Ero sivun ”William Thomson” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p lk. typo.
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 67: Rivi 67:
{{Commons-rivi|William Thomson|William Thomson}}
{{Commons-rivi|William Thomson|William Thomson}}


{{auktoriteettitunnisteet}}
{{AAKKOSTUS:Thomson, William}}
{{AAKKOSTUS:Thomson, William}}
[[Luokka:Brittiläiset fyysikot]]
[[Luokka:Brittiläiset fyysikot]]

Versio 23. syyskuuta 2018 kello 12.09

William Thomson
Henkilötiedot
Syntynyt26. kesäkuuta 1824
Belfast, Irlanti (nykyinen Pohjois-Irlanti)
Kuollut17. joulukuuta 1907
Netherhall, Skotlanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Koulutus ja ura
Tutkinnot Cambridgen yliopisto
Väitöstyön ohjaaja William Hopkins
Instituutti Glasgow’n yliopisto
Oppilaat William Edward Ayrton
Tutkimusalue fysiikka
Tunnetut työt Kelvin-asteikko
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

William Thomson, Largsin ensimmäinen paroni Kelvin (tunnetaan paremmin nimellä lordi Kelvin; 26. kesäkuuta 182417. joulukuuta 1907) oli brittiläinen fyysikko, matemaatikko, insinööri ja keksijä, joka tunnetaan erityisesti työstään termodynamiikan parissa.[1] Hän tutki myös sähköä ja matemaattista analyysiä. Lisäksi hän oli mukana luomassa modernin fysiikan periaatteita. Hän on 1800-luvun tieteen suuri nimi. Thomson loi absoluuttisen lämpötila-asteikon ja sen yksikkö kelvin on nimetty hänen mukaansa.

Kelvin-joki ja Glasgow’n yliopisto.

Thomsonin isä oli poikansa syntymän aikoihin tekniikan professori Belfastissa, ja hänestä tuli matematiikan professori Glasgowin yliopistoon. William kävi yliopistoluennoilla kymmenvuotiaasta asti. Lukuvuonna 1838–1839 hän luki tähtitiedettä ja kemiaa. Seuraavana lukuvuonna hän luki luonnonfilosofiaa, nykyiseltä nimeltään fysiikkaa. Opetukseen kuului lämpöoppia, sähköä ja magnetismia. Vuonna 1841 hän siirtyi Cambridgen yliopistoon, suoritti tutkinnon erinomaisin arvosanoin ja pääsi Peterhousen collegen jäseneksi. Matematiikan luento-opetus oli Cambridgessa tuohon aikaan vanhakantaista Charles Babbagen ja kumppanien ponnisteluista huolimatta, mutta ohjaajansa William Hopkinsin johdolla Thomson tutustui ranskalaisten moderneihin ajatuksiin. Hän lähti tutkinnon suoritettuaan Pariisiiin, missä Joseph Liouville rohkaisi häntä jatkamaan Faradayn, Coulombin ja Poissonin työtä sähköteorioiden parissa. Tutkiessaan ”sähkönesteen” ominaisuuksia Thomson kehitti uutta metodologiaa, jossa ongelman fysikaalinen osa erotettiin sen matemaattisesta luonteesta.[2]

Kelvin työskenteli Glasgow'n yliopistolla vuodesta 1846 alkaen.[2] Hän oli professori 1846–1899, dekaani 1901–1903 ja kansleri 1904–1907. Viidenkymmenenkolmen professorivuotensa aikana hän ehti opettaa noin 7 000 opiskelijaa, ja julkaista noin 600 tieteellistä artikkelia.[3]

Kelvin teki tiivistä yhteistyötä George Gabriel Stokesin kanssa yli viidenkymmenen vuoden ajan, satoja heidän välisiään kirjeitä on julkaistu kokoelmana. Monissa kirjeissä käsitellään virtausopin ja lämpöopin samankaltaisuutta. Lämpöopin tutkimustensa pohjalta Thomson ehdotti absoluuttista lämpötila-asteikkoa vuonna 1848: Sen tarkka määritelmä kehittyi vasta paljon myöhemmin, kun energian sälyminen ymmärrettiin paremmin. [2]

Atlantin poikki kulkeneen tietoliikennekaapelin linjaus.

Thomson tutki signaalien vaimenemista pitkillä lennätinjohtoreiteillä artikkelissaan On the theory of the electric telegraph (1855). Vuonna 1858 hän patentoi erittäin herkän lennätinvastaanottimen, jota käytettiin Atlantin poikki vedetyn lennätinkaapelin molemmissa päissä.[4] Thomson aateloitiin vuonna 1866 työstään Atlantin ylittävän kaapelin kanssa. Hän otti aatelisnimekseen Kelvin, joka tulee hänen laboratorionsa läheltä kulkeneesta River Kelvin nimisestä joesta Glasgow'n yliopiston vieressä.[2] Kelvin oli ensimmäinen, joka sai aatelisarvon tieteellisten saavutustensa takia.[5]

Kelvin on haudattu Westminster Abbeyin, ja hänellä on siellä muistoikkuna, jonka lahjoittivat Englannin ja Amerikan insinöörit.[5]

Lordi Kelvinin patsas Glasgow'n yliopiston viereisessä Kelvingrove-nimisessä puistossa.

Lähteet

  1. Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 183–185. 3. painos. Helsinki: Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0.
  2. a b c d Article by: J.J.O'Connor & E.F.Robertson: William Thomson (Lord Kelvin) MacTutor. Viitattu 4.12.2014.
  3. Sir William Thomson Baron Kelvin of Largs University of Glasgow. Viitattu 6.12.2014.
  4. Nigel Linge: The Trans-Atlantic Telegraph Cable 150th Anniversary Celebration 1858-2008 University of Salford. Viitattu 6.12.2014.
  5. a b William Thomson, Lord Kelvin Westminster Abbey. Viitattu 6.12.2014.

Aiheesta muualla