuten Aasia, Venäjä ja Etelä-Amerikka ovat olleet vahvoja kasvualueita.

Raaka-aineet ja valmistus

Mallastettua (idätettyä) ohraa Laphroaigin tislaamossa (Islay, Skotlanti).

Viskit valmistetaan yleensä ohrasta, mutta esimerkiksi Amerikassa viskiä valmistetaan myös maissista ja rukiista. Maissista valmistettua viskiä kutsutaan bourboniksi.

Ohran (tai rukiin) jyviä liotetaan yleensä paikallisessa lähdevedessä muutama päivä. Tämän jälkeen jyvät idätetään, jolloin niiden sisältämä tärkkelys muuttuu käymiskelpoisiksi sokereiksi. Itänyt vilja kuivataan. Esimerkiksi Skotlannissa kuivaamiseen käytetään paikallista turvetta, jonka savu antaa valmiille viskille oman savuisen lisämakunsa. Seuraavaksi jyvät puhdistetaan ja jauhetaan, jolloin saadaan mallasta.

Mallasviski valmistetaan pelkästään mallastetusta ohrasta. Bourbon-viskissä on viljasta oltava maissia yli puolet. Ruisviskissä on ruista vähintään puolet, pelkästään ruista sisältävää viskiä sanotaan puhtaaksi rukiiksi,^lähde? straight rye. Jyväviskiä valmistettaessa maltaan joukkoon voidaan sekoittaa myös mallastamatonta viljaa, ohran ja rukiin lisäksi käytetään maissia tai vehnää. Tällöin käytetään yleensä myös kuivaamatonta eli vihreää mallasta, jonka entsyymit pilkkovat myös mallastamattoman viljan tärkkelystä sokereiksi.

Seuraavaksi maltaat mäskätään eli niissä oleva sokeri uutetaan veteen. Murskattu mallas kaadetaan suureen sammioon, johon kaadetaan kuumaa vettä, jonka lähteenä on usein läheinen joki tai puro, joskin myös kaivovettä käytetään. Tuloksena saadaan makeaa nestettä eli vierrettä ja jäljelle jäävä mäski käytetään yleensä eläinten rehuksi. Vierteeseen lisätään hiivaa ja sen annetaan käydä muutaman päivän. Laajamittaisessa valmistuksessa käytetään hiivoja, jotka käyttävät vierteen nopeimmillaan viidessä tunnissa. Loppuun käynyt olutta muistuttava käynyt vierre tislataan.

Viskitynnyreitä Jack Danielsin tislaamolla.

Tislauspannusta saadaan ensimmäiseksi alkutisle (foreshots), joka ei kelpaa juotavaksi korkean metanolipitoisuutensa vuoksi. Sen jälkeen saadaan lähinnä etanolia sisältävä keskiosa (middle cut), jota käytetään seuraavassa vaiheessa varsinaisen viskin valmistukseen. Keskiosan jälkeen tulee lopputisle (feints), joka sisältää puolestaan liikaa pitkäketjuisia alkoholeja ja fenoleita. Lopputisle ja osa alkutisleestä otetaan talteen ja tislataan uudestaan seuraavan erän kanssa. Tislaus toistetaan joko kaksi (Skotlannissa) tai kolme kertaa (Irlannissa). Skotlantilainen Bruichladdich valmistaa myös X4-nimistä viskiä, joka on tislattu neljä kertaa.

Tislausten jälkeen valmis viski on väriltään kirkasta, yleensä noin 67–74-prosenttista alkoholia (cask strength, Skotlanti). Ennen tynnyröintiä tislettä laimennetaan tislaukseen käytetyllä vedellä noin 63 prosentin vahvuiseksi. Tisle varastoidaan vähintään kolmeksi, usein jopa kahdeksaksi vuodeksi tynnyreihin vanhenemaan ja odottamaan pullottamista. Mallasviskinä myytävää viskiä kypsytetään usein tätäkin pidempään. Viski saa tällöin luonteenomaisen, kellertävän värinsä tammitynnyreistä. Skotlannissa viski säilötään tyypillisesti käytettyihin sherry-, bourbon- tai viinitynnyreihin, jotka viskin vanhetessa antavat kullekin viskilaadulle sille tyypillistä makua ja väriä. Viskiä voidaan kypsentää myös useammassa kuin yhden lajin tynnyrissä, jolloin maku monipuolistuu. Amerikkalainen bourbon-viski taas varastoidaan uusiin, sisäpuolelta hiiltyneisiin tammitynnyreihin, käytetyt tynnyrit myydään Skotlantiin, jossa lain mukaan kypsytykseen saa käyttää ainoastaan käytettyjä tammitynnyreitä. Tynnyrisäilytyksen aikana osa etanolista haihtuu. Tätä vuosittaista noin 0,5–2 prosentin hävikkiä kutsutaan joskus myös enkelten osuudeksi. Haihtumisesta ja varastointikustannuksista johtuen vanhemman viskin tuottaminen on kalliimpaa kuin nuoren. Skotlannin vuotuisessa mallasviskituotannossa tämä hävikki on jopa 120 miljoonaa litraa.

Lopulta viski sekoitetaan. Sekoittamisella pyritään saamaan aikaan tasalaatuinen juoma. Viskin iäksi ilmoitetaan aina siinä olevan nuorimman tisleen ikä, joten myös sekoiteviskeihin käytettävää jyväviskiä on varastoitava. Tyypillisesti mitä enemmän viskissä on mallasviskejä, sitä kalliimpaa ja aromikkaampaa se on. Tavallisiin (blended) viskeihin käytetään pääasiassa jyväviskejä, mallasviskejä lisätään lähinnä mausteeksi. Pure malt -viskit on sekoitettu pelkästään mallasviskeistä, pure grain -viski jyväviskeistä. Single malt -viskit sekoitetaan yhden tislaamon eri mallastisleistä. Myös yksittäisestä tynnyristä peräisin olevia sekoittamattomia viskejä (single barrel, single cask) myydään.

Viskin käyttö

Aromilasi viskille.

Tunnetuin tapa nauttia viski lienee juoda se jäiden kera, on the rocks. Monien mielestä tämä kuitenkin pilaa erityisesti laadukkaiden viskien aromit ja tekee niistä katkeran makuisia. Kylmä myös turruttaa makuhermoja. Toisaalta jo ennestään katkeran makuisia, usein halpoja viskejä, kylmyys ja jäästä sulava vesi saattavat hieman parantaa. Jos viskiä halutaan laimentaa siihen voidaan sekoittaa hieman puhdasta lämmintä vettä. Parhaimmillaan se avaa viskin makua. Veden lisääminen voi olla erityisesti tarpeen tynnyrivahvuisille viskeille (ns. barrel strength, cask strength, natural cask strength), jotka usein ovat liian vahvoja (noin 60 prosenttia) sellaisenaan nautittavaksi jo pelkän alkoholipitoisuutensa vuoksi.

Single malt -viskejä ei kannata maistella suorasta juomalasista (engl. tumbler), vaan ylöspäin kapenevasta aromilasista (snifter), joka tuo aromit paremmin esille. Myös sherry copita -tyyppinen lasi sopii hyvin. Uudempi niin sanottu Glencairn-lasi on tulppaanin muotoisena ja tukevapohjaisena hyvä maisteluun.

Viskejä voidaan käyttää myös drinkkien pohjana. Tunnetuin ja helpoin lienee viskikola, jota on saatavana myös valmiina tölkeissä. Viskejä voidaan käyttää myös liköörien pohjana. Tunnetuimpia lienevät irlantilaisiin viskeihin pohjautuvat kermaliköörit Baileys Irish Cream ja Saint Brendan’s. Yleisin tapa maailmalla lienee juoda viski joko soodaveden tai kolajuoman kanssa. Jälkimmäinen on suosittu juoma mm. Yhdysvaltojen etelävaltioissa. Hyvin suosittu ja yleinen tapa on juoda viski oluen kanssa erikseen tai oluen seassa.

Tuotantoalueet

Viskiä tuotetaan lähes joka puolella maailmaa. Erilaiset alueet antavat kuitenkin kullekin viskille omat piirteensä. Jopa hyvin lähekkäin sijaitsevilla tislaamoilla voidaan valmistaa hyvin erilaisia viskejä.

Skotlanti

Ainoastaan skotlantilaisista viskeistä voidaan käyttää termiä Scotch Whisky. 90 prosenttia skotlantilaisista viskeistä myydään sekoitteina (blended), näistä tunnetuimpia merkkejä ovat Johnnie Walker, Cutty Sark, Famous Grouse, ja Chivas Regal.

Skotlannin viskin tuotantoalueet jaetaan karkeasti ylä- ja alamaahan sekä saariin. Saaret, Islayta (äännetään ailaa) lukuun ottamatta, lasketaan kuuluvaksi Ylämaihin. Kullakin alueella on omat ominaispiirteensä. Esimerkiksi Islayn saarella tehdyt viskit ovat voimakkaan turpeisia ja savuisia, kun Spey-joen alueella tuotetut ovat makeita, puhtaita ja hienoaromisia. Tuotantoalueiden aluejako on kuitenkin viskin maun osalta ainoastaan viitteellinen, sillä esimerkiksi savuisia viskejä valmistetaan myös muualla kuin Islayn alueella. Samoin osa Islayn viskeistä on makuprofiililtaan miltei savuttomia, esimerkiksi useimmat Bunnahabhainit ja monet Bruichladdichit.

Single malt -viskien suosio on kasvanut voimakkaasti 1990-luvulta lähtien. Aiemmin suurin osa esimerkiksi Islayn viskeistä myytiin suurimpien bulkkimerkkien sekoitteiksi, mutta nykyään saaren omien single malt -viskien myynti on moninkertaistunut ja samalla eri vuosikertojen ja tyyppien kysyntä on laajentunut. Vaikka Skotlanti on maailman johtava viskintuottaja sen tuotto on nykyään käytännössä riippuvainen amerikasta tuoduista vanhoista puutynnyreistä joita ei Skotlannissa enää valmisteta^lähde?.

Strathislan tislaamo Keithissä. Kuvassa näkyvät kaksi tornia kuuluvat mallastusrakennukseen.

Ylämaat (Highland)

• Aberfeldy
• Ben Nevis
• Blair Athol
• Clynelish
• Dalmore
• Dalwhinnie
• Edradour
• Fettercairn
• Glengarioch
• Glengoyne
• Glenmorangie
• Glenturret
• Oban
• Pulteney
• Royal Lochnagar
• Tullibardine
• Tomatin

Alamaat (Lowland)

• Ailsa Bay
• Auchentoshan
• Bladnoch
• Daftmill
• Glenkinchie

Speyside

• Aberlour
• Ardmore
• Auchroisk
• Benriach
• Benromach
• The Balvenie
• Cardhu
• Cragganmore
• Dailuaine
• Glendronach
• Glen Elgin
• Glenfarclas
• Glenfiddich
• The Glenlivet
• The Glenrothes
• Knockdhu (anCnoc)
• Knockando
• Longmorn
• The Macallan
• Mortlach
• Speyburn
• Speyside
• Strathisla
• Tomintoul

Saariviskit

• Highland Park (Orkney Island)
• Scapa (Orkney Island)
• Tobermory (Isle of Mull)
• Talisker (Skye)
• Isle of Jura (Jura)
• Arran (Isle of Arran)
• Abhainn Dearg (Isle of Lewis)

Islay-saari (kaikki Single Maltit listattu)

• Ardbeg
• Bowmore
• Bruichladdich
• Bunnahabhain
• Caol Ila
• Kilchoman (uusi maatilatislaamo, ensimmäinen virallinen pullote julkaistu 9.9.2009. Port Ellenin lisäksi myös Kilchomanin tislaamolla on oma lattiamallastamo.)
• Lagavulin
• Laphroaig
• Port Ellen (tislaamo lopetettu 1983, jatkaa toimintaansa saaren ainoana mallastamona)

Campbeltown

• Glen Scotia
• Longrow
• Springbank

Katso myös

• Luettelo skotlantilaisista viskitislaamoista

Irlanti

Jamesonin viskitislaamomuseon portti.

Irlantilaiset viskit ovat maultaan pehmeämpiä kuin skotlantilaiset. Tämä johtuu erilaisesta valmistustavasta. Irlantilaista viskiä tislataan yleensä kolmeen kertaan, kun Skotlannissa on tapana tislata vain kahdesti. Irlannissa ohran jyviä kuivatessa ei käytetä turvesavua, josta johtuu skottiviskeille tyypillinen savun maku, vaan kuumaa ilmaa, näin ollen savun makua ei synny. Nykyisin lähes kaikki irlantilaiset tislaamot ovat ulkomaalaisomistuksessa.

Tunnetuimpia irlantilaisia viskejä ovat:

• Jameson
• Bushmills
• Tullamore Dew
• John Powers
• Paddy
• Tyrconnell

Pohjois-Amerikka

Myös Pohjois-Amerikassa valmistetaan viskejä. Ne poikkeavat huomattavasti alkuperäisistä skotlantilaista viskeistä. Bourbon-viski on Yhdysvalloissa valmistettua viskiä, jonka valmistukseen käytetään yli puolet maissia, lisäksi käytetään tyypillisesti vehnää sekä ruista. Tennesseen osavaltion alueella valmistettuja viskejä kutsutaan Tennesseeviskeiksi. Näiden viskien valmistuksessa tisle suodatetaan sokerivaahterapuuhiilipedin läpi ja vanhennetaan vähintään neljä vuotta.

Yhdysvaltalaisia viskejä ovat esimerkiksi:

• Bourbon
  • Jim Beam
  • Wild Turkey
  • Four Roses
• Tennessee
  • Jack Daniel’s
  • George Dickel

Kanadassa viskin valmistamiseen käytetään ohran ohella runsaasti ruismallasta. Tällaista juomaa, jonka raaka-aineesta vähintään 51 prosenttia on ruismallasta, kutsutaan nimellä ”rye” tai ”rye whisky”. Ruismallas antaa juomalle ”pippurimaisemman” maun. Québecin provinssissa valmistetaan ”maple whiskyä”, jossa yksi raaka-aineista on vaahterasiirappi. Kanadalaisviskeissä voi olla myös lisukkeita antamassa makua ja väriä, mikä ei ole sallittua irlantilais-, skotti- tai amerikkalaisviskeissä lainsäädännöllisistä syistä.

Kanadalaisia viskejä ovat esimerkiksi

• Seagram’s
• Canadian Club
• Lord Calvert
• Alberta Premium
• Crown Royal

Japani

Viski on myös Japanissa erittäin suosittu juoma. Japani onkin Skotlannin jälkeen maailman toiseksi suurin mallasviskin tuottaja. Japanilainen viski valmistetaan hyvin pitkälti perinteisiä skotlantilaisia menetelmiä noudattaen. Japanilaisen viskin erityispiirteenä voidaan mainita, että osa viskistä kypsytetään japanilaisesta tammesta (Quercus Mongolica) valmistetuissa tynnyreissä, jotka tuovat viskiin oman vivahteensa.

Tunnettuja japanilaisia tislaamoja ovat muun muassa:

• Yamazaki
• Yoichi
• Karuizawa
• Hakushu
• Miyagikyo (Sendai)
• Suntory

Muut maat

Edellä mainittujen alueiden lisäksi viskiä valmistetaan jonkin verran Bulgariassa, Intiassa, Itävallassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Sveitsissä, Tanskassa ja Uudessa-Seelannissa. Suomessa viskiä on tislattu Ilmajoen Koskenkorvan tehtailla 1981–2000, Lahdessa, Porissa, Isossakyrössä, Helsingissä ja Ahvenanmaalla.^lähde?

Sanastoa

• Cask - Tynnyri
• (Natural)Cask strength, barrel strength - Tynnyrivahvuinen viski. Usein vahvuudeltaan jopa yli 60%
• ABV - Alcohol by volume - alkoholia tilavuusprosentteina
• Btl. (tai B.) - Bottled - pullotusvuosi tai pullonumero
• Bts. - Bottles - montako pulloa kyseistä erää on pullotettu
• C# tai Cask.No. - Cask number - tynnyrin numero
• CS tai C/S tai NCS - (Natural) Cask Strength - tynnyrivahvuinen viski
• DB - Distillery Bottling - tislaamon oma pullote (ks. OB)
• Dist. - Distilled - tislausvuosi
• IB - Indy-pullote - Independent Bottler - yksityisen pullottajan pullottama viski
• NAS - No Age Statement - viski ilman ikämerkintää
• NC - No Colour - väriaineeton
• NCF - Non Chill Filtered - kylmäsuodattamaton
• OB - "Owner's bottling" tai "Original Bottling" - tislaamon oma pullote
• PPM - Parts per million, ilmoittaa viskin fenolipitoisuuden
• SB - Single Barrel - yhdestä tynnyristä pullotettu viski (ks. SC)
• SC - Single Cask - yhdestä tynnyristä pullotettu viski
• SMWS - Scotch Malt Whisky Society tai Suomen Mallaswhiskyseura
• VYS - Viskin Ystävien Seura

Lähteet

• Jackson, Michael (2004): Malt Whisky Companion (5th Ed.), Dorling Kindersley, ISBN 1-4053-0234-8

Kirjallisuutta

• Arthur, Helen: 101 viskiä, joita on maistettava edes kerran eläessään. Suomen osuus Jarkko Nikkanen. Helsinki: Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-141-6.
• Broom, Dave: Suuri viskiatlas. (The World Atlas of Whisky, 2010.) Suomentanut Juhana Korhonen. Helsinki: Readme.fi, 2011. ISBN 978-952-220-394-6.
• Broom, Dave: Viskiä, viskiä. Maailman parhaat mallasviskit, sekoiteviskit ja merkit. (Handbook of Whisky: A Complete Guide to the World's Best Malts, Blends and Brands, 2000.) Suomentanut Juhani Tolvanen. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-25993-4.
• Hoffmann, Marc A.: Viski. Matka maailman kuuluisimpiin tislaamoihin. (Whisky: Marken aus der ganzen Welt, 2009.) Suomentanut Saara Toivonen. Bath: Parragon, 2009. ISBN 978-1-4075-4245-4.
• Lerner, Daniel: Mallasviski ja skottiviski. (Single Malt and Scotch Whisky. A Guide to Hundreds of Brands and Varieties, 2006.) Suomentanut Eeva-Marja Huusari. Köln: Könemann, 1999. ISBN 3-8290-3252-8.
• Nikkanen, Jarkko: Viskien maailma. Helsinki: Readme.fi, 2014. ISBN 978-952-220-873-6.
• Wishart, David: Viskit. Valitse mallasviski maun ja tuoksun perusteella. (Whisky Classified. Choosing Single Malts by Flavour, 2002, 2006.) Suomentanut Osmo Ryytty. Helsinki: Readme.fi, 2006. ISBN 952-5592-41-3.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta viski Wikimedia Commonsissa

• Viskikaappi.net
• Thewhiskyguide.com (englanniksi)
• The Chemistry of Whisky (englanniksi)